Tivoli 2017

Tämäkin postaus ollu luonnoksissa syssystä asti, joten eiköhän olisi aika julkaista tämä. ;)

Oltiin siis syyskuussa kummityttöni Nupun, hänen äitinsä sekä Leevin kanssa tivoli sariolassa. Leevi sai tivolirahat ukilta, eli mun isältä. Meillä oli huippu iltapäivä. Leevi oli tukiperheessä vklopun ja sunnuntaina tuli kotio, lähdimme kohti tivolia. :) Kävimme hessburgerissa myös syömässä. 

Leevi söi hattaraa, molemmat lapset kalasti ja veti narua, kävivät yhdessä ja yksin laitteissa. :) Ihan huippua!!! :)

Olemme lapsena aina mun sisarusteni kanssa itse päässeet vain tivoli sariolaan, koskaan emme muihin tivoleihin tai sirkuksiin menneet. Ja tämän aijon pitää myöskin omalla lapsellani, että kerran vuodessa vain menemme tivoliin, sariolan tivoliin. Sehän on jo melkeimpä perinne meillä. :) 

Kävin yhdessä laitteessa Leevin kanssa, kummitusjunassa, se oli oikeesti ihan  K A M A L A. En lukenut mitä seinällä luki, ja tättä nauroi että kyllä hän tiesi että siellä sisällä on oikeita ihmisiä kutittelemassa ja säikyttelemässä. Mä melkein p*skoin housuuni, säikähdin niin kovin että Leevi melkein tipahti kyydistä. Ihan kamala kokemus. Seuraavalla kerralla luen kaiken mitä seinillä lukee ;)

Ensi vuonna taas ehdottomasti pakkopakko päästä, sen näkee sitten että kenen kanssa menemme.

Vapaa vai varattu?

Multa usein kysytään että olenko vapaa vai varattu tai että miksi en seurustele, miksi en halua miestä, haluanko lisää lapsia, miksi en halua, aijonko loppuelämäni olla yksin?

Mä siis olen ihan vapaa kuin taivaanlintu, ollut jo syksystä 2010, kun raskaustestin tein, ilmotin tulevasta vauvasta tulevalle isälle, meni muutama viikko, olin vapaa taas kuin taivaanlintu. :( Mut jätettiin tekstiviestillä, mä ehkäpä muistan sen viestin päässäni ulkoota, mutta mä en halua sitä tähän nyt kirjottaa, koska se viesti sattuu muhun vieläkin, koska aikuinen mies jättää tekstarilla. Vai onkohan sittenkään aikuinen, oon tota lausetta miettinyt joskus, ja usein vieläkin mietin, että ei taida olla mies vieläkään kasvanut aikuiseksi. ;) En tiedä, en tunne häntä, enään.

Mulla on ollut muutama vähän vakavempi parisuhde takana, sitten löytyy myös muutama näitä ei niin vakavaa parisuhdetta. Jotenkin nykyään tuntuu siltä että ahdistaa, en halua enään. Olen jo 30vuotias ja olin 24vuotias kun sain Leevin, olen hänen yksinhuoltaja, olen sinkkuna ollut syksystä 2010 asti. Mä en enään välttämättä tahdo parisuhdetta, miestä mun elämään, meidän elämään. En halua. Mä saan siitä kuullakkin useinkin että miksi en halua, miksi ei.. Mutta ei sille sinänsä ole mitään pätevää syytä että miksikäs ei, mutta mä vaan en halua. 

Olen muutamasti tavannut pari miestä, ihastunut ja lopulta mun sydän on särkynyt, en halua kokea sydän suruja enään. Se on ihan kamalaa </3 Olen tottunut elämään yksin, yrittämään pärjäämään yksin, kasvattaa Leevin yksin. Mä en seurustele, koska en ole kellekkään kelvannut näiden vuosien aikana. Tiedän sanonnan että jokaiselle meistä on varmasti jossain se oma kumppani, joku joka arvostaa, joku joka on rehellinen, joku johon voi luottaa, joku joka ei petä heti sua kun käännät selkäs, joku joka hyväksyy sun poikasi.

Uskon, että jossain maailmassa on mulle tarkoitettu kunnollinen, luotettava mies. Mutta se ei vaan ole mua löytänyt.

Puhumpa taas suoraan, mutta siis mua ei kiinnosta tuo seksi oikeestaan ollenkaan. Jep, olen varmasti ainoa suomalainen nainen joka sanoo näin, mutta ei ole "mun juttuni", voiko noin sanoa? Tiedän, että parisuhteet ei ole sitä seksiä varten, mutta kyllä parisuhteeseen kuuluu se seksi. Tottakai jos olisin parisuhteessa sitä seksiä olisi varmasti, vaikkei se mua kiinnostaisi, mutta osaan kyllä nauttia seksistä, jos on semmonen kumppani joka osaa hommansa. Mua ei yhden illan jutut kiinnosta, mä harrastan seksiä parisuhteessa.

Lapsia mä en enään tahdo. Mulle Leevi riittää hyvin. Siitäkin saanut kuulla että älä älä jätä Leeviä ainoaksi. Mutta kyllä melkeimpä jätän sen yksin ainoaksi. Toki ei koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta melkovarmasti ei enään lapsia mulle. Päätin jo synnytyssalissa 2011 että mä en enään tänne tule, ja se päätös on edelleen pysynyt. 

Vauvakuumehan mulla varmasti on ikuisesti, mä hoidan ystävien ja sukulaisten lapsia mielelläni. Varsinkin veljen tyttöä, ikävä on kauhia taas häntäkin. <3