Mä nimittäin ikävöin. Ihan kamalasti, mä haluaisin sen kiinteen palleron takasin, tätä läski palleroo ei oo kiva kantaa, mutta se vauva maha on ihana! Voiko ihminen olla ihan niin sekasin että kaipaa sitä pallo mahaa? :) Mulla on niin paljon kavereita ja ystäviä raskaana, ja facebook täyttyy niillä ihanilla mahakuvilla ja ultra kuvilla, mä halkeen ja haaveilen.
Vauvakuumehan nyt on vaivanut jo sen jälkeen kun Leevi vuoden täytti. Mutta mä en halua sitä vauvaa enään yksin. En halua toista "isätöntä" lasta kasvattaa. Mä haluan että seuraavalla lapsella tulee olemaan se isä elämässä ja että se isä on Mies mulle, isolla ämmällä! En halua enään ryhtyä yksinhuoltajaksi. Ei siinä, en mä valita. Leevi on mulle kaikki kaikessa, tottakai. Mutta kun ne lapset kasvaa niin hurjaa vauhtia! Just mä olin maha pystyssä ja nyt se mun hurmuri täyttää kohta jo hurjat 4vuotta. <3
No mut miksi ikävöin mun raskaus mahaani?
No ne ihanan pienet potkut, se tunne että sun sisällä kasvaa pieni ihmisen alku, ja se pieni ihmisen alku on sun oma pieni. Se juttu, kun kaikki läheiset hiplaa ja ihailee sun vauva mahaasi. Koskee ja kyselee kaikkea. Se ihana tunne kun neuvolassa kuulee ne pienet sydänäänet monitorista. <3
Silloin kun 2010 raskaus testin tein, pelkäsin tulosta, pelkäsin tosissani... Muttakun se kaksi
viivaa siihen tikkuun tuli, en tiennyt pitikö mun itkee vai nauraa? Ei mitään muistikuvaa.. Muistan vain että äidille soitin silloin. Mietin asioita pitkään, mietin mitä teen, meinasin halkea pelkästä ajattelusta ja asioitten miettimisestä. :)
.... Lopulta tuli se päivä kun oli laskettu aika, huhtikuun kahdeksastoista. Mulla oli silloin neuvola aika, jonka jälkeen lähdin Netan kanssa lenkille, en päässyt pitkälle kun kompastuin suojatiellä johonkin. Kaaduin siis suoraan turvalleni, mulla oli VALKOINEN velour asu päällä, ja oliko se enään valkoinen, no ei ollut! Hätäännyin ja vein koiran kotiin ja lähin samotein uudellee neuvolaan, sydänäänet tottakai kuuntelee, ja kaikki oli kunnossa. Mä kuvittelin et se oli menoo nyt, muttei ollut...
Vauva odotutti ja odotutti mua... Kunnes yliaikais kontrollissa sain ajan käynnistykseen, käynnistettiin Sairaalassa maanantai aamu (2.5.11), meinasi jo hermot alkaa menee ja kärsivällisyys loppua, kun ei tapahtunut mitään! Kunnes torstaina 5.5.11 kalvot puhkaistiin vihdoinkin, ja niin syntyi pieni (iso) poika vauva 16.54, hurjilla mitoilla 3960g ja pituutta oli huimat 54cm. Syntyessä oli ihan tumma ja paksu tukka! Mä en osannut edes itkee kun Leevi synty, Hanne itki munkin puolesta siellä salissa. :D <3 Kotia me päästiin äitienpäivänä 2011, oli tosi kivaa, saatiin sairaalassa äitienpäivä kakkuakin <3 ! Iltapäivällä mun mummi ja vaari hakivat meidät kotio sitten, oli kyllä niin mahtava fiilis päästä OMAAN kotiin, OMAAN sänkyyn!
2 kommenttia:
Mäkin aina salaa ikävöin mun masua =))
Onneks en oo ainut ;)
Lähetä kommentti