Kummilapseni

Hei rakkaat, onkohan kaikki blogini lukijat jo kaikkoneet unholaan? Mun oli tarkoitus joulun jälkeen taas alkaa kirjoittelee tänne, mutta mulla meni tietokone hajalle ja sain sen vasta perjantaina takaisin, olikin jo ehkä vähän vieroitusoireita. :P

Mutta siis tulin kirjottamaan kummilapsistani tänne nytten, piti tääkin jo joulukuussa kirjottaa tänne mutta kone hajosi, nyt iskä sai varaosan vihdoin postitse tähän koneeseen ja sain tän takasin. :)

Ensimmäinen yhteiskuvamme vuonna marraskuussa 2014. <3

Yllä olevissa kuvissa on mun ensimmäinen kummipoikani, Tony. Tony täytti samana vuonna 5vuotta kun musta tuli hänen kummitätinsä 5.2.2014, mut lisättiin hänen kummiksi siis myöhemmin, hän täytti jo viime marraskuussa 12vuotta. Tony asuu sen verran kaukana että näemme 1-2x vuodessa, onneksi on whatsappi ja facebookki. <3 Tony ja Leevi ovat myös hyviä ystäviä, vaikka muutama vuosi ikäeroa onkin heillä. :) Tonyn äiti on paras ystäväni <3 Meillä ystävyyttä noin 10vuotta takana.

Nuppu (nimi muutettu äidin toiveesta!) Mutta nuppu on siis toinen kummilapseni ja hän aloitti nytten viime syksynä ensimmäisen luokan, eli Nuppu täytti myöskin marraskuussa 7vuotta. Vitsi musta tuntuu kamalalta että kummilapset on niin isoja, mä en vanhene yhtään mutta kummilapset vanhenee. :( Nupun kanssa ollaan kanssa aika vähän tekemissä, vaikka samalla paikkakunnalla asutaankin :( Leevi ja Nuppu oli parhaita ystäviä yhdessä vaiheessa ja Nuppu oli meillä tosi usein kylässä <3 Ja Nupun äiti on Leevin kummitättä.

Janette, Janni ja Jadessa. <3 Ne kaikista läheisimmät tällä hetkellä, nähdään tosin tällä hetkellä kerran pariin viikkoon, koska he käy tukiperheessä. Mä hoidin tyttöjä viime vuonna ihan tosi paljon, oli meillä yökylässä tosi paljon. He osaavat näyttää mullekkin jo sen todellisen luonteensa, onneksi. :) <3 Leevikin tulee toimeen heidän kanssaan vihdoin ja viimein tosi hyvin, Leevillä on omat ongelmansa ja sen takia ärsyyntyy erittäin helposti jos vanhin tytöistä esimerkiksi päättää alkaa kiusaamaan. Tätä onneksi nykyään aika harvoin. Leevi menee ilman mua heille pelaamaan pleikkaria, tykkää pelata tyttöjen isin kanssa, ja oli yötäkin heillä viime loppuvuodesta, sain olla mieheni kanssa kahdestaan. (tästä miehestä lisää myöhemmin) Tytöt on iältään, Janette täytti viime syyskuussa 6v, Janni täytti joulukuussa 4v ja Jadessa tässä kuussa 3v. Musta tuntuu että justiinsa nämäkin tytöt olivat vauvoja, just juotin heille maitoa tuttipullosta, justiinhan mä syötin Jadessalle pilttiä ekoja kertoja.. Ja nyt jo ovat niin isoja tyttöjä. :( Heidän äiti on myös paras ystäväni, meillä ystävyyttä takana reilu 12vuotta.

Kauhu nelikko <3 <3

Sitten mulla on vielä yksi kummipoika, hänestä en kuvaa laita koska en ole saanut lupaa enkä hänen nimeensä tänne myöskään laita, yhden kuvan sain laittaa minusta ja hänestä, kastepäivänä. En olisi uskonut että he haluavat minut pienen pojan kummiksi, tosin tiesin sen kyllä jo ennen kun pieni syntyi. Hän täyttää tänä vuonna jo 3vuotta. :)

Kuva kopsattu facebook.

Minulla on siis yhteensä kuusi kummilasta, kaksi ihanaa ja rakasta poikaa ja neljä ihanaa ja rakasta tyttöä. Kaikki ovat mulle yhtä rakkaita, yhtä tärkeitä ja yhtä ihania. Kukaan ei heitä elämästäni koskaan vie pois. Rakastan heitä erittäin paljon ja suojelen heitä elämäni loppuun asti. <3

Minä suojelen sinua kaikelta,

Mitä ikinä keksitkin pelätä.

Ei ole sellaista pimeää,

Jota minun hento käteni ei torjuisi.

 Montako kummilasta sinulla on? :)

Kummilapseni

Mä kirjottelen nyt tänään niistä kummilapsistani, oon siitä ajatellut kirjoittaa kun kummilapsi "luku on täynnä" niin sanotusti. Mulla on nyt siis kuusi yhteensä, yksi heistä ei ole oikeesti mun kummilapsi, mutta pidän häntä semmosenaan, olen hänen kanssaan tekemisissä NIIIIIN paljon että hän kyllä on kummilapseni.

Mähän siis oon aina haaveillut, mun suurimmat haaveet on aina ollut kolmen pikkuveljen isosiskona että musta tulee täti, ja musta tuli reilu vuosi sitten täti ihanalle tytölle. Ja toinen toive mulla on ollut aina myöskin se että musta tulisi kummitäti jollekkin... Jokainen, joka mut oikeesti tuntee, tietää myöskin että mä rakastan lapsia ylikaiken, mä voisin vaan olla lasten kanssa koko aika, leikkiä ja olla vaan... Mä oon jo ihan pikkutytöstä asti ollut lasten kanssa paljon, kaikki tet-jaksot koulussa olin päiväkodeissa harjotteluissa, on ollut hoitolapsia, ennen kun sain Leevin jäin sairas/äitiyslomalle päiväkodista, mikä harmitti tosi paljon. :( Mutta sitten sain oman pienen rakkaan vauvani, joka täytti jo seitsemän vuotta tänä vuonna. <3

Meidän talossa asuu paljon pieniä lapsia joiden kanssa tulee paljon leikittyä ja oleskeltua, halittuakin tulee joskus heitä. Hanna 4v ja Sara 3v on aivan ihania pikkusia prinsessoja. Siis ne vaan on niin ihania, etten osaa enempää heitä kuvailla. Heillä aina paljon on asiaa kaikesta maan ja taivaan väliltä, joskus myöskin toki on niitä huonompia päiviä ja he ei edes moi sano vastaan tullessaan. :D <3 Heidän äitin kirjottamia juttuja tytöistä tuonne faceen, on tullu monet naurut naurettua heidän temmellyksien takia ja heidän sanontojen, mitä he puhuvat ja mitä he tekevät.  Olen kerran myöskin ollut heidän unta valvomassa kun äiti oli jossain omilla menoillaan, joskus voisin tulla uudelleen vahtimaan, ja vaikka ihan silleen että olen heidän kanssaan, laitan nukkuu yms. :) <3 Meidän talossa on myöskin Sanni ja Arttu, he ovat myöskin aivan ihania lapsia, aina halimassa ja juttelemassa kaikesta myöskin. Muitakin lapsia on, muutamien naapurien lapsenlapset ovat aivan ihania. Mä vaan tykkään pienistä lapsista ihan hurjan paljon. Jotkut vähän isommatkin menettelee kyllä. :D hah! :) Mut kyllä mä enemmän noista alle 10vuotiaista tykkään eniten. Meidän talossa on yksi aivan ihana vauva ja hänen sisarukset Laura ja Jere, emmää kestä. Ihania ovat hekin kaikki, vauva on niin ihana että voisin vaan kaapata sen meille yökylään. <3

Mä joskus ajattelin että mä en tuu koskaan saamaan kummilapsia, en yhen yhtäkään. Mä olen aina sanonut että kummilapset on mulle maailmassa yhtä rakkaita, tärkeitä, ihania kuin se oma lapsi on. Haluan että heillä on hyvä olla, haluan olla heidän elämässä mukana, haluan auttaa, haluan tukea, haluan kuunnella, haluan lohduttaa, haluan hemmotella myöskin. <3 

2014 musta tuli onnellinen kummitäti ihanalle Tony pojalle, poika oli silloin kuusi vuotias kun sain kummitodistuksen. En siis ollut ihan alusta saakka pojan kummi, pojan elämässä mä olen niin paljon kun vaan pystyn ja voin olla, eli onneksi on facebook ja whatsappi, nyt hän täyttää tänä vuonna jo 10vuotta. Leevin kanssa he tulevat tosi hyvin toimeen, he on kun paita ja perse kun näkevät, tosin usein heillä myös pientä riitaa, kunnes välillä joudutaan pienen pieni hajurako poikien välillä laittamaan, mutta sitten taas jatkuu... Heillä on kolme vuotta ikäeroa, sen huomaa kyllä jossain tietyissä asioissa. Tony asuu äitinsä kanssa hämeenlinnassa, ja siitä syystä me nähdään vain 1-2x vuodessa, mikä on oikeesti tosi harmi, koska on kauhia ikävä koko aika... <3 Hänen äiti on mun paras ystävä, kultaakin tärkeempi ihminen, muista Riikka se. Rakastan teitä <3

Mä sain 2017 whatsappiin viestin:

"Kävi mielessä juttu jo aamulla varhain, tässähän olisi ystävä parhain. Kummiksi sinua pyytäisimme, vähän vain me vaatisimme. Vaippaa ei olisi pakko vaihtaa, mutta lapsellisuuksia et saisi kaihtaa. Ja kun muksu teininä luoksesi kurvaa, olisi kiva jos hän yhä saisi tukea ja turvaa.  Nyt olisi siis tarjolla iloa ja säpinää, sinun arkeen ja elämään. Joten olisiko sinulla haluja ja voimia, rakkaan pienen prinsessa vauvamme kummina toimia? T.S & J"

Arvatkaas miettisinkö ollenkaan että suostunko vaiko en suostu? Tottakai suostuin, olin niin otettu ja onnellinen, en olis ikinä voinut uskoa että oikeesti mut pyydetään heidän tyttären kummiksi. Mä olin onnesta sekasin, kerroin kaikille sen että mua pyydettiin kummiksi... Olin onnellinen, sain kokea sen kaiken ihan alusta loppuun saakka, ristiäiset ja kaiken.. Mua kyllä jännitti aivan suunnattoman paljon. Mutta kaikki meni hyvin sillon ja tyttö sai nimekseen Janni. Janni täyttää kohta jo kaksi vuotta, Janni on ihana pikku pimu, vaikkakin hänellä oli tossa jossain vaiheessa ihan hirvee vierastamis vaihe, hän huusi jo kun kuuli mun äänen, se oli ihan kamalaa.. Mutta onneksi se meni ohitse ja nyt hän osaa jo näyttää luonteensa myös mulle. Osaa kiukutella ja raivota myöskin mulle ;) Mä olen lohduttanut, olen auttanut, olen rakastanut, olen ollut elämässä mukana, olen hoitanut paljon, olen yökylään ottanut. <3 Rakastan sua Janni. 

Sitten 2018 syntyi pienen pieni Jadessa tyttö, sai taas kokea kaiken alusta loppuun asti. Jadessa ei ole onneksi vierastanut mua ollenkaan. *KOPKOP* vielä ainakaan... Toivottavasti ei alakkaan vierastamaan. Hän on ihan super ihana naurunaama myöskin, voi että... Tai sitten kummitädin naama vaan on niin naurettavan näköinen ;) Myös hänen kohdalla sain kokea sen kaiken alusta loppuun saakka. <3 Rakastan sua Jadessa <3

Heinäkuussa 2018 syntyi uusin kummilapsi, pieni ihana poika <3 Hänestä en sen kummemmin kirjottele, koska heidän vanhemmat eivät niin halua, ja kuviakaan en hänestä laita, kummitodistuksesta ainoastaan laitan kuvan. Ristiäiset olivat erittäin heidän näköisensä tilaisuus, kaunis myöskin. <3 Rakastan myös sua <3

Sitten mulla on vielä kaksi "paperitonta" kummilasta... Nuppu on syntynyt 2013 eli täyttää nytten marraskuussa jo viisi vuotta. Hänen äitinsä olen tuntenut jo melkein seitsemän vuotta. Hän on Leevin kummitäti, jonka lisäsin myöhemmin kummiksi, hänellä on siis kummitodistus, mulla ei ole Nupusta kummitodistusta. Me ollaan aina oltu kun paita ja perse, on ollut p*skojakin hetkiä, mutta menneet on menneitä... Leevi ja Nuppu olivat myöskin kun paita ja perse, koko aika yhdessä, käsi kädessä, kauhea ikävä toista jos eivät olleet yhdessä. On paljon tehty kaikkea yhdessä, käyty hoplopissa, muumimaailmassa, syömässä, leikkipuistoissa ym... Me on nyt jostain syystä paljon erkaannuttu hänen äitinsä kanssa, ei olla oltu enään oikein tekemisissä, tietystä syystä. Mutta kyllä mulla ikävä heitä on kova. Kumpa asiat olisi niinkuin ne ennen olivat. Leevin ja Nupun se yhteinen asia on Ryhmä Haut sekä Jake merirosvot, ryhmä hau ehkä eniten on se juttu, he leikkivät aina meillä tai heillä ryhmä hau leikkejä. Ikäeroakin heillä on se kaksi vuotta. Heillä on "paras ystävä" kaulakorutkin, Leevillä on sininen spinner kaulakoru ja Nupulla on pinkki spinner kaulakoru <3

Sitten viimeisenä muttei todellakaan vähäisempänä on Janette. Janettekaan ei virallisesti kummilapseni ole, mutta yllä mainitut Janni ja Jadessa ovat hänen pikkusiskojaan ja olen Janeten kanssa NIIN paljon tekemisissä, joten tunnen itseni hänen kummitädiksi. Janette täytti nytten justiinsa neljä vuotta. Hän sai lahjaksi multa välikausi takin, dubloja sekä parit kollarit ja pikkupöksyjä. Vaatteet meni heti äidille, mutta ne dublot oli se ihana juttu. Rakennettiin niitä illalla yhdessä, oli vaan niin ihana nähdä toinen onnellisena. Janette myöskin osaa näyttää mulle jo sen vihaisen Janeten, hän on niiiiin pippurinen sille päälle sattuessaan. Olen häntä lohduttanut, olen auttanut, olen kuunnellut, lohduttanut uneen, leikkinyt, halinut, pussaillut. Ollut muutaman kerran meillä myöskin yökylässä. <3 Hänen äitinsä on myös aika ihana, tooosi hyvä ystävä, yksi parhaista <3 

Kummitätinä olo merkitsee mulle niiin paljon luottamista heidän vanhemmiltaan. Mä haluan olla kummitäti johon voi luottaa, jolle voi puhua, joka hemmottelee, joka auttaa, joka lohduttaa, joka rakastaa. Ennen kaikkea mä haluan että heillä on hyvä olla mun seurassani ja että olen heidän elämässä LÄSNÄ nyt ja aina. <3 

Mä en usko että mulle enään lisää kummilapsosia siunaantuu, mutta tokikaan ei siitä voi olla varma. Mutta luulen että ei enään tule enempää. Mulle kummilapset on yhtä tärkeitä ja yhtä rakkaita kaikki, ei ole vain sitä tiettyä suosikkia, vaan kaikki on samanarvoisia. Vaikka jotkut ei sitä uskokkaan, mutta kyllä se näin on. 

Minä suojelen teitä kaikelta

mitä ikinä keksitkin pelätä

ei ole sellaista pimeää

jota minun hento käteni ei torjuisi.

 *Nupun nimi on muutettu, hänen äitinsä toiveesta*

Onko sinulla kummilapsia? Kuinka monta? Mimmonen kummitäti sinä olet?