Tuntuu jotenkin niin hölmöltä kun mut tunnistetaan kaupungilla bloggaajana. Istuttiin ystäväni kanssa hesessä ja katteltiin kun ystäväni tyttö tahtoi mennä hieman leikkimään ja yht äkkiä nainen nousi pöydästä ja alkaa huutaa "SÄ OOT SE YKS BLOGGAAJA, ETKÖ OOKKIN? OON LUKENU PALJON SUN BLOGIA, aika hiljanen nykyään..." :) Toisaalta aika pelottavaa mutta toisaalta ihanaa et joku tunnistaa <3 Mun mieleen ainakin jäit tosi hyvin, sulonen pieni poika sulla, kommentoi tähän jos luet tän tekstin. :)
Mulla taas on tuo jalkakin vaivanut jonkun aikaa taas. Nyt ainakin kuukauden oon kävellyt huonosti, viime viikolla töissä juttelin asiasta ja päätin käyä sitten lääkärin juttusilla. Sain lääkettä, ja pyynnön ostaa geelipohjalliset / kantakupin. :) Lääkäri hieman paineli kantapäätä ja ai S****** kun se teki kipiää.. :) Mutta lääkäri heti tajusi että olen ollut liikaa jalkojeni päällä, kyllä. Määräsi lepoa ja kehotti tulemaan uudelleen jos särkee vielä jalkaa, eikä auta särkylääkkeet. :)
Paitsi että nyt mä kävin ihan jollain toisella lääkärillä, hän nauroi kun kerroin että on kantakuppi käytössä ja se vaan kipeennyttää enemmän ja enemmän jalkapohjaa. :( Ni se ei toimi, se piti heti heittää roskii, ja kyllä tympii, se makso neljäkymmentä euroa, ei mun raha tilanteessa ihan pienisumma!!! :( Ja nyt sitten lääkäri määräsi kunnon yötuen jalkaan kuukauden koeajaksi, ja sain luojankiitos lainaksi sen sieltä lääkäriltä!!! :) Jalkapohja on niin ärtynyt ettei se välttämättä kestä kortisoni piikkiä, joka alunperin oli tarkotus laittaa siihen. :)
Musta on alkanut tuntuu tosi pahalta kun me jotenkin ollaan ystäväni R:n kanssa erkaannuttu toisistamme. Maaliskuussa tuli kaksi vuotta kun näin Reean, pikku broidin uuden tyttöystäväni ekaa kertaa. Silloin musta tuntui oudolta nähdä M jonkun muun kanssa kun sen edellisen kanssa. Musta tuntui että M on onnellinen nytten ja on löytänyt sen kivan uuden tyttöystävän. Silloin Reea oli tosi hiljainen ja ujo, mutta nykyään jo osaa olla muutakin kuin hiljainen ja ujo mun seurassani. :) Silloin en vielä tajunnut enkä oisi voinut kuvitella että meistä tulisi läheisiä ystäviä. Mä vaan ajattelin että M on uusi tyttöystävä ja thats it. Mutta sitten meni aikaa....
Mä löysin Reean blogin jota sitten uskalsin kommentoida, mä lisäsin Reean mun facebookki kaveriksi, ja siitä se lähti sitten. Meistä tuli hyviä ystäviä. Reealle on helppo puhua. Mulle todettiin masennus. Niistä ajatuksista oon jutellut Reealle aika paljon, Reea ymmärtää mun tuntemuksia paljon, Reea on auttanut mua paljon mun ajatusteni kanssa, todella paljon. Hänestä on tullut mulle tärkee ihminen, tärkee ihminen mun elämässä. Olen ilonen tästä ihmisestä, on ollut ihanaa kun oon saanut "samanlaisen" ihmisen mun elämään. Reea ja M muutti tänne lähelle meitä ja me ollaan nyt nähty aika usein, josta olen onnellinen, Leevikin ihan intona aina kun mennään heille. <3 Olen niin onnellinen heidän puolestaan, että saivat asunnon. Tässä on nyt itselläni ollut aika vaikee vaihe menossa etten oo osannut tarpeeksi olla ilonen heidän puolesta, mutta Reea tietää kyllä että olen ilonen!! <3 Olen niin onnellinen heidän puolestaan, että saivat asunnon. Tässä on nyt itselläni ollut aika vaikee vaihe menossa etten oo osannut tarpeeksi olla ilonen heidän puolesta, mutta Reea tietää kyllä että olen ilonen!! <3
Reeasta tuli mulle todella tärkee, ja en tiedä oikee mitä se musta ajattelee. Mutta mä tunnen näin, ja Reea kyllä tietää mitä mä siitä ajattelen. :) <3 Reea on mulle paljon enemmänkin kuin se "pikkuveljen tyttöystävä".
Mä toivon että jatkossakin oltaisiin ystäviä, mutta mua pelottaa... Mä puhun mielummin ystävästä, kuin kaverista.
Mutta mua on nyt alkanut pelottaa... Pelottaa että menetän Reean. Meidän ystävyyden välissä on asioita, asioita jolle en mahda mitään... Meillä on paljon hankaluuksia ollu, mutta aina kaikista on selvitty, enkä haluaisi tai pystyisi miettimään elämääni "enään" ilman Reeaa! <3
Ystävä on paljon enemmän kuin kaveri, tai ainakin mun mielestä ne on kaksi eri asiaa. Kaveri on semmonen ei niin tärkee ja ystävä on sitten se luotettava ja tärkee ihminen. Riikka on mun paras ystävä, ei kukaan hänen paikkaa vie mun sydämestä. Mulla on muutama luotto ystävä, joihin oikeesti uskallan luottaa ihan täysillä, ihan täydestä sydämmestä. Reea on yksi niistä, tai en tiedä... <3
Myös Suskero ja tättä ovat luotto ystäviäni. <3 Ilman heitä en tiedä mitä tekisin <3 :) Riikan kanssa tutustuttu vuonna 2011, Tättän kanssa 2012, Reean kanssa 2014 ja Suskeron kanssa perjaatteessa tutustuttiin 2005 jo, mutta me lähennyttiin vuonna 2009 kun erosin hänen veljestään.
Mä täytän kuuden kuukauden päästä kolkytä vee, ja mua jotenki se ahdistaa, vaikka se onkin vaan numeroita, mutta kuitenki... Mulle se on isoluku. Näin suoraan sanottuna ei tunnu todellakaan siltä että meikäläinen muka on kohta kolkytä vee... Ei vaan tunnu. :o En tiedä miksi, mut mulla vaan semmonen olo on. Pitäis vissiin juhliakkin synttäreitä jotenkin. :) Ihanien kavereitten ja ystävien kanssa. <3
Leevillä alkanut uusi päiväkoti ihan hyvin, alkua lukuunottamatta kun ei suostunut jäämään sinne, mutta edelleenkin Leevi ikävöi kovasti vanhoja kavereitaan ja vanhaa päiväkotia, vaikka uusia ihania kavereitakin on tullut jo aika paljon. :) Kieltämättä, mäkin ikävöin vanhaa päiväkotia ja henkilökuntaa edelleen. Onneksi Leevin ryhmässä on Kirsi. :) <3
Leevi odottaa ihan kamalasti että lähtee ensimmäinen hammas ja että hammaskeiju tulee ja tuo hänelle kolikon. ;) Mekun oltiin sisarusteni kanssa pieniä niin meilläkin kävi hammaskeiju aina tuomassa kolikon, joten mä haluan myös että Leevi saa ihan rauhassa uskoa hammaskeijuihin.
Uskotaanko teillä muilla hammaskeijuihin?
Mä alotin taas psykiatrin luona käynnit, mulla on niin paha olla henkisesti, että en tiedä mitä muuta olisin voinut tehdä. Kävin ensin terveydenhoitajani luona juttelemassa vähän asioista, sovittiin aika psykkalle, astma lääkärille, fysioterapeutille, aikamoista menoa siis... Seuraavana päivänä pääsin psykkalle, mä itkin siellä, päästin pahan olon ulos totaallisesti, musta tuntu etten pysty oikeesti puhumaan kellekkään siitä miten paha olo mulla on. Mulla on muutama ystävä kelle puhua, mutta heilläkin omat murheet ja omat perheet. Multa psykka kysy että ahdistaako mua koskaan, vastasin että kyllä ahdistaa useinkin. Hän kysyi että syönkö vielä masennus lääkettäni, sanoin syöväni ja sitten sovittiin että nyt lähtee lääke vaihtoon ja heti, koska siitä ei ole apua mulle ollut, koska mieli edelleen maassa, auttaa se lääke nukkumaan. Mä olen kuullut muutaman kerran mun ystävältä että musta ei huomaa että olen masentunut, mutta mä osaan peittää sen, mulla on oikeesti tosi paha olla. Mä nautin siitä kun saan poikani kanssa olla, mä en ees tiedä missä olisin ja mitä tekisin jos mulla ei olisi Leeviä. Leevin takia mun on pakko jaksaa olla ilonen, vaikka en sitä näytäkkään että voin pahoin, voin silti!
Mä en arvosta itteeni, mä vihaan itteeni, oikeesti. Psykka käski mun kertoa itsestäni positiivisiä asioita, enkä saanut tai osanut kirjottaa kun yhden. Mulla ei ole voimia, että osaisin arvostaa itseäni saatikka tykkäisin peilikuvastani. Terveydenhoitajani kanssa puhuttiin painostani, koska mua ällöttää kun katson peiliin, sovittiin että aletaan vasta myöhemmin siihen painon pudotukseen, koska musta huomaa että mulla nyt ei ole voimia siihen projektiin!
Että lihavakin voi olla kaunis, mä pidin itteeni nättinä vielä parisen vuotta sitten, mutta en todellakaan enään. :( Mutta ehkä joskus paistaa aurinko risukasaankin ja ajattelen itsestäni ihan toisin!
Jep, kyllä olin juhlimassa naapurin miehen 50vee juhlia. Se lauantai päivä oli melkoosen kiire päivä. Ensin mä vein Leevin hoitoon kummitätilleen, sieltä suoraan Suskeron tytön 2vee partyihin, ensten kyllä autoin Suskeroa laittamaan paikat juhla kuntoon, sieltä sitten suoraan naapurin 50vee partyihin. Ensin oli kakkukahvit meidän talon kertsissä josta jatkettiin iltaa vielä grillillä hyvässä seurassa. Mä lähdin käymään kesken kaiken lähi bubissa broidin ja Reean kanssa. Laulettiin Reean kanssa karaokessa muutama kappale, enään en kyl muista että mitä laulettiin. :D Vähä tuli tanssittua ja sitten menin jatkoille grillille jatkaa iltaa, kuuden paikkeilla menin nukkumaan :) Olot olikin taas sen mukaiset kaksi päivää että oli tullu juhlittua. ;)
Teki kyllä todella hyvää taas nukkua kunnon yöunet ilman Leeviä, mutta kyllä taas oli ihanaa kun muru saapui kotio <3
Ja kuten kuvista huomaa, kyllä olen laittanut sinisen hiusvärin päähäni. :) Tykkään tosi paljon. :)
<3 Heidi
