Minä muistan sen kun eilisen kun sain tietää että odotan lasta, muistan sen kun synnytin, muistan sen kun juhlittiin 1v, 2v, 3v, 4v, 5v ja 6v synttäreitä, ja nytten pieni poikani täyttää jo herranen aika 7vuotta. Minä en vaan kestä että ne lapset kasvaa niin nopeesti isoiksi lapsiksi. Oikeesti... Minä hain sille koulupaikkaakin jo. Ja iski paniikki oikeesti. Leevi on luonteeltaan semmonen herkkä, ujo, aika vilkas. Minä vaan pelkään ylikaiken että Leeviä aletaan kiusaamaan, tai että Leevistä tulee se kiusaaja, mutta mitäpä niitä etukäteen murehtia, eniten minua huolestuttaa se että pärjääkö Leevi koulussa niinkuin muut lapset, minä en pärjännyt, en pärjäisi vieläkään. En voi sanoa etteikö Leevi pärjää, vain koska itse en ole pärjännyt.
Pelkään, jos Leeviä aletaan kiusaamaan ja ei tule sitä kertomaan minulle, ja Leevi alkaa koulun käyntiä välttelemään, alkaa lintsaamaan tai muuta semmoista, se olisi aivan kamalaa. Olen yksin, ilman toista osapuolta näiden asioiden kanssa, mietin yksin näitä asioita. En voi sille asialle mitään, että pelkään mun rakkaan puolesta. Nykyaikana lapset on toisilleen niin julmia, niin pienenä se kiusaaminen alkaa jo, verrattuna omaa nuoruuttani, sillon me leikittiin barbeilla tai autoilla, hiekkalaatikolla tehtiin hiekkakakkuja. Ei meillä mitään kännyköitä, pelikonsoleita tai tabletteja ollut siihen aikaan.
Tää tuli vaan niin vasten minun kasvoja oikeesti kun tuli Lohjan kaupungilta kouluun hyväksymis kirje pojan nimellä kotiin, siinä tajusin että ihan oikeesti, minun pieni 6vuotias (kohta 7vuotias) lähtee jo syksyllä kouluun, itken nyt jo tätä asiaa, miten sitten kun koulu oikeesti alkaa ja minä käyn aamulla saattamassa poikani kouluun, paljon sillon itken? Entä kun menemme tutustumaan luokkaan ja opettajaan?
Ehkä eniten pelkään myös sitä että kukaan ei ymmärrä Leevin erillaisuutta, Leevi on erillainen kun muut lapset, vaikka ei olekkaan mustaavalkoisella diagnosoitu mitään. Leevi osaa kyllä antaa takaisin jos hän kokee sen tarpeelliseksi, vaikka todellakaan niin ei saisi tehdä. Olen yrittänyt opettaa että lyöminen ja toisten satuttaminen ei ole koskaan oikein, mutta koska tuokin töni, tai koska tuokin löi niin minäkin... Leevi on nii herkkä kaikelle tommoselle, että jos joku käskee hänen tehdä jotain, varsinkin jos on kyseessä joku erittäin tärkeä kaveri Leeville, niin Leevi menee ja tekee... Hyvänä esimerkkeinä tähän voin ottaa että joku/jotku oli päiväkodissa Leeviä yllyttänyt pissaamaan lattialle, Leevi päätti pissata vessan seinille, Leevi myöskin leikannut päiväkodissa jonkun pojan hiuksia, piirrellyt naamaan, ja vain koska häntä pyydettiin tekemään niin. :( Se ei ollut enään hauskaa minusta.
Minä tietysti aijon olla Leevin tukena ja turvana, en aijo lannistaa häntä näillä mun ajatuksilla ja mietteillä. <3
Mimmosia ajatuksia teillä oli kun lapset aloitti ensimmäisen luokan?
Eilen naapurin kanssa juttelin näistä omista koulu jutuista ja koulu vaikeuksista, kun ei enään juurikaan nappaa tuo koulunkäynti, kaikkine vaikeuksineen. Hän puhui myös että kun oli lukenut mun kirjoittaman tekstin mun vaikeuksista, hänestä tuntui kun olisi lukenut itsestään, se kuulosti tosi hauskalta, muutenkin oli tosi kiva kuulla palautetta suoraan kasvotusten. <3 Kiitos, tunnistat kyllä itsesi tästä jos luet tämänkin. :)
Mä olen Leeviä nyt noin alle vuoden verran päästänyt tohon meidän pihaan ilman mua, kavereittensa kanssa, vielä ainakin on mennyt hyin, kielenkäyttöä ja käytöstapoja lukuunottamatta. Aika paljon huutelee mua parvekkeelle ja lupia kyselee, saako tehdä sitä ja tota, mikä tietysti on hyvä asia. Meidän tientoisella puolella on leikkipuisto, johon myös saanut silloin tällöin mennä, mutta vain luvan kanssa ja jonkun kaverin kanssa.
Meidän pihassa on paljon lapsia, on vauvaa, on eskari ikäistä, on koululaista, isompaa ja pienempää koululaista. Leevi useimmiten on jäänyt kyllä yksin ja harmittelee kun ei hänen kanssaan leikitä, hän on ärsyttävä eikä hänestä tykätä. Mutta on myös niitä lapsia tässä talossa jotka leikkivät mielellään myös Leevin kanssa, sen olen huomannut että ne tietyt lapset varsinkin eivät osaa leikkiä muutakuin sen yhden kaverin kanssa, Leevi osaa leikkiä monen kanssa samaan aikaan, usein sitä kattonutkin, että vitsikun leikit menee taas mukavasti. Naapurin ihana tyttö, samanikäinen kuin Leevi, kun me tähän muutimme kolme vaiko peräti neljä vuotta sitten, olivat kuin paita ja perse, kyllä he vieläkin leikkivät paljon yhdessä, mutta vähemmän kuin ennen, joskus myöskin tullut ryppy "rakkauteen" niin sanotusti, ja riitelevät, mutta kukapa ei koskaan kavereittensä kanssa riitele? Kyllä he nytkin ovat toisensa kutsumassa omille syntymäpäivilleen. :) Kahdestaan heillä usein sujuu leikit moitteettomasti, mutta jos tulee kolmas osapuoli, osaatte vain arvata miten käy? Useimmiten Leevi siinä kakkoseksi jää, myöskin se kolmas on jäänyt ulkopuoliseksi, riippuen ihan mimmoset leikit kyseessä on. On pussailtu, halailtu, on hoploppi käyntiä, tivoli käyntiä, on uudet vuodet vietetty yhdessä, halloweenit, ja vaikka ja mitä...
Olen miettinyt paljon omaa nuoruutta ja ala-aste aikoja, olenkin saanut muistelmiini muutamia asioita mitä aijon ottaa käyttöön myös oman lapseni kanssa. Koulusta suorinta tietä kotiin, ensin läksyt, sitten kaverit. Jos tulee hyvä numero kokeesta, siitä saa kolikon/kolikoita, mitä parempi numero, sitä enemmän kolikoita. Nämä kaksi ovat ittelleni hyvin tuttuja asioita omasta lapsuudesta.
En myöskään aijo ensimmäiseen puoleen vuoteen ainakaan päästää Leeviä kulkemaan yhtään kavereittensa kanssa mihinkään kauas, omalla pihalla tai puistossa saa kyllä olla.
Ja ei, en aijo kahlita Leeviä mitenkäänlailla, vaan rajat ne on rakkautta sanotaan. Minun mielestä Leevi ei olisi edes valmis vielä kouluun todellakaan, mutta näin ovat eskarissa mieltä että kouluun vaan... Se on minun henkilökohtainen mielipide lapsen huoltajana.
Onko teillä perheessänne mitään tapoja, tai muuta mitä sinulla / miehelläsi omassa lapsuudessaan on ollut, mitä?
Kyllä minä oikeesti odotan sitä että kesälomalla päästään ostamaan hänelle ihka ensimmäinen koulureppu, penaali, kyniä ja kumeja. Ai kuinka jännää puuhaa :)
Minä olen saanut paljon kuulla siitä, kun minä en ajatellut hommaavani Leeville vielä puhelinta, Leevi ei ensinnäkään tarvitse puhelinta yhtään mihinkään vielä, eikä varsinkaan koulussa tarvitse. Liian kalliita leluja mielestäni ovat vielä noin pienille lapsille. Olen kuullut paljon että "kyllä meidän pertti tarvitsee puhelimen, kyllä meidän pertti halusi puhelimen, hommattiin koska ei haluttu kiusatuksi tulemista..." ynnä muuta, minä en koe itse että siinä voisi tulla kiusaamista, vain koska sulla ei ole puhelinta, kaikilla vain ei ole puhelinta. Leevi kovasti tahtoisi puhelimen, koska suurimmalla osalla kavereillakin on puhelimet. Mielestäni vain Leevi ei vielä tarvitse. Leevillä on tabletti, jos haluaa katsoa piirrettyjä tai pelata. Mä jokatapauksessa olen kotona kun Leevi koulusta kotio tulee, niin ei puhelinta tarvita. Olen miettinyt ja tarkkaan harkinnut, jospa se joulupukki toisi puhelimen, mutta se jääköön nähtäväksi... Ei minullakaan ollut puhelinta todellakaan kun ekalle luokalle menin, eikä ollut kyllä kakkosella tai kolmosellakaan.
Onko teidän eskarilaisilla/ekaluokkalaisilla puhelimia? Jos ei, miksi ei?
Me on kovin yritetty harjotella pyöräilyä Leevin kanssa, se sujuu kyllä tosi hyvin ja hienosti, mutta Leevi ei uskalla, kyse ei siis ole etteikö osaa, vaan ettei halua eikä uskalla. "ei se ikinä opikkaan, jos ei harjottele..." Niimpä. Mutta olen luvannut Leeville uuden pyörän kun haluaa ajaa. Muttaku ei, en mä uskalla, emmä halua... Viime kesänäkin meni niin hienosti sen pari kertaa kun pyörällä pihalla meni. Mutta sitten tumps, ja kaatui... Siihen jäi pyörä. Viimeinen pisara taisi olla kun apurenkaat lähti, toki siitäkin löytyy video kun menee hiernosti ilman apurenkaita. Mutten minä rupea pakottamaan, kyllä sitten pyytää itse kun tahtoo taas. Menee potkulaudalla onneksi :)
2015 ostettiin Leeville pinkkipyörä, koska itse niin tahtoi, siitäkin sai kuulla "emmä ois ainakaan ostanut tyttöjen pyörää pojalle, vaikka olisi tahtonut..." Mutta minä annoin Leevin päättää itse.
Sitten myytiin se pois naapurin pikkutytölle. Ostettiin Leevin Johanna kummilta sininen pyörä jonka kanssa viime vuonna meni...
