Mistä aina saatte inspiraatiota kirjoituksiin, mistä aina keksitte aiheet kirjoittaa?
Onko meillä Leevin kanssa oikeasti niin tylsä elämä että ei ole mitään kirjoitettavaa siitä? :D Luen paljon blogeja, mutta kommentoin todella vähän. Usein en jaksa kommentoida muutakun silloin jos koen sen tarpeelliseksi. :)
Mutta nyt ajattelin tulla esittelemään teille itseni..
Eli siis mun nimeni on Heidi. Olen 28-vuotias nuori yksinhuoltaja äiti Lohjalta. Pieneen ja vaatimattomaan perheeseeni kuuluu myöskin tottakai se 4-vuotias taapero ja lisäksi myöskin 7-vuotias Netta koira. <3
Me olemme poitsun kanssa olleet kahdestaan aina, ja hyvin pärjätty kahdestaan.
Mä sairastan masennusta, migreeniä ja rasitus astmaa. Migreeni todettiin talvella 2009 ja astma kakarana. Masennus on mulle uusin tuttavuus joka diagnosoitiin marraskuussa 2014. Lääkitykset on onneksi kohdillaan. (tottakai)
Me asumme kerrostalo kaksiossa, 55.5m2. Tässä on iso avara keittiö, edellisessä asunnossamme oli vain pieni keittokomero, ja tässä myöskin on parveke mitä toisessa paikassa ei ollut. :)
Leevi on 3-4x viikossa päiväkodissa ja itse olen kuntouttavassa työssä Lohjan kaupungilla, eli mahistalolla. Mä tykkään olla siellä, mahtava jengi, ihan paras! :) Harrastuksiin kuuluu tällä hetkellä tää blogi, ennen mä harrastin runoja, nyt ne on vähän taka alalle jäänyt. :)
Jos jotain kysyttävää tulee niin saa kommentoida tähän alle taikka sitten vain mun sähköpostiini tulemaan hemuli87@hotmail.com , ja tuohan on mun henkilökohtainen s-posti, en ole kokenut tarvetta tehdä blogille omaa sähköpostia. :)
Meidät löytää myöskin facebookista, ja tykkäämään sivusta pääset TÄSTÄ linkistä ja myöskin löytyy instagram, mutta se on salainen profiili ja päästän sinne sillon tällön uusia seuraajia: TÄSTÄ pääset profiliini :)
26.6.2015
22.6.2015
Juhannus ja pari mielipide tekstiä
Hellurei ja hyvää maanantai päivää teille rakkaat lukijat ja muutkin!!
Miten teillä meni juhannus?
Meillä meni tosi hyvin. Me oltiin mun vanhempien luona kaksi yötä. En ottanut paljoo kuvia, koska en muistanut ja viittinyt napsia kuvia koko aika. ;) Perjantaina me vähän Markon ja Reean kaa juotiin. Pelattiin alku illasta korttia ja trivial pursuittia, vihaan sitä peliä, ai että mä vihaan! :( Oon ihan paska siinä ku en osaa vastaa kysymyksiin. xD Me grillattiinki koko porukalla, syötiin koko perhe yhdessä paitsi Leevi joka temppuili. Sitten me pelattiin mölkkyä ja kopiteltiin palloa ja puhuttiin paskaa tottakai! ;)
Meillä oli hurjan hauskaa kunnes saatiin päähämme että Reealla on lävistys neuloja ja alettii sitten lävistämään mulle tohon huuleen korua. :D Olin ihan paniikissa, mietin kaks (oikeesti kolme) kertaa et uskallanko ottaa vai en... Marko oli siinä vieressä et ota nyt ota nyt ota nyt... :D Mutta kyllä mä sit uskalsin lopulta. Se oli sekuntti ja se neula oli siitä läpi, olin et TÄH eihä se sattunut, mut se sattuu nyt ihan vitusti :D Naurua riitti ihan törkeen paljon pe-la yöllä. Oli tosi mukavaa taas viettää iltaa! :)
Lauantaina me vaan oltiin ja hengailtiin, pelattiin vähän korttia ja telkkaria katteltiin, oli jotenkin ihan kooma päivä ;) Ja sunnuntai me lähdettiin kotia kohti :)
Mulle esitettiin toive, että voisin kirjottaa jonkun mielipide postauksen jostain aiheesta. Sain aiheita aika monta. mm. Sateenkaari perheet, lapsettomuus, abortti, itsemurha, syömishäiriöt, koulukiusaaminen, työpaikka kiusaaminen, perhe väkivalta..
Ja mää nyt päätin tästä Sateenkaari perheet, mitään henk.kohtaista kokemusta mulla ei asiasta ole valitettavasti mutta kirjotan silti. Ja myöskin työpaikka kiusaaminen.
Mun mielestä ihan jokaisella on oikeus olla onnellinen. Mun mielestä jokainen ansaitsee sen toisen ihmisen ympärillensä, oli se sitten homo tai lesbo. Sillä ei ole mitään merkitystä. Mä en paheksu näitä tämmösiä ihmisiä, mulle on aivan sama kuka on mitäkin, kuka rakastaa ketäkin, kunhan vaan minut jätetään rauhaan. ;) Mä olen hetero, ihan aina olen ollutkin.
Mä tiedän ainaskin yhden tämmösen sateenkaari perheen, en tunne vaan tiedän. Ei asu Lohjalla, vaan luen blogia. He saivat juuri vähän aika sitten toisen lapsen, ja menivät myöskii naimisiin. Olen lukenut tätä blogia jo aika kauan ja olen hurjan onnellinen heidän puolestaan.
Mä tiedän että on ihmisiä joita ällöttää ja inhottaa homot ja lesbot, mutta ei se oo mitään ällöttävää jos toista rakastaa. Yleensä se rakkaus ei katso ikää tai sukupuolta, mutta joskus katsoo. Itse henkilökohtaisesti en voisi kuvitella että alkaisin seurustelemaan naisen kanssa, se ei vaan oo mun juttu. Mutten mä sitä vastaankaan ole. Jokainen saa olla juuri semmoinen kuin itse tahtoo
Tämmösiä sateenkaari perheitä on suomessa paljon, yllättävän paljon. Mä olen aina vaan miettinyt yhtä asiaa tän asian suhteen, meinaan sitä että miten niiden perheiden lasten kaverit koulussa ym reagoi siihen kun jollain on ne kaksi äitiä taikka sitten ne kaksi isää. Kiusataankohan heitä paljon?
En itse ole koskaan nähnyt mitään tämmöistä, enkä kyllä välttämättä haluaisi törmätäkkään tämmöseen kiusaamiseen. Nykyajan lapset on niin törkeitä toisilleen, että ei oo mitään rajaa. :(
Tämmöstä siis mun mielipiteestä, ei mulla varsinaista mielipidettä oo, mutta mun mielestä ihmiset saavat olla ihan mitä haluavat, tykkäsivät he sitten naisista tai miehistä taikka sitten kummastakin. Mulla on muutama BI- henkinen kaveri, ja se ei ole mulle mikään ongelma ollut ikinä, eikä tuukkaan olemaan. :)
Ja sitten mistä tähän samaan kirjotan on Työpaikka kiusaaminen. Kirjotan nytten omasta työpaikastani enemmän ja sitten vähän muusta...
Yleensä työpaikoilla ei ole kivaa, tai että sinne mennään ihan iloisella mielin. Mutta meidän töissä on ihan erilainen juttu. Mä olen nyt ollu Mahislainen kolme kuukautta ja musta tuntuu että se olisi ikuisuus ja että se olisi mun toinen kotini! :) Kaikki me tullaan todella hyvin toimeen, ketään ei siellä kiusata. Mun mielestä on niin ihanaa mennä aamusin töihin kun kuuluu se "huomenta", joskus kun muissa työpaikoissa on ollu, niin kukaan ei puhu mitään, joku aina tuijottaa tyyliin just että "mitä sä tääl teet..?"
Mä oon ihan ikionnellinen että mä sain jatkaa Mahislaisena, sain jatkoa joulukuuhun saakka, ja oon niin onnellinen! Pelkäsin etten saisi jatkaa mutta olen pidetty työntekijä ja sen sain kuullakkin palaverissä, musta on tosi kivaa kuulla että "ei me susta haluta luopua, oot meille tärkeä...". Nuo sanat merkitsevät mulle paljon, todella paljon! :) Meillä töissä on niin mukavaa, me jutellaan todella paljon, me heitetään läppää todella paljon, niin myöskin niitä kaksimielisiä juttuja myöskin on meleko paljon :D haha.
Työpaikkakiusaaminen on semmonen asia jota ei kenenkään tulisi kokea, ei kukaan ansaitse semmosta. Työpaikalla täytyy olla se kiva ilmapiiri ja ne mukavat työkamut, itselläni on ainakin parhaat työkamut tällä hetkellä, parempaa saa ettiä ;) Ja musta ette niin vaan eroon pääse!
Nykyään on yllättävän paljonkin koulukiusaamista ja työpaikka kiusaamista niin henkistä kuin fyysistäkin kiusaamista. Joskus ihmiset saavat kokea ihan kamalaa väkialtaa työpaikoillaan, onneksi meillä ei ole semmosta.
Sinne on kiva aamusin mennä kun kukaan ei toljota ja arvostele. Kukaan ei oo ilkee toiselle, kaikki tulee toimeen keskenään. Huumoria riittää ja läppää myös! Ai Laik. Kaikkien kanssa tulen toimeen, mikä on harvinaista sinänsä... Uskaltaa olla ihan oma itsensä! Ja mikä parasta, ihanat työkaverit!
Kiusaaminen on säälittävää ja erittäin lapsellista touhua.
Saitteko nyt jotain tolkkua näistä mielipiteistäni? :) Ehdotuksia otan mielelläni lisää vastaan!
Miten teillä meni juhannus?
Meillä meni tosi hyvin. Me oltiin mun vanhempien luona kaksi yötä. En ottanut paljoo kuvia, koska en muistanut ja viittinyt napsia kuvia koko aika. ;) Perjantaina me vähän Markon ja Reean kaa juotiin. Pelattiin alku illasta korttia ja trivial pursuittia, vihaan sitä peliä, ai että mä vihaan! :( Oon ihan paska siinä ku en osaa vastaa kysymyksiin. xD Me grillattiinki koko porukalla, syötiin koko perhe yhdessä paitsi Leevi joka temppuili. Sitten me pelattiin mölkkyä ja kopiteltiin palloa ja puhuttiin paskaa tottakai! ;)
Meillä oli hurjan hauskaa kunnes saatiin päähämme että Reealla on lävistys neuloja ja alettii sitten lävistämään mulle tohon huuleen korua. :D Olin ihan paniikissa, mietin kaks (oikeesti kolme) kertaa et uskallanko ottaa vai en... Marko oli siinä vieressä et ota nyt ota nyt ota nyt... :D Mutta kyllä mä sit uskalsin lopulta. Se oli sekuntti ja se neula oli siitä läpi, olin et TÄH eihä se sattunut, mut se sattuu nyt ihan vitusti :D Naurua riitti ihan törkeen paljon pe-la yöllä. Oli tosi mukavaa taas viettää iltaa! :)
Lauantaina me vaan oltiin ja hengailtiin, pelattiin vähän korttia ja telkkaria katteltiin, oli jotenkin ihan kooma päivä ;) Ja sunnuntai me lähdettiin kotia kohti :)
Mulle esitettiin toive, että voisin kirjottaa jonkun mielipide postauksen jostain aiheesta. Sain aiheita aika monta. mm. Sateenkaari perheet, lapsettomuus, abortti, itsemurha, syömishäiriöt, koulukiusaaminen, työpaikka kiusaaminen, perhe väkivalta..
Ja mää nyt päätin tästä Sateenkaari perheet, mitään henk.kohtaista kokemusta mulla ei asiasta ole valitettavasti mutta kirjotan silti. Ja myöskin työpaikka kiusaaminen.
Mun mielestä ihan jokaisella on oikeus olla onnellinen. Mun mielestä jokainen ansaitsee sen toisen ihmisen ympärillensä, oli se sitten homo tai lesbo. Sillä ei ole mitään merkitystä. Mä en paheksu näitä tämmösiä ihmisiä, mulle on aivan sama kuka on mitäkin, kuka rakastaa ketäkin, kunhan vaan minut jätetään rauhaan. ;) Mä olen hetero, ihan aina olen ollutkin.
Mä tiedän ainaskin yhden tämmösen sateenkaari perheen, en tunne vaan tiedän. Ei asu Lohjalla, vaan luen blogia. He saivat juuri vähän aika sitten toisen lapsen, ja menivät myöskii naimisiin. Olen lukenut tätä blogia jo aika kauan ja olen hurjan onnellinen heidän puolestaan.
Mä tiedän että on ihmisiä joita ällöttää ja inhottaa homot ja lesbot, mutta ei se oo mitään ällöttävää jos toista rakastaa. Yleensä se rakkaus ei katso ikää tai sukupuolta, mutta joskus katsoo. Itse henkilökohtaisesti en voisi kuvitella että alkaisin seurustelemaan naisen kanssa, se ei vaan oo mun juttu. Mutten mä sitä vastaankaan ole. Jokainen saa olla juuri semmoinen kuin itse tahtoo
Tämmösiä sateenkaari perheitä on suomessa paljon, yllättävän paljon. Mä olen aina vaan miettinyt yhtä asiaa tän asian suhteen, meinaan sitä että miten niiden perheiden lasten kaverit koulussa ym reagoi siihen kun jollain on ne kaksi äitiä taikka sitten ne kaksi isää. Kiusataankohan heitä paljon?
En itse ole koskaan nähnyt mitään tämmöistä, enkä kyllä välttämättä haluaisi törmätäkkään tämmöseen kiusaamiseen. Nykyajan lapset on niin törkeitä toisilleen, että ei oo mitään rajaa. :(
Tämmöstä siis mun mielipiteestä, ei mulla varsinaista mielipidettä oo, mutta mun mielestä ihmiset saavat olla ihan mitä haluavat, tykkäsivät he sitten naisista tai miehistä taikka sitten kummastakin. Mulla on muutama BI- henkinen kaveri, ja se ei ole mulle mikään ongelma ollut ikinä, eikä tuukkaan olemaan. :)
Ja sitten mistä tähän samaan kirjotan on Työpaikka kiusaaminen. Kirjotan nytten omasta työpaikastani enemmän ja sitten vähän muusta...
Yleensä työpaikoilla ei ole kivaa, tai että sinne mennään ihan iloisella mielin. Mutta meidän töissä on ihan erilainen juttu. Mä olen nyt ollu Mahislainen kolme kuukautta ja musta tuntuu että se olisi ikuisuus ja että se olisi mun toinen kotini! :) Kaikki me tullaan todella hyvin toimeen, ketään ei siellä kiusata. Mun mielestä on niin ihanaa mennä aamusin töihin kun kuuluu se "huomenta", joskus kun muissa työpaikoissa on ollu, niin kukaan ei puhu mitään, joku aina tuijottaa tyyliin just että "mitä sä tääl teet..?"
Mä oon ihan ikionnellinen että mä sain jatkaa Mahislaisena, sain jatkoa joulukuuhun saakka, ja oon niin onnellinen! Pelkäsin etten saisi jatkaa mutta olen pidetty työntekijä ja sen sain kuullakkin palaverissä, musta on tosi kivaa kuulla että "ei me susta haluta luopua, oot meille tärkeä...". Nuo sanat merkitsevät mulle paljon, todella paljon! :) Meillä töissä on niin mukavaa, me jutellaan todella paljon, me heitetään läppää todella paljon, niin myöskin niitä kaksimielisiä juttuja myöskin on meleko paljon :D haha.
Työpaikkakiusaaminen on semmonen asia jota ei kenenkään tulisi kokea, ei kukaan ansaitse semmosta. Työpaikalla täytyy olla se kiva ilmapiiri ja ne mukavat työkamut, itselläni on ainakin parhaat työkamut tällä hetkellä, parempaa saa ettiä ;) Ja musta ette niin vaan eroon pääse!
Nykyään on yllättävän paljonkin koulukiusaamista ja työpaikka kiusaamista niin henkistä kuin fyysistäkin kiusaamista. Joskus ihmiset saavat kokea ihan kamalaa väkialtaa työpaikoillaan, onneksi meillä ei ole semmosta.
Sinne on kiva aamusin mennä kun kukaan ei toljota ja arvostele. Kukaan ei oo ilkee toiselle, kaikki tulee toimeen keskenään. Huumoria riittää ja läppää myös! Ai Laik. Kaikkien kanssa tulen toimeen, mikä on harvinaista sinänsä... Uskaltaa olla ihan oma itsensä! Ja mikä parasta, ihanat työkaverit!
Kiusaaminen on säälittävää ja erittäin lapsellista touhua.
Saitteko nyt jotain tolkkua näistä mielipiteistäni? :) Ehdotuksia otan mielelläni lisää vastaan!
17.6.2015
Ystävä(t)
Heippa murut, eikö olekkin outoa että tulee taas "näin usein" postauksia? :)
Niin mustakin. Mä vaan tässä odotan sitä LivBoxia saapuvaksi, että saan tehtyä siitä sitten postauksen :)
Me ollaan perjantaina menossa mun vanhemmilleni vklopuksi, ei olla juhannusta kotona vaan. :) Ja siitä sitten tulossa postausta myöskin ensi viikolla, jos muistan kameran ottaa messiin ;) hihi. Tottakai mä muistan, sehän ois katastrofi muuten jos unohtuisi! :D
Me nähdään tosi harvoin Riikan kanssa. Marraskuussa 2014 me käytiin rakkaan kummipoitsun synttäreillä, eli Riikan pojan. Leevi ja Tony tulivat niin hyvin toimeen ja kumpikin oli surullisia kun olimme vain yhden yön Hämeenlinnassa. :( No jospa nyt kesällä uudestaan päästäis käymään siellä moikkaamassa. :)
Riikan kanssa me jutellaan myöski nykyään aika harvoin, me kirjotellaan myöskin kirjeitä toisillemme, tosin vihko muodossa! Facebookissa enimmäkseen me jutellaan ja vuodatan aina kaiken paskan sille. Aina ku mua vituttaa niin ajattelen että kumpa Riikka ois täällä. Riikan kanssa me ollaan parhaita ystäviä, eikä meitä erota mikään. Me on riideltykkin muutamasti, mutta ne aina anteeks pyydetty ja sovittu, onneksi. :) Erimielisyyksiä meillä on ja paljon, mutta ei se mitään haittaa. Riikka on mulle niin tärkee ja niin rakas! Koskaan en voisi kuvitella luopuvani Riikasta. <3
Meillä on Riikan kanssa ne omat asiat ja jutut joista me jutellaan aina. Miehet ja muut murheet, myöskin on paljon muita asioita joista me jutellaan. Oon ostanut Riikalta paljon Tonylle pieniä vaatteita Leeville, nytkin huomenna todennäköisesti on paketti tulossa meille, ja saan haettua postista.
Voin sitten taas esitellä ne teille jos haluutte?
Ja Reean kanssa me myös miehistä ja muut murheet, mutta myöskin paljon muitakin asioita. :) Reean kanssa jutellaan lähes päivittäin, nyt parisen viikkoa ollaan juteltu joka ikinen päivä, aamusta iltaan. Onneks on puhelimessa chat ;) On päivittäin toki taukoja ettei jutella mut kuitenkin. :) <3 Kattelin tossa yhtenä päivänä että mulla ja Reealla on facessa viestejä yli 19700kpl ja Riikan kanssa yli 21850kpl :D Ollaan me ahkerasti kirjotettu, Reean kanssa pamahtaa kohta 20000 rikki :D
Meillä on Riikan kanssa ne omat asiat ja jutut joista me jutellaan aina. Miehet ja muut murheet, myöskin on paljon muita asioita joista me jutellaan. Oon ostanut Riikalta paljon Tonylle pieniä vaatteita Leeville, nytkin huomenna todennäköisesti on paketti tulossa meille, ja saan haettua postista.
Voin sitten taas esitellä ne teille jos haluutte?
Ja Reean kanssa me myös miehistä ja muut murheet, mutta myöskin paljon muitakin asioita. :) Reean kanssa jutellaan lähes päivittäin, nyt parisen viikkoa ollaan juteltu joka ikinen päivä, aamusta iltaan. Onneks on puhelimessa chat ;) On päivittäin toki taukoja ettei jutella mut kuitenkin. :) <3 Kattelin tossa yhtenä päivänä että mulla ja Reealla on facessa viestejä yli 19700kpl ja Riikan kanssa yli 21850kpl :D Ollaan me ahkerasti kirjotettu, Reean kanssa pamahtaa kohta 20000 rikki :D
Reean kanssa me on tunnettu vasta reilu vuosi ja se tuntuu ikuisuudelta ajalta. Sillonkun sain kuulla (facebookin kautta) että veljeni on alkanut seurustelemaan, olin heti tosi utelias että kukamitähäh. :D Kävin tottakai stalkkaa Reean facen heti ja eksyin jossain välissä hänen blogiinki, Marko ja Reea kävivät myöskin viime vuonna mun synttäreillä, sain heiltä ruusun, joka muuten vieläkin on mulla tallessa. <3 :) Sillon en olisi ikinä uskonut että meistä tulee läheisiä ja tärkeitä toisillemme, silloin en olisi voinut kuvitellakkaan että kertoisin myöskin Reealle kaiken, ihan kaiken. Meilläkin on ollu ne omat vastoinkäymiset, mutta eiköhän nekin toivottavasti ole nyt takanapäin, ainakin mä niin toivon!! :)
Joskus musta tuntuu että unohdan kohta Riikan kokonaan, mutta ei, emmä unohda sitä koskaan, vaikka jutellaankin Reean kanssa joka päivä, aamusta iltaan. Me voidaan jutella joka asiasta toisillemme, myöskin Riikan kanssa voidaan jutella. Reea mulle sanoikin kerran että en saa missään tapauksessa hylkää Riikkaa, ja en todellakaan aijo hylätä!
Ja mä oon onnellinen ja tyytyväinen siitä, että Reea ja Riikka ei tunne toisiaan, vaikkei siinä olisi ongelmaa vaikka tuntisi toisensa, mutta ei tuu mitään kolmio draamoja, ei tuu mitään mustasukkasuus juttuja, tai sitten että joku jäisi ulkopuolelle. Niin on monesti käynyt, ja useimmiten mä olen ollut se ulkopuolinen henkilö!
Mulla on elämässä ollut paljon ihania ihmisiä. Myöskin niitä, jotka ovat pitäneet mua pilkkanaan ja ollut säälistä mun ystävä, esittänyt mun parasta ystävää, vain ja ainoastaan siksi, että ei ollut muita ystäviä saatikka kavereita. Se jos mikä loukkasi kaikista eniten. Siitä en toivu varmaan ikinä. Kuka tekee tommosta, ei kukaan täysi järkinen!! Mutta ne on menneisyyttä ja nyt on paremmat ystävät, ne tosi ystävät. Nyt mulla elämässä on ne jotka välittää aidosti musta (ja leevistä). Me oltiin onnellisia kun oltiin ystäviä, olin onnellinen hänestä. Mutta en ollut enään kun tajusin ja sain kuulla mun läheisiltä totuuden hänestä. Se loukkasi, loukkasi todella paljon. Mutta onneksi ei enään kuulu mun elämään eikä kenenkään mun läheisen elämään enään, eikä tuu koskaan enään kuulumaankaan!! Paljon muistoja, paljon yhteisiä kuvia!!
Ja mä oon onnellinen ja tyytyväinen siitä, että Reea ja Riikka ei tunne toisiaan, vaikkei siinä olisi ongelmaa vaikka tuntisi toisensa, mutta ei tuu mitään kolmio draamoja, ei tuu mitään mustasukkasuus juttuja, tai sitten että joku jäisi ulkopuolelle. Niin on monesti käynyt, ja useimmiten mä olen ollut se ulkopuolinen henkilö!
Mulla ei näitä todella hyviä ystäviä ole kuin Riikka ja Reea, Suskille myöskin voin jutella asiasta kun asiasta, mutta hänenkin kanssa ollaan vähän tekemisissä, nähään sillon tällön. Ja Suskin kanssa ollaan tunnettu vuodesta 2005, mutta läheisiä meistä tuli vasta 2009 ja erittäin läheisiä 2010. Meilläkin ollut PALJON vastoinkäymisiä mutta selvitty niistä kaikista, onneksi! <3
Mulla todettiin masennus ja Reea on ollut mun tukena, tukena ihan oikeesti. Reea ymmärtää mua niin paljon näissä asioissa ja muissakin.. Me nähdään suhtkoht paljon. Reea on ollu meillä yötä, ja meillä oli tosi kivaa yhdessä. :) Mä vaan oon niin onnellinen että broidi ja Reea löysi toisensa, ovat niin söpöjä yhdessä ja ihania. Sopivat niin hyvin toisillensa. Me on tuettu toisiamme niin paljon vaikeissa asioissa. :)
Meillä oli viime vuonna ensimmäinen yhteinen joulu, ja se meni loistavasti, ootan jo nyt taas tulevaa joulua. ^^ Ostettiin joululahjat toisillemme ja ostan myös Riikalle ja Tonylle. Tottakai! :) Marko ja Reea haluaa viedä Leevin johonkin kesälomalla, mun mielestä on ihanaa tommonen että kummipoikaa hemmottelee kummisetäkin, vaikka kyllähän se hemmottelee muutenkin. :) Leevi varmasti tykkää todella paljon tästä ajatuksesta, ja äiti saa jäädä kotiin mätänemään, no eikai ;) Meillä on muutenkin aikalailla suunnitelmia kesäksi Markon ja Reean kanssa, toivottavasti toteutuvat myöskin. :)
Mä oon tehnyt elämässäni virheitä, ja oon oppinut niistä. Mä oon niin onnellinen että mulla on nämä naiset elämässäni. <3 Ja heidät aijon myös pitää elämässäni. Leevi tykkää Reeasta myös todella paljon, ja Reea Leevistä, toivottavasti! ;) Noei, tiedän että tykkää. :P
Puspus tytöt. Mä diggaan teistä oikeesti ihan vitusti. Ootte mulle tärkeitä kumpikin, ja uskomattoman rakkaita!!! Ja enkä hylkää teistä kumpaakaan. <3 <3
Tällästä tällä kertaa, mitäs sitten seuraavaksi? :) Keksikää te. Keksi mulle aihe mistä kirjottaa. Kesäloma suunnitelmista en viitti kirjotella sen kummemmin, koska en tiedä toteutuuko niistä mikään. :)
JA hyvää juhannusta kaikille, muistakaa nu**ia... Eiku muistakaa olla kiltisti ja älkää menkö uimaan kännissä, ettehän?
Mulla todettiin masennus ja Reea on ollut mun tukena, tukena ihan oikeesti. Reea ymmärtää mua niin paljon näissä asioissa ja muissakin.. Me nähdään suhtkoht paljon. Reea on ollu meillä yötä, ja meillä oli tosi kivaa yhdessä. :) Mä vaan oon niin onnellinen että broidi ja Reea löysi toisensa, ovat niin söpöjä yhdessä ja ihania. Sopivat niin hyvin toisillensa. Me on tuettu toisiamme niin paljon vaikeissa asioissa. :)
Meillä oli viime vuonna ensimmäinen yhteinen joulu, ja se meni loistavasti, ootan jo nyt taas tulevaa joulua. ^^ Ostettiin joululahjat toisillemme ja ostan myös Riikalle ja Tonylle. Tottakai! :) Marko ja Reea haluaa viedä Leevin johonkin kesälomalla, mun mielestä on ihanaa tommonen että kummipoikaa hemmottelee kummisetäkin, vaikka kyllähän se hemmottelee muutenkin. :) Leevi varmasti tykkää todella paljon tästä ajatuksesta, ja äiti saa jäädä kotiin mätänemään, no eikai ;) Meillä on muutenkin aikalailla suunnitelmia kesäksi Markon ja Reean kanssa, toivottavasti toteutuvat myöskin. :)
Mä oon tehnyt elämässäni virheitä, ja oon oppinut niistä. Mä oon niin onnellinen että mulla on nämä naiset elämässäni. <3 Ja heidät aijon myös pitää elämässäni. Leevi tykkää Reeasta myös todella paljon, ja Reea Leevistä, toivottavasti! ;) Noei, tiedän että tykkää. :P
Puspus tytöt. Mä diggaan teistä oikeesti ihan vitusti. Ootte mulle tärkeitä kumpikin, ja uskomattoman rakkaita!!! Ja enkä hylkää teistä kumpaakaan. <3 <3
Tällästä tällä kertaa, mitäs sitten seuraavaksi? :) Keksikää te. Keksi mulle aihe mistä kirjottaa. Kesäloma suunnitelmista en viitti kirjotella sen kummemmin, koska en tiedä toteutuuko niistä mikään. :)
JA hyvää juhannusta kaikille, muistakaa nu**ia... Eiku muistakaa olla kiltisti ja älkää menkö uimaan kännissä, ettehän?
<3 " Kel onni on, se onnen kätkeköön " <3
13.6.2015
Netissä tutustuminen ihmisiin.
Heippa kaikki!
Taas sain uuden yhteistyö kumppanin, nimittäin LivBoxin, mutta siitä sitten heinäkuussa enemmän juttua. Kannattaa olla kuulolla, tiedossa ale koodia boxin tilaajille ja mun lukijoilleni! :)
Mutta nyt tämän kertaiseen aiheeseen, nimittäin ajattelin kirjotella semmosesta aiheesta kuin "Netissä tutustuminen ihmisiin..." Tai pikemminkin miehiin tutustuminen, mutta laitoin hienommaksi tuon otsikon ;)
Mä olen löytänyt paljon ihania ihmisiä netistä, tutustuin mun parhaaseen ystäväänkin ekan kerran netin välityksellä, Riikkaan. Me ollaan oltu pari vuotta parhaita ystäviä ja nähtykkin. Olen myös tutustunut moneen muuhun netin välityksellä, joidenkin kanssa emme ole nähneet ja silti olemme kavereita, hyviä kavereita. Olen myös tutustunut aikoinaan (2005) mun ex kihlattuuni, netin kautta. Mulla suurin osa kavereista on netin välityksellä tulleet, Riikka ja Elli. Ullakin, muttemme ole väleissä. Ja monia muita.
Olen tutustunut ensirakkauteni jälkeen muutamaankin ihanaan ja varteen otettavaan mieheen. Tän yhden kanssa meillä oli vähän soutaa huopaa juttua, mutta sitten hän ei mitään sanonut kun huomasin facebookista että hän seurustelee jo, eli leikki mun tunteillani vain. Satutti mua todella paljon, koska mä ihastuin tähän todella kovin. Meni aikaa kun ei oltu tekemisissä... Sitten kirjotin eräänä päivänä hälle että mitä kuuluu ja ym... Hän kertoi eronneensa naisestaan, ja alko mulle lirkuttelemaan sitten taas tottakai, mä olin tietysti ihan onnessaan tästä. Puhuttiin monesti puhelimessa ja hauskaa oli, ja läppä lensi. Meidän piti tavata pariinkin otteeseen, mutta aina tällä oli tekosyitä ettei tullutkaan tapaamaan mua.. Sitten mä luovutin, en mä jaksanut enään. Mä olin mun tunteitteni kanssa yksin.
Olen miettinyt tätäkin, että voiko oikeesti ihmiseen ihastua vaan netin välityksellä? Kyllä voi, mä ainakin. :)
Mä niin päätin etten anna enään kenenkään kaksilahkeisen satuttaa mua ja aiheuttaa mulle sydän suruja, mutta sitten....
Tutustuin suomi24.fi treffi palstalla tähän uuteen tuttavuuteen *. Jotkut mun läheisistä tietääkin tästä, ja jotkut ei. Mä taas ihastuin, ihastuin ihan tyystin. Ja ikävöin edelleenkin tätä. :) Ja hän tietää sen kyllä paremmin kuin hyvin.
Kukaan ei voi kuvitella kuinka paljon mä olen kyyneleitäni vuodattanut tämän takia, ei kukaan sitä tajua. Riikka ja Reea sen ymmärtää, koska tää mies on mulle edelleen todella tärkeä. Salaa toivon että saan hänet ittelleni. <3 Mä oon ollut vahvana, en ole näyttänyt mun surullisuutta kellekkään, mä haluan olla vahva, mutten mä pysty olemaan! :( Tää on rankkaa.
Olen kuullut Reean suusta monestikkin "älä jaksa enään, anna sen * olla, ei se oo sun arvoinen, älä anna sen satuttaa enään..." Muttakun se ei oo niin helppoa, mä en luovuta, en todellakaan. Me ollaan nähty muutamaan kertaan, toisella kertaa nähtiin ilman tuota jälkikasvua, juhlittiin mun synttäreitä ja sain hänelta ison tulppaani kimpun. Sillon olin onnellinen, todella onnellinen. Mutta nyt olen surullinen, erittäin surullinen. :( Meidän juhlat meni hyvin kuitenkin, joka tapauksessa. Pientä muistutusta niistä, kuvia ->
Mua on siis loukattu aika paljon.
Eniten mua tässä loukkaa se, että hänen "nykyinen" naikkonen kiilasi meidän väliin aika pahasti, ja hän tietää sen itsekkin, koska puhuttiin yhtenä päivänä tästä asiasta. Ollaan me kavereita edelleenkin vaikka asiat meni miten meni.
Psykiatrin kanssa olen jutellut tästä miehestä ja hän käski olla luovuttamatta, mutta en mä aijokkaan luovuttaa. Kerroin hänelle yhtenä päivänä suoraan mitä ajattelen hänestä. Haluan hänet, haluan olla hänen kanssaan. Hän piti Leevistä tosi kovasti, Leevi piti hänestä todella paljon. <3
Mä olen ihastunut, siis tää tunne, tää tunne mun sisällä on jotain niin kamalaa (ihanaa), hyvällä tavalla kamalaa siis. En oo vuosiin, siis oikeesti vuosiin ollut ihastunut kehenkään. Mä ajattelin pitkään että mut on luotu olemaan yksin, mut on luotu olemaan yksin (kaksin) poikani kanssa, mutta ei se taida niin olla. Me olemme luonteeltamme erilaisia. Kun tutustuimme, ei kauaakaan kun hän lähti ulkomaille ystäviään tapaamaan, mutta juttelimme silti joka päivä. Mulla oli ikävä häntä, oli todella ikävä. Leevi kyseli että "koska * tulee, koska * tulee..." Leevi askarteli myöskin tarhassa *lle pääsiäisenä.
Olen miettinyt jo jonkin aikaa erästä asiaa, nimittäin... Jos löytää netistä miehen, miehen joka osottautuu todella ihanaksi, miehen joka hyväksyy lapsesi, miehen joka haluaa muutakin kuin sitä yhtä juttua. Tapaatte, käytte syömässä ja näin, juttelette paljon puhelimessa ja facebookissa.
Mutta, missä vaiheessa te luovuttaisitte sitten? :)
Mitäs mieltä olitte tästä tekstistä, voiko netissä tutustua oikeesti kunnollisiin ihmisiin vai onko kaikki aina niitä mätiä omenoita? :)
Taas sain uuden yhteistyö kumppanin, nimittäin LivBoxin, mutta siitä sitten heinäkuussa enemmän juttua. Kannattaa olla kuulolla, tiedossa ale koodia boxin tilaajille ja mun lukijoilleni! :)
Mutta nyt tämän kertaiseen aiheeseen, nimittäin ajattelin kirjotella semmosesta aiheesta kuin "Netissä tutustuminen ihmisiin..." Tai pikemminkin miehiin tutustuminen, mutta laitoin hienommaksi tuon otsikon ;)
Mä olen löytänyt paljon ihania ihmisiä netistä, tutustuin mun parhaaseen ystäväänkin ekan kerran netin välityksellä, Riikkaan. Me ollaan oltu pari vuotta parhaita ystäviä ja nähtykkin. Olen myös tutustunut moneen muuhun netin välityksellä, joidenkin kanssa emme ole nähneet ja silti olemme kavereita, hyviä kavereita. Olen myös tutustunut aikoinaan (2005) mun ex kihlattuuni, netin kautta. Mulla suurin osa kavereista on netin välityksellä tulleet, Riikka ja Elli. Ullakin, muttemme ole väleissä. Ja monia muita.
Olen tutustunut ensirakkauteni jälkeen muutamaankin ihanaan ja varteen otettavaan mieheen. Tän yhden kanssa meillä oli vähän soutaa huopaa juttua, mutta sitten hän ei mitään sanonut kun huomasin facebookista että hän seurustelee jo, eli leikki mun tunteillani vain. Satutti mua todella paljon, koska mä ihastuin tähän todella kovin. Meni aikaa kun ei oltu tekemisissä... Sitten kirjotin eräänä päivänä hälle että mitä kuuluu ja ym... Hän kertoi eronneensa naisestaan, ja alko mulle lirkuttelemaan sitten taas tottakai, mä olin tietysti ihan onnessaan tästä. Puhuttiin monesti puhelimessa ja hauskaa oli, ja läppä lensi. Meidän piti tavata pariinkin otteeseen, mutta aina tällä oli tekosyitä ettei tullutkaan tapaamaan mua.. Sitten mä luovutin, en mä jaksanut enään. Mä olin mun tunteitteni kanssa yksin.
Olen miettinyt tätäkin, että voiko oikeesti ihmiseen ihastua vaan netin välityksellä? Kyllä voi, mä ainakin. :)
Mä niin päätin etten anna enään kenenkään kaksilahkeisen satuttaa mua ja aiheuttaa mulle sydän suruja, mutta sitten....
Tutustuin suomi24.fi treffi palstalla tähän uuteen tuttavuuteen *. Jotkut mun läheisistä tietääkin tästä, ja jotkut ei. Mä taas ihastuin, ihastuin ihan tyystin. Ja ikävöin edelleenkin tätä. :) Ja hän tietää sen kyllä paremmin kuin hyvin.
Kukaan ei voi kuvitella kuinka paljon mä olen kyyneleitäni vuodattanut tämän takia, ei kukaan sitä tajua. Riikka ja Reea sen ymmärtää, koska tää mies on mulle edelleen todella tärkeä. Salaa toivon että saan hänet ittelleni. <3 Mä oon ollut vahvana, en ole näyttänyt mun surullisuutta kellekkään, mä haluan olla vahva, mutten mä pysty olemaan! :( Tää on rankkaa.
Olen kuullut Reean suusta monestikkin "älä jaksa enään, anna sen * olla, ei se oo sun arvoinen, älä anna sen satuttaa enään..." Muttakun se ei oo niin helppoa, mä en luovuta, en todellakaan. Me ollaan nähty muutamaan kertaan, toisella kertaa nähtiin ilman tuota jälkikasvua, juhlittiin mun synttäreitä ja sain hänelta ison tulppaani kimpun. Sillon olin onnellinen, todella onnellinen. Mutta nyt olen surullinen, erittäin surullinen. :( Meidän juhlat meni hyvin kuitenkin, joka tapauksessa. Pientä muistutusta niistä, kuvia ->
 |
| Hali <3 |
Eniten mua tässä loukkaa se, että hänen "nykyinen" naikkonen kiilasi meidän väliin aika pahasti, ja hän tietää sen itsekkin, koska puhuttiin yhtenä päivänä tästä asiasta. Ollaan me kavereita edelleenkin vaikka asiat meni miten meni.
Psykiatrin kanssa olen jutellut tästä miehestä ja hän käski olla luovuttamatta, mutta en mä aijokkaan luovuttaa. Kerroin hänelle yhtenä päivänä suoraan mitä ajattelen hänestä. Haluan hänet, haluan olla hänen kanssaan. Hän piti Leevistä tosi kovasti, Leevi piti hänestä todella paljon. <3
Mä olen ihastunut, siis tää tunne, tää tunne mun sisällä on jotain niin kamalaa (ihanaa), hyvällä tavalla kamalaa siis. En oo vuosiin, siis oikeesti vuosiin ollut ihastunut kehenkään. Mä ajattelin pitkään että mut on luotu olemaan yksin, mut on luotu olemaan yksin (kaksin) poikani kanssa, mutta ei se taida niin olla. Me olemme luonteeltamme erilaisia. Kun tutustuimme, ei kauaakaan kun hän lähti ulkomaille ystäviään tapaamaan, mutta juttelimme silti joka päivä. Mulla oli ikävä häntä, oli todella ikävä. Leevi kyseli että "koska * tulee, koska * tulee..." Leevi askarteli myöskin tarhassa *lle pääsiäisenä.
Olen miettinyt jo jonkin aikaa erästä asiaa, nimittäin... Jos löytää netistä miehen, miehen joka osottautuu todella ihanaksi, miehen joka hyväksyy lapsesi, miehen joka haluaa muutakin kuin sitä yhtä juttua. Tapaatte, käytte syömässä ja näin, juttelette paljon puhelimessa ja facebookissa.
Mutta, missä vaiheessa te luovuttaisitte sitten? :)
Mitäs mieltä olitte tästä tekstistä, voiko netissä tutustua oikeesti kunnollisiin ihmisiin vai onko kaikki aina niitä mätiä omenoita? :)
8.6.2015
Ravitsemusterapeutti
Kerroin tuossa taannoin että meillä on lastenpoliklinikalla aika taas kerran, ja tutkitaan sitä ikuista riesaa eli ripulia. :(
Kerrankin hyvillä mielin lähin pois lastenpolilta. Mahan ultraääni, kakkakokei, pöly-, muita labra kokei, ja ravitsemus terapeutille päästään! Edellinen lääkäri ei suostunut ultra ääni juttuun!!! Ehkä nyt vihdoin saatais loppumaan tää ripulointi! :)
Meillä oli Leevin kanssa tänään ravitsemusterapeutin aika, Leevi oli taas "ihana oma itsensä", eli siis "äiti, mennään jo, äiti minulla on kiire, mennään..." ynnämuuta. Todella raivostuttavaa toi tapa Leevillä. Mutta siis asiaan...
Maidotonta ruokavaliota nyt kokeillaan sitten. Ja ainesosia mitä tulee välttää ovat Laktoosi, maitojauhe, maitoproteiini, hera, herajauhe, heraproteiini, kaseiini ja kaseinaatit.
Sain hyviä neuvoja sieltä, ja kuukauden verran tää kokeilu on nytten! :)
Lihasta ja kalasta proteiineja! Proteiinintarve määräytyy lapsen iän ja koon mukaan. Jauheliharuoat, kuten pyörykät, pihvit ja murekkeet maistuvat lapselle yleensä paremmin kuin kokoliha. Makkararuokaa voidaan syödä 1-2x viikossa. Lapsen ruokiin lisätään 2-3 ruokalusikallista (30-45g) maidotonta margariinia tai ruokaöljyä päivässä, jotta hän saa riittävästi energiaa. Juomaksi tarjotaan vettä ja soija-, kaura- tai riisijuomia, jos ne käyvät, sekä mehuja ja mehukeittoja.
Valitse rasvaksi maidoton margariini ja ruokaöljy. Useissa ruoissa maidon voi korvata millä tahansa ruoan makuun sopivalla nesteellä, vedellä, mehulla, maidottomalla liha- ja kasvisliemellä. Reseptejä kannattaa muunnella ja kokeilla rohkeasti. Soija- ja kaurapohjaiset kermantyyppiset kasvisrasvasekoitteet sekä soija-, riisi- ja kaurajuomat sopivat hyvin ruoanvalmistukseen. Myös kookosmaitoa voi käyttää joskus. Käytä maitojauheen sijaan soijajauhoa. Laatikkoruokien, kuten makaronilaatikon munamaidon voi korvata maidottomalla lihaliemellä, joka suurustetaan kananmunalla tai jauhoilla. Lettu-, pannukakku- tai vohvelitaikina voi tehdä veteen tai kivennäisveteen. Pullataikinan nesteeksi sopii myös hyvin vesi. Myös monet muut leivonnaiset onnistuvat ilman maitoa. Kauppojen pakastealtaista löytyy monia maidottomia valmistaikinoita. Täytekakun kuorrutuksen saa tummasta suklaasta, marsipaanista tai tomu-sokeri-vesi-seoksesta.
Kaikki "vino" kirjotukset on otettu esitteestä jonka sain. :)
ONKO JOLLAIN LUKIJALLANI/LAPSILLA MAIDOTON RUOKAVALIO, kertokaa ajatuksia, mietteitä, kokemuksia!!! :)
Kerrankin hyvillä mielin lähin pois lastenpolilta. Mahan ultraääni, kakkakokei, pöly-, muita labra kokei, ja ravitsemus terapeutille päästään! Edellinen lääkäri ei suostunut ultra ääni juttuun!!! Ehkä nyt vihdoin saatais loppumaan tää ripulointi! :)
Maidotonta ruokavaliota nyt kokeillaan sitten. Ja ainesosia mitä tulee välttää ovat Laktoosi, maitojauhe, maitoproteiini, hera, herajauhe, heraproteiini, kaseiini ja kaseinaatit.
Sain hyviä neuvoja sieltä, ja kuukauden verran tää kokeilu on nytten! :)
Lihasta ja kalasta proteiineja! Proteiinintarve määräytyy lapsen iän ja koon mukaan. Jauheliharuoat, kuten pyörykät, pihvit ja murekkeet maistuvat lapselle yleensä paremmin kuin kokoliha. Makkararuokaa voidaan syödä 1-2x viikossa. Lapsen ruokiin lisätään 2-3 ruokalusikallista (30-45g) maidotonta margariinia tai ruokaöljyä päivässä, jotta hän saa riittävästi energiaa. Juomaksi tarjotaan vettä ja soija-, kaura- tai riisijuomia, jos ne käyvät, sekä mehuja ja mehukeittoja.
Valitse rasvaksi maidoton margariini ja ruokaöljy. Useissa ruoissa maidon voi korvata millä tahansa ruoan makuun sopivalla nesteellä, vedellä, mehulla, maidottomalla liha- ja kasvisliemellä. Reseptejä kannattaa muunnella ja kokeilla rohkeasti. Soija- ja kaurapohjaiset kermantyyppiset kasvisrasvasekoitteet sekä soija-, riisi- ja kaurajuomat sopivat hyvin ruoanvalmistukseen. Myös kookosmaitoa voi käyttää joskus. Käytä maitojauheen sijaan soijajauhoa. Laatikkoruokien, kuten makaronilaatikon munamaidon voi korvata maidottomalla lihaliemellä, joka suurustetaan kananmunalla tai jauhoilla. Lettu-, pannukakku- tai vohvelitaikina voi tehdä veteen tai kivennäisveteen. Pullataikinan nesteeksi sopii myös hyvin vesi. Myös monet muut leivonnaiset onnistuvat ilman maitoa. Kauppojen pakastealtaista löytyy monia maidottomia valmistaikinoita. Täytekakun kuorrutuksen saa tummasta suklaasta, marsipaanista tai tomu-sokeri-vesi-seoksesta.
Kaikki "vino" kirjotukset on otettu esitteestä jonka sain. :)
ONKO JOLLAIN LUKIJALLANI/LAPSILLA MAIDOTON RUOKAVALIO, kertokaa ajatuksia, mietteitä, kokemuksia!!! :)
5.6.2015
Vapaa ilta ja yökyläilyä..
Heippa! Mitä teille kuuluu? Mun blogin arvonta tosissaan loppui viime sunnuntaina, tuli muutama osallistuja jälleen vain. Ei ketään ilmeisesti kiinnosta nykyään noi sisustustarrat, tai sitten ei vaan ketään huvittanut osallistua tälläkään kertaa!!! :(
Mulla oli yksi vapaa ilta tuossa yhtenä perjantaina. Meidän naapurit muutti omaan asuntoon, ostivat osakkeen. Mua harmittaa niin paljon, ja tuli tosi paha mieli heidän muutosta. Terveisiä vaan Jorma ja Merja!! :)
Hieman meni perjantain pirskeet ylitte, muttei voi mitään. Oli hauskaa kyllä ja parhaassa seurassa. <3 Muistikuvia on sieltä ja täältä. Suuri kiitos ihanalle rakkaalle serkulleni Jennalle ja hänen poikaystävälleen Joonalle lapsenvahti "keikasta!" <3 Mulla on semmonen muistikuva että oltais Jorman kanssa juteltukkin näistä asioista ja muista sinä yönä. Mulla oli tosi hauskaa, muutamaa äksidenttiä lukuunottamatta kun yks naapurin mies kävi vähän v*ttuilemassa mulle! Mutta mikäs siinä, jos ei tykkää niin ei tykkää ;) :P hihihi.- Ei siit sen enempää. Mut hauskaa oli kyllä, todellakin! Olin niinku nuorin juhlija siellä, mut ei se haitannut menoa! Juomingit oli hyvii ja ruoka. join 13 siideriiiii ja monta kupillista kossu-cola sekotusta, hyi vittu näin jälkeempäin ajateltuna :D
Me päätettiin lähteä Saloon viime perjantaina. Leevin kummitättä soitteli ja kyseli viikonlopun suunnitelmia ja ei meillä mitään ihmeempiä ollut, joten lähdimme saloon, Netta lähti meidän mukaan, tottakai!! Aika huonolta aluksi näytti koirien toimeen tuleminen, mutta kyllä ne sitten lopulta tuli toimeen.
Lauantaina me lähdettiin lasten kanssa hoploppiin, oltiinkin aikalailla ainoat jotka siellä oli, muutama muu tuli meidän jälkeen, mutta he olivat alle tunnin siellä. Me oltiin siellä vähä reilu 3 tuntia. Lapset jakso hyvin leikkiä ja riehua. Me Sarin ja Mazanki kanssa hypittiin innoissamme pomppulinnassa, ja laskettiin liukumäestä, hiukka meit kattottiin pitkään ;) hihi. Lapset on terveitä kun leikkii! Me syötiin myöskin siellä ja jälkiruuat myöskin. :P
Kun oltiin taas salossa, niin me leikittiin vähän aikaa ulkona vielä ja mä kävin lasten kanssa leikkipuistossa ja kävelemässä ^^
Nyt kuvat saavat puhua puolestani...
Sunnuntaina me käytiin leikkipuistossa taas, mutta ulko versiossa, käytiin vähän kävelee ja kattoo heppoi myöskii. :) Illalla mei alettiin tai no Sari alko tekee mulle kynsiä, jeij! :) Kiitos muru <3 :)
Kuvat saa taas puhua puolestaan...
Tiistaina sitten käytiin vähä shoppailemassa ennen kotiutumista! Me käytiin ostaa Leeville pyörä ja kypärä. Leevi halusi ehdottomasti vaaleanpunaisen pyörän! :) Mietin sitä pitkään, että ostanko pinkin pyörän, mutta tottakai toteutin rakkaan toiveen :)
Kiiiiiiitos ihanat Sari ja Maza, ja tietysti ihana F!!! <3
Mulla oli yksi vapaa ilta tuossa yhtenä perjantaina. Meidän naapurit muutti omaan asuntoon, ostivat osakkeen. Mua harmittaa niin paljon, ja tuli tosi paha mieli heidän muutosta. Terveisiä vaan Jorma ja Merja!! :)
Hieman meni perjantain pirskeet ylitte, muttei voi mitään. Oli hauskaa kyllä ja parhaassa seurassa. <3 Muistikuvia on sieltä ja täältä. Suuri kiitos ihanalle rakkaalle serkulleni Jennalle ja hänen poikaystävälleen Joonalle lapsenvahti "keikasta!" <3 Mulla on semmonen muistikuva että oltais Jorman kanssa juteltukkin näistä asioista ja muista sinä yönä. Mulla oli tosi hauskaa, muutamaa äksidenttiä lukuunottamatta kun yks naapurin mies kävi vähän v*ttuilemassa mulle! Mutta mikäs siinä, jos ei tykkää niin ei tykkää ;) :P hihihi.- Ei siit sen enempää. Mut hauskaa oli kyllä, todellakin! Olin niinku nuorin juhlija siellä, mut ei se haitannut menoa! Juomingit oli hyvii ja ruoka. join 13 siideriiiii ja monta kupillista kossu-cola sekotusta, hyi vittu näin jälkeempäin ajateltuna :D
Me päätettiin lähteä Saloon viime perjantaina. Leevin kummitättä soitteli ja kyseli viikonlopun suunnitelmia ja ei meillä mitään ihmeempiä ollut, joten lähdimme saloon, Netta lähti meidän mukaan, tottakai!! Aika huonolta aluksi näytti koirien toimeen tuleminen, mutta kyllä ne sitten lopulta tuli toimeen.
Lauantaina me lähdettiin lasten kanssa hoploppiin, oltiinkin aikalailla ainoat jotka siellä oli, muutama muu tuli meidän jälkeen, mutta he olivat alle tunnin siellä. Me oltiin siellä vähä reilu 3 tuntia. Lapset jakso hyvin leikkiä ja riehua. Me Sarin ja Mazanki kanssa hypittiin innoissamme pomppulinnassa, ja laskettiin liukumäestä, hiukka meit kattottiin pitkään ;) hihi. Lapset on terveitä kun leikkii! Me syötiin myöskin siellä ja jälkiruuat myöskin. :P
Kun oltiin taas salossa, niin me leikittiin vähän aikaa ulkona vielä ja mä kävin lasten kanssa leikkipuistossa ja kävelemässä ^^
Nyt kuvat saavat puhua puolestani...
Sunnuntaina me käytiin leikkipuistossa taas, mutta ulko versiossa, käytiin vähän kävelee ja kattoo heppoi myöskii. :) Illalla mei alettiin tai no Sari alko tekee mulle kynsiä, jeij! :) Kiitos muru <3 :)
Kuvat saa taas puhua puolestaan...
Maanantaina me oltiin vaan ihan sarin luona, oli vesikeli :( tylsää!
Perjantaina me sarinkaa tehtiin semmosta aivan ihanaa Raparperi-Brita kakkua! Aivan taivaallista... Tai no sarihan sen suurimman työnteki! Ja sunnuntaina hedelmäsalaattia! :) NAMS!!!
Valmistusaineet
125g Valio voita
1dl sokeria
2 keltuaista
1 1/2dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl Valio maitoa
MARENKI
2 valkuaista
1 1/2dl sokeria
1tl vaniljasokeria
TÄYTE
5dl raparperipaloja
3/4dl sokeria
1 kanelitanko
1-3rkl vettä
2dl Valio kuohukermaa
Tiistaina sitten käytiin vähä shoppailemassa ennen kotiutumista! Me käytiin ostaa Leeville pyörä ja kypärä. Leevi halusi ehdottomasti vaaleanpunaisen pyörän! :) Mietin sitä pitkään, että ostanko pinkin pyörän, mutta tottakai toteutin rakkaan toiveen :)
Kiiiiiiitos ihanat Sari ja Maza, ja tietysti ihana F!!! <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)