25.2.2016

Internetin välityksellä

Mä tossa pohdin pitkään että mun on kirjotettava jostain tietystä aiheesta, mutta mä en oo saanut päähäni että mistä mä kirjottaisin. 
Mistäs mä oikee kirjottaisin? 
My day on ollut mielessä paljonkin, mutta mä en vaan osaa ottaa sitä kameraa heti aamusta, kun silmät auki saan ni käteen :( 
Ja itsestäni mä en ainakaan mitään kuvia heti ekana ottais :D 
Mistäs sitten? Leevistä kaikki kuvat? :D 
Ei semmosta kukaan jaksais lukea kylläkään, tai en tiedä.

Mutta onko kukaan teistä koskaan löytänyt rakkautta taikka ystäviä netistä?

Mä olen löytänyt molempia. Mun kunnollinen ensirakkaus oli netistä, me asuttiin monta vuotta yhdessä, me oltiin kihloissa ja rakastuneita, lopulta rakkaus loppui ja erottiin. Mutta tästä sen enempää mä en halua puhua, koska se asia koskee mua vieläkin. En saanut hyvästellä kun lähti maailmalle, se kalvaa mua edelleenkin. 
Tän rakkauden myötä mä tutustuin hänen ihanaan siskoonsa, ihan mahtavaan ihmiseen, eron jälkeen ollaan tultu paljon paremmin toimeen, meistä tuli läheiset ystävät. Oot rakas, tiedäthän sä sen, oot myös todella tärkee Leeville. Meidän ystävyyttä on takana nytten yli kuusi vuotta, lasken ne siitä kun me erottiin. Tää sisko ollu mun tukena erittäin paljon, ja muutenkin ollut mun tuki ja turva erittäin paljon, mä en vaan osaa tarpeeksi kiittää. Meillä on ollut niin paljon hyviä yhteisiä hetkiä ja niin paljon muistoja, mutta näiden vuosien varrelle riittää niitä riitojakin, tietenkin. Kukapa ei koskaan riitelisi? ;) Me on itketty yhdessä, me on ryypätty ja juteltu kaikesta maan ja taivaan väliltä. <3 Ennen lapsia meillä oli tapana aina laittaa toistemme hiuksia, ja vietettiin yhdessä vaiheessa joka päivä aikaa toistemme seurassa, oli niin hauskaa, me ajeltiin, me shoppailtiin, me puhuttiin paskaa, joskus jopa ryypättiin yhdessä ihan liikaakin ;) voi kamala, muistatko suski ne meidän lemmikit mun luona, pikkukärpäset? :D hahaha... Entän rapula pasta? siis hyi v*ttu oikeesti mitä kuraa se oli!!! :P Nyt meillä molemmilla on lapset, nähään harvoin mutta pitäs taas vähän aktivoituu ja nähä useemmin. :) Ja ainakun nähään, niin on aina paljon taas juteltavaa. 



Mä olen löytänyt internetin välityksellä myöskin nykyisen parhaan ystäväni Riikkasen. Riikka on mulle kun se oma pieni sisko. Riikalle on helppo puhua ja hän puhuu myöskin asioistaan jonkin verran mulle, mutta joskus kun alottaa niin sitten myöskin puhuu kaikki mitä mieltä painaa. Me ollaan jostain asioista erimieltä, ja mielipiteitä saakin olla! Mä vuodatan aina kaiken paskan Riikalle, anteeks muru siitä. :D <3 Mutta et oo koskaa ainakaan valittanut ettet jaksais kuunnella ;) Sano vaan jos tuntuu joskus siltä. Riikan poitsu Tony on mun rakkain kummipoika, muita kummilapsia mulla ei ookkaan. 

Aina ku mua vituttaa niin ajattelen että kumpa Riikka ois täällä. Riikan kanssa me on riideltykkin muutamasti, mutta ne aina anteeks pyydetty ja sovittu, onneksi. :) Yhden kerran meillä oli oikeesti niin kamala riita että mä poistin Riikan mun kavereista facebookista, mutta saatiin lopulta onneksi sovittua asiat, se oli ihan kamalaa sillon! :( Erimielisyyksiä meillä on ja paljon, mutta ei se mitään haittaa. Riikka on mulle niin tärkee ja niin rakas! Koskaan en voisi kuvitella luopuvani Riikasta <3



Meillä on Riikan kanssa ne omat asiat ja jutut joista me jutellaan aina. Miehet ja muut murheet, myöskin on paljon muita asioita joista me jutellaan. Oon ostanu Riikalta paljo Tonylle pieniä vaatteita Leeville. <3 Ihan huippua kun meillä lapset niin "isolla" ikä erolla et voi ostaa sitten toisen pienet vaatteet. :) Nyt lauantaina me taas nähdään Riikan kanssa, kun me mennään yhden kaverin kanssa Hämeenlinnassa käymään, hän menee omille kavereille niin me Leevin kanssa sitten kahvitellaa Riikan ja Tonyn kanssa <3 Ihan mahtavaa! On niin järkyttävä ikäväkin taas rakkaita <3 puss!


Mä olen netissä tutustunut moneen muuhunkin ihmiseen, mutta en näin rakkaaseen ihmiseen kuin Riikka. Erääseen ihmiseen tutustuin irc-galleriassa kun oltiin yhdessä raskaana ja samana vuonna saatiin esikoisemme, mutta välit viime vuonna sitten meni, koska en enään kestänyt häntä. Netissä voi siis tutustua kyllä oikeesti ihmisiin joista sitten tulee rakkaita ja tärkeitä. Omalla kohdallani olen huomannut sen että, mun on jotenkin helpompi ensin netin kautta tutustua ihmisiin, kuin esim jossain lähikuppilassa tai lähikaupan kassalla. Jotenki kun mä oon luonteeltani niin ujo, arka ja herkkä niin on se netin välitys paljon helpompi. :)


Mä olen myös löytänyt muutamia miehiä netin kautta, mutta vain kaksi (tällä hetkellä ainakin ;)) mä olen nähnyt. Mä ihastuin siihen ekaan, ihastuin ihan totaallisesti. Me käytiin syömässä kun nähtiin ihan ekan kerran, Leevi oli mun mukana. Hänelle oli ihan hyvä että otan lapsen mukaan, koska se kuului pakettiin mukaan: jos haluat mut, haluat myös poikani :) Niin se vaan menee. Mulle se on niin tärkeetä että Leevi tulee alusta asti toimeen "äidin uuden kaverin" kanssa, jos Leevi ei hyväksy ollenkaan tai ei tule toimeen niin sit unohdan tyypin, mulle kuitenkin on se Leevi aina ykkös sijalla. Jonkun mielestä kuulostaa typerältä, oon siitäkin meinaan saanut kuulla :) Mutta mun kohdalla se vaan menee niin, että Leevi menee kyllä sen parisuhteenkin edelle, mulla lapsi on koko elämä <3

Mutta nyt me ollaan vaan kavereita, ei sen kummempaa enään. Sain mä hänelt kaks kimppua tulppaaneita viime vuonna, hihhihii :P 

Leevi näki kerran hänet, ja kiintyi ihan täysin. Teki piirroksia hänelle päiväkodissa ja myöskin kehui päiväkodissa koko aika häntä :D Ja mua hävetti ku kysyttiin että "ai sulla on uusi mies ystävä..." :P Joo ei mulla kyl valitettavasti oo uutta eikä vanhaakaan mies ystävää ;)
Jos näen ihmisen, niin ihan julkisilla paikoilla näen. Että ei tarvii tulla nyt kenenkään sanomaan mulle asiasta. Kun näin tän yhden miehen, tutustuttiin ensin kuukausia, puhuttiin puhelimessa ynnämuuta, me lähdettiin Leevin kanssa hänen kanssa syömään. :)

Kukaan ei voi kuvitella kuinka paljon mä olen kyyneleitäni vuodattanut tämän takia, ei kukaan sitä tajua. Riikka ja Reea sen ymmärtää, koska tää mies on mulle edelleen todella tärkeä. Salaa toivon että saan hänet ittelleni. <3 Mä oon ollut vahvana, en ole näyttänyt mun surullisuutta kellekkään, mä halusin olla vahva, mä edelleen salaa vähän toivon... 



Olin kuullut Reean suusta monestikkin "älä jaksa enään, anna sen *****n olla, ei se oo sun arvoinen, älä anna sen satuttaa enään..." Muttakun se ei oo niin helppoa. Me ollaan nähty muutamaan kertaan, toisella kertaa nähtiin ilman tuota jälkikasvua, juhlittiin mun synttäreitä ja sain hänelta ison tulppaani kimpun. Sillon olin onnellinen, todella onnellinen, mutta en mä voi sanoa enään että olisin kyseisestä ihmisestä onnellinen! Kavereit me ollaan ja pysytään :)


Miten te ootte tutustuttanu lapset teidän uusiin "kavereihin"?

Ja siitä toisesta ei juurikaan ole mitään sanottavaa, nähtiin ja se siitä sitten... :)

Treffi look!

Mä olen löytänyt myös paljon kavereita netistä, joidenkin kanssa en oo tekemisissä enään ja joidenkin kanssa olen, olen myös saanut muutamia hyviä ystäviä netin kautta, jopa sen ihanan parhaan ystävän.


Mitä mieltä te ootte, voiko internetistä oikeesti löydää sen tosirakkauden taikka sitten tosi ystävän?


Mä sain kuulla siitä että mä olen hullu kun tutustun netin kautta ihmisiin, että sairaita ihmisiä on maailma täynnä, mutta mä en ihan helpolla ketään ole nähnyt, enkä uskaltaiskaan nähdä missään ihan kahdestaan. 
Mun mielestä on vaan todella typerää yleistää sitä että ihmiset on sairaita ja ääliöitä, koska niin ei ole, todellakaan. Jotkut on kyllä, mutta ei läheskään kaikki ole, tai sitten mulla hyvä tuuri käynyt vain :) Mä kuitenkaan en niin helpolla ketään suostu näkemään. Usein multa jo kysytään päivän tai parin jutustelun jälkeen että "lähdetkö kahville" tai "lähdetkö ajelulle..." Mä en lähde kahville enkä mä varsinkaan lähde ajelemaan kenenkään tuntemattoman ihmisen kanssa, todellakaan. 


Mitäs ajatuksia tämä postaus aiheuttaa sussa? Ootteko löytäneet netistä ketään tärkeetä ihmistä? Miten ja missä ootte tutustuneet, ootteko vielä tekemisissä? :)

Seuraavaksi ajattelin vähän kirjottaa yksinhuoltajuudesta... :)

Palataan taas, pus.

19.2.2016

Namila

Keskiviikkona Leevin Johanna-kummitäti soitteli ja kyseli että mitäs me puuhataan, mutta eipä me mitään tehty, mä saikkarilla ja Leevi leikkis jotain, tein just ruokaa samalla. :) Johanna kysyi meitä mukaan saloon johonkin sisäleikkipuistoon, Namilaan. Namila kuulosti tosi hyvältä idealta, mikäli ei haittaa että oon räkänen, ja ei vaikuttanut haittaavan. :) Mä tykkäsin, oli tosi kivaa, Leevi oli niin ennakkoluulonen kaikista liukumäistä, mutta kun hänet "pakotettiin" sinne sylissä, niin kuulu "mä meen uudelleen." Nice. :) Meidän piti jo aijemmin mennä viime vuoden puolella Tättän kaa Namilaan, mutta suunnitelmat muuttui tättän tyttö sairastu. :( Namilan jälkeen käytiin vissiinkin Halikon(?) shellillä syömässä.

HopLop on kans tosi kiva paikka, mutta kalliimpi ja huomattavasti isompi kun Namila :)

Nyt annan kuvien puhua mun puolesta...

























15.2.2016

Lasten ystäväkirja

Mä oon nyt tosi monesta blogista bongannu tämän lapsen ystäväkirja tekstin ja nyt mä päätin tämän kopsata kollegan Selinan blogista. :) 

Mua ei siis kukaan tähän oo haastanut, vaan ihan itte halusin tämän tehdä. :) 

Ja mä haastan tähän serkku-likkani ja hänen tyttärensä ja sitten Johanna ja Amalia ;)


Nimi (oikea tai jolla esiinnyt blogissa) ja blogin nimi:

No etkö sä äiti tiedä? minä oon tarvainen leevi :D

Ikäsi:

No neljä mä oon... 
Näyttää sormilla seuraavaa ikää eli viittä sormea.

Parasta just nyt:

No tabletti, ukki ja äiti.  

Lempiruoka:

muroja, nakkikeitosta mä tykkään. Mä tykkäsin eilen olla linnanmäellä... 
(aiheesta siis karattiin...Ja ei, ei oltu eilen lintsillä :D) 

Lempijuoma:

Mehu ja maito

Suosikkileikkini:

Jake leikit tietenkin, se kun äitin kanssa leikkitään junaradalla ja leegoilla. 

Harrastukset:

Lindan kanssa leikkimistä...

Idolini:

Äiti. Lindasta mä tykkään.

Valitse parempi vaihtoehto potta/vaippa, auto/juna, kukkakaali/parsakaali, lämmin/viileä ja oma sänky/äidin kainalo:

1. Potta
2. Juna, siksi kun mä tykkään junasta aina.
3 Kukkakaali, koska mä tykkään siitä
4. kylmä. 
5. Äidin kainalo, siksi koska mä haluan nukkua joskus kipeenä äitin kainalossa tai sohvalla.. 


14.2.2016

KaksPlus Blogimiitti Keravalla



Moikka. Mä tulin nyt kirjottelemaan eilisistä KaksPlussan kemuista. :) 

Me oltiin järjestetty meidän Kaisalle läksiäis juhlat Agun luona, ja iihan huippu ihana koti oli heillä ja aivan ihana koira, siis mä niin ihastuin siihen koiraan!! Kaikilla oli hauskaa ja juttua riitti. :) Kaisa piti meille hyvän puheen. :) 

Elsan kyydillä päästiin perille hyvin, ja myöskin takaisin. Kiitoksia vaan Tiialle, Annelle, JohannalleElsalle, matkaseurasta :) 
Tarjolla siellä oli upeita kakkuja, joista pinkin upean kakun teki ihanan Frutti di mutsi blogin Sofia. :) Kaikkea suolaista ja makeaa oli tarjolla, itse maistoin patonkia ja kakkuja, kakut olivat todella hyvänmakuisia ja kauniita, ja muu tarjoilu vissiinkin oli Kakkutalo Gilan Järvenpäästä ja skumpathan meille tarjosi tietysti Blogipolku! :) Ja mehut tuli Rynkebyltä! ;)

Mulla oli tosi mahtava ilta, ja toivonmukaan oli muillakin kaksplussalaisilla jotka olivat paikalla! :) Oli aivan huippua vihdoinkin tutustua kaikkiin näihin naisiin. Tuli naurettua paljon, tuli laulettua, tuli juotuu skumppaa (mitä en yleensä tee, koska en tykkää!) ja sitten tuli juotuu ihan huippu hyvää boolia... :) Tuli paljon juteltua eri tyyppien kanssa, eri asioista. Jotkut vaan hipelöi mun ihanaa tukkaani kateellisina ;) hihi. 

Demi oli ihan huippua nähdä vihdoin livenä, eikä vaan telkkarin äärellä ;) Ihan huippu tyyppi edelleenkin, ja kaikki muutkin olitte ihan huippuja, toivottavasti nähdään vielä!!! :)






Yllä olevat kuvat on mun otoksia.
Ja loput kuvat on Tonin ottamia.




Nää tyypit <3
Mulle tuli yksivuosi 12.2.2016 kun alotin kaksiplussalla!!!! Ihan huikeeta!!

Ja hei muuten....  


12.2.2016

Jutustelua

Moikka.



Tiistaina huomasin päiväkodissa että Leevin kumisaappaat olivat rikki menny, joten piti lähteä sitten saapas ostoksille, ensten käytiin tietty kirpputorilla ja löysinkin ehjät ja hienot saappaat, mutta en voinut olla cittarissa ostamatta hienoja talvikenkiä, joissa on tuo ominaisuus että pitää vettä, maksoi 15€!! Ja koko oli 28-29, kauheen isolta tuntuu jo tuon jalka. Mut kyllähän ne kasvaa nopiaan. :) Joha se kohta on jo viisi vuotta. huhheijakkaan :) Onneksi on sadetakki ja housut ehjät ja sopivat vielä tän vuoden ainakin. 





Mä ajattelin eilen että nyt alkaa taas pyöräily kausi kunnolla, mutta aamulla parvekkeelta ulos katsoen meinastin tipahtaa jaloiltani. Lunta ainakin se 5-6cm ja räntää satoi. No ei siinä muutakuin Leevi kelkan kyytiin ja menoksi päiväkodille. Ja sitten takasin pyörällä kotiin.
Lumi ei sinänsä mua mitenkään haittaa, on ihanaa kun on lunta, mutta ajattelin että nyt se talvi oli tässä ja jäämme odottamaan kevään tuloa... 

Mä odotan aina jokaisessa vuoden ajassa jotain, talvessa odotan sitä lunta ja pulkkamäkiä, ja SITÄ KUN TULEE JOULU ja mä saan kinkkua <3 <3 <3 Keväässä odotan leskenlehtiä ja muita kevään kukkia, kesässä odotan aurinkoa ja rusketusraitoja, syksyssä mä odotan sitä ihanaa ruskaa ja niitä ihania vaahteran lehtiä, ai vitsi, tulisi jo syksy, en kestä enään <3

Mä sain taas päähänpiston pieneen päähäni ja värjäsin mun hiukset pinkeiksi, tosi ihanan kirkas tästä tuli mutta kerta pesu niin se oli siinä, vaikka purkeissa lukee että reilu 10 pesua pitäs kestää, mutta eheei... :) Tänään päiväkodissa kaksi tyttöä kysyi multa että miksi mulla on pinkki tukka, vastasin että siksi koska halusin värjätä. Ensin toinen tyttö sanoi että olen kuin prinsessa, ja toinen että oon kaunis kun on ihanan värinen tukka. :D En kestääää noita ihania palleroita :D <3 Päivän piriste :P Aivan ihania noi pienet, mä niin rakastan pikkusia. <3
Leevikin halusi parturiin, ja mä sitten vein sen sitten, koska äidin leikkaamat ei kelpaa niin halusi parturiin. :)

Mutta palataan asialle taas sunnuntaina taikka sitten maanantaina! :)

8.2.2016

Runojani osa 2

Kuulin äitiltäsi että taivaaseen mennyt olit,
olin juuri töissä, 
kun kuulin lähdöstäsi,
Sain lähteä kotiin, 
en pystynyt olla ajattelematta sinua,
tuli aivan kauhean paha mieli kuullessani että pois olit lähtenyt.
olithan ollut sentään luokallani kolmisen vuotta.
Ja sitten pois lähdit luotamme,
hautajaisissasi olin,
ja sielläkin itkin,
kun vein kukkasia arkullesi.
Aina päivän valossa kun sinua katsomaan haudalle tulen,
tuoreen ja nätin kukkasen haudallesi laitoin,
ja kynttilän hienon sytytin,
Kauhee itkunpuuska tuli siinä sytyttäessäni
kynttilää haudallesi.
Yläasteella kun samalla luokalla olimme,
ei oltu mitään sydänystäviä, 
mutta kavereita, 
vaikkei sekään oikealta kaveruudelta tuntunut.
Kerroit sairaudestasi kaverilleni ja minulle,
lupasit ilmottaa meille kun saat kuulla että kuoletko,
mutta ei kuultu mitään, 
ilmotin kaverilleni sun pois menostasi,
hän alkoi itkemään puhelimeen.
Opettajallesikin se oli kauhea shokki,
kun kuuli sinun olevan kuolleen,
hänkin varmaan haudallasi käy usein.

Muista silti että me rakastamme silti
sinua valtavasti vaikka et olekkaan
enään täällä luonamme..

*********************

Minä kaipaan. 
Kaipaan poikaa joka oli luokallani pari vuotta sitten. 
Häntä kaipaa myös moni muukin. 
Hän oli iloinen ja hyvä ihminen, 
ja jopa kaverini. 
Vaikka ei sille tuntunut. 
Mutta sitten hän vaan lähti pois luotamme. 
En tiedä miksi häntä kaipaan, 
varmaankin siksi koska hän oli kaverini. 
Ja nyt hänet tänne maailmaan haluisin takaisin. 
Jossa häntä kaivataan kovasti.

Omistettu Ville Laitiselle. Kuoli: 12.03.2004.

***********************

Vaari.

Pienen kynttilän sinulle sytytän,
sinun muistollesi.
Sinua on jäänyt niin moni kaipaamaan,
myös mummi ja minä.
Kun kuulin äidiltäni että taivaaseen olin mennyt,
itkuhan siinä heti silmiin tuli.
Sinua rakastamme ikuisesti.
Minulla on todella kova ikävä sinua.
Kumpa olisit vielä elämässäni.

************************

Vaari<3

Koulusta tulin. 
Pihallanne poliisin ja ambulanssin näin,
tulin kysymään mitä oli tapahtunut.
Äitini tuli itkien halamaan minua ja 
sanoi että olit sydänkohtauksen saanut.
Aloin itkemään, 
itkin muutaman päivän.
En olisi uskonut että näin nopeasti luotamme pois lähdet.
Kun arkkuun sinut laitettiin ja siunattiin,
silloin itkin ja ikävöin sinua.
Sinun lapset ja lapsenlapsetkin sinua kaipaavat.
Miks sun piti lähtee?
Mutta nyt sinulla on hyvä olla taivaassa.

Vaarilleni joka kuoli 19.3.2003 <3 

**************************

Miten yksi ihminen
voikin näin paljon satuttaa,
ihminen,
jota luulin ystäväksi..

Ajattelen menneisyyttämme päivittäin,
mietin että mitä tein väärin?

Anteeksi kuitenkaan en sinulle anna,
en pystyisi sinuun täysillä enään luottamaan.

Mutta,
yritän unohtaa sinut ja menneisyytemme,
ja jatkaa eteenpäin.

**************************

Olit minulle todella rakas ystävä,
mutta panimme välimme poikki.
Ikävöin sinua päivittäin,
ja toivoisin sinut saavani takaisin 
elämääni.
Mutta niin ei vain tapahdu, 
valehtelit minulle,
teit minulle jotain semmoista,
jota en anteeksi pysty antamaan.

**************************

Sinä,
et ole enään minun ystäväni,
sinä,
et merkitse minulle enään ikinä mitään.
Sinä,
olet minulle kuin ilmaa vaan,
et ikinä enään mitään muuta.

Sinä olet minulle vain se vieras ihminen
muiden ihmisten joukossa.
Haluan jatkaa elämääni ilman sinua,
olen tästä lähtien kuin en ikinä olisi sinua
tuntenutkaan.

Sinä niin väitit minulle,
että ihanaa olla taas ystäviä,
vaikka totuus oli että nauroit minulle,
minun selkäni takana.

Sinä esitit minulle ystävää,
onneksi sen tajusin pian, 
etten tyhmänä ollut kanssasi kauempaa.

Minusta tuntui todella pahalta, 
kun kuulin että säälistä kanssani olit,
itkin monet päivät sen takia,
mutta kukaan ei siitä asiasta tiedä kuin minä,
en ole kehdannut kertoa asiasta muille,
koska sinusta ei oikein kukaan pidä.

Sinä väitit että jokainen tarvitsee ystäviä,
se kyllä on totta,
mutta kukaan ei tarvitse sinun kaltaisia ystäviä.

Mutta onneksi minulla on
todellisia ystäviä,
mutta sinä et niihin enään kuulu.

**************************

Haluan sinut unohtaa,
mutta en vain pysty siihen.
Sinut on kaiverrettu minun sydämeeni,
sinut on naulattu minun ajatuksiini.
Sinä merkitset minulle todella paljon,
mutta minä en mitään sinulle,
muutakuin ystävänä.
Olemmehan monet vuodet ystäviä olleet.
Minä yritän haudata minun tunteeni,
mutta se ei vain onnistu.
Haluaisin niin kovasti unohtaa sinut,
mutta en vain pysty siihen,
ajatuskin jo siitä,
tekee kipeää.

Miksi en voi vain unohtaa sinua?

**************************

Rakas pieni poikani <3

Yhdeksän pitkää kuukautta sinua 
sisälläni kantanut olen,
kunnes pitkä ihana odotus aika 
palkitaan ihanalla poika vauvalla,
sinä olet äidin suuri rakkaus.
Sinua rakastan,
ja sinun isääsi kaipaan,
sinun puolestasi harmittaa,
kun isääsi et nähdä saa.
Sinä olet varmasti isäsi näköinen.
Toivottavasti isäsi muuttaisi mielen 
ja tahtoisi elämäämme tulla,
muuten sinusta huolen yksinäni pidän,
monta yhteistä vuotta sinun kanssasi vietän.
Minä sinun ensi askeleesi näen,
minä sinun ensi naurusi kuulen ja 
sinun ensi sanasi.

**************************

Sinä mahassani kiusaat minua päivisin, 
haluaisit jo ilmeisesti tulla 
tähän suureen maailmaan,
odota rakas vielä vähän,
niin sitten saat tulla maailmaan.
Kohta nähdä saan sinut,
oman pienen vauvani,
en voi uskoa vieläkään 
että juuri minusta tulee 
maailman onnellisin äiti.
Sinua odottelen jo maailmaan,
pinnasänky odottaa jo sinua,
minun rakas koirani on 
paikkaasi vartioinut.
Sinusta ja koirastani tulee 
minulle kaksi maailman rakkainta asiaa.
Onneksi kauan enään mene ei,
kunnes sinut syliini saan.
Teen kaikkeni että minusta 
tulee sinulle hyvä ja ihana äiti.

**************************

Sinä päivänä kun pienen pieni poikamme syntyi, 
meidän yhteinen poika, 
odotin että olisit meitä tullut katsomaan sairaalaan, 
muttet tullut, 
oli ehkä parempaa tekemistä? 
Minä petyin, 
poikasi pettyi. 
Minä todella luulin ja toivoin sinun tulevan. 
Nyt olen päättänys sinut unohtaa, 
ja elämääni pienen poikamme kanssa kahdestaan jatkaa. 
Mutta muista kusipää, 
sinun on tulevaisuudessa ihan turha 
tulla oikeuksiasi vaatimaan poikaasi, 
sinä itse päätöksesi teit ja halusit meidät unohtaa. 
En ymmärrä kuka, 
kuka on niin kylmä ja julma, 
kuka voi unohtaa oman poikansa, 
en tunne yhtään ketään toista noin julmaa ihmistä kuin sinä!

Rakastan sinua aina poikamme takia, 
olet osa minua, 
poikamme on osa meitä molempia aina, 
vai pitäisikö minun sanoa että minä rakastin sinua? 
En tiedä sitä enään itsekkään. 
Minulla pyörii mielessäni ajatus ja pelko vain siitä, 
että joskus ehkä tahdotkin oikeudet poikaasi, 
en niitä sinulle halua, 
enkä anna! 
Onneksi minulla on ihmisiä, 
ihmisiä jotka rakastaa, 
jotka välittää, 
ja jotka tukevat minua kun sitä eniten tarvitsen. 
En tarvitse miestä, 
joka hylkää perheensä, 
vaan siksi että on niin helvetin itsekäs.

Mitä vastaan joskus pojalle kun hän alkaa isästään kyselemään, 
mitä sanon jos poikasi tahtoo tavata isin joku päivä? 
Kerronko hänelle, 
että ei isiä kiinosta eikä isi halua kuulla meistä mitään, 
isi ei meitä rakasta. 
Miten lohdutan lasta joka itkee iltaisin 
kun kaikilla muilla on isi paitsi hänellä?

Minä yritän sinut unohtaa, 
mutta en pysty siihen, 
en vain pysty. 
Ajattelen sinua aina kun katson poikaamme, 
itken usein itseni uneen kun en saa nukuttua. 
Minä olen onnellinen että sain synnyttää pojan, 
aivan ihanan pienen pojan. 
Jota saan rakastaa, 
ja helliä. 
Saan opettaa hänet kävelemään, 
ja polkemaan pyörällä, 
saan opettaa hänelle aivan kaiken, 
ilman että kukaan minulle sanoo "ei noin, ei näin".
Häntä rakastetaan, 
hänellä on aivan ihanat kummit, 
isovanhemmat, 
isoisovanhemmat ja muut sen elämässä olevat ihmiset, 
hänellä on kaikkia muita tärkeitä ihmisiä, 
paitsi ei isiä.

Kirjoitettu 06.05.2011


**************************

Ville.

En sinun valintaasi pysty hyväksyä,
sinä yksinään minut jätit,
minä lapsemme yksin kasvatan,
minä häntä yksin rakastan,
ilman sinua,
olisin tahtonut sinulta tukea,
mutta ei,
en sinulta sitä saanut.
Minun paras ystävä jätti,
jäin ilman tukea,
kuten myös sinä jätit.
Olen todella yksinäinen ja pettynyt,
minulla on kamala ikävä sinua,
rakastan sinua ikuisesti.
Haluisin yhdessä lapsemme kasvattaa,
mutta sinä teit päätöksen,
ja jätit meidät yksin.

*************************

Haluaisin sinut takas luokseni, 
tahtoisin että olisimme perhe. 
Sinä, 
minä ja meidän pieni taaperomme yhdessä, 
mutta sinä et halua meidän kanssamme olla, 
et halua kantaa vastuutasi omasta lapsestasi, 
et halua nähdä minua enään ikinä. 
Minä tahtoisin nähdä sinut vielä kerran, 
mutta se on mahdotonta, 
ja parempikin näin etten sinua enään näe. 
Ikävä kasvaa muuten suuremmaksi, 
mitä se nyt jo on, 
ja rakkaus kasvaa myös suuremmaksi. 
Sinun on turha yrittää tulla elämäämme 
myöhemmin kun lapsi kasvaa ja alkaa tajuamaan asioita, 
sinun päätös on se minkä olet päättänyt ja tehnyt, 
olet hylännyt meidät. 
Oli meilläkin joskus jotain hyvääkin, 
todella pitkä ystävyys ainakin jos ei muuta. <3

*************************

Minä tiedän että sinä mietit minua vielä,
tiedän että ajattelet minua,
päivisin ja viikottain.
Tiedän sen että rakastat minua,
minä rakastan sinua.
Yritin sinut unohtaa, 
mutta en pysty siihen,
en vaikka kuinka yrittäisin.

Ajatuskin satuttaa minua.
Onhan minulla sinun poikasi,
sinun pieni viaton poika.

Poikasi kohta jo 3-vuotta täyttää,
eikä hänellä tietoakaan kuka hänen isä on.
Hän ansaitsee totuuden tietää,
mutta en tiedä miten asian hänelle kertoisin,
koska tiedän että asia satuttaa,
satuttaa kertoa että isää ei kiinnosta oma poika.

Minun mielessäni liikkuu usein ajatus sinusta ja mitä
ajattelet pienestä viattomasta pojastasi,
vai ajatteletkohan poikaasi koskaan?
Ajatteletkohan ikinä että mitä meille kuuluu?
Minusta tuntuu että et edes muista oman poikasi olemassa oloasi.

*************************

Sinä olit joskus minulle ystävä,
vain todella hyvä ystävä,
mutta nykyään olet minulle myös paljon enemmän.
Sinä olet poikani isä,
isä, 
jota poika tuskin ikinä tulee näkemään muutakuin
valokuvista.
Olimme aikoinaan todella läheisiä ystäviä.
Me bailasimme, 
me juttelimme, 
me halailimme...
Mutta kunnes asiat johti siihen että 
aloin odottamaan pientä poikaa,
meidän yhteistä poikaa, 
jonka sinä hylkäsit.

Minä olen kohta kolme vuotta hänet kasvattanut yksin.
Etkö sinä ymmärrä,
etkö todellakaan ymmärrä miten rankkoja 
nämä vuodet ovat minulle olleet.
Et sinä ymmärrä,
koska sinä meidät hylkäsit,
hylkäsit oman lapsesi.

*************************

Jätit minut,
hylkäsit minut...
Sinä särjit sydämeni,
veit sydämeni mukanasi sinne kauas pois.

Tahtoisin sinut nähdä vielä kerran,
että pystyisin nämä tunteeni käsittelemään ja
jatkamaan elämääni,
tajuten että sinä jatkat elämääsi ilman minua.

*************************

Iltaisin lähden ulos kävelemään,
yleensä löydän itseni metsästä kävelemästä,
keskeltä synkkää metsää.
Tuntuu että se tie on todella pitkä ja synkkä.
Siellä on pimeää, 
ei valoja,
ei ketään missään,
ihana hiljaisuus.
Metsässä yleensä mietin sinua ja minua,
meidän yhteisiä hyviä hetkiä yhdessä,
niitä hetkiä en milloinkaan unohda.
Sinä tiedät sen,
että sinua rakastan ainiaan.

*************************

Minua harmittaa,
harmittaa kaikki mitä sinusta 
puhuttiin selkäsi takana.
Minua itkettää,
itkettää se kun menetin ystävän,
kaikista tärkeimmän ystäväni.
Minua pelottaa,
pelottaa jos en sinua enään elämääni
koskaan saa.

*************************

Jos minä sinut menettäisin joskus,
sitä minä en enään kestäisi.
Sydämeni särkyisi palasiksi,
en saisi enään sitä enään kokoon,
koska minun kokonainen sydämeni sinulla on.

*************************

Kun sinä olet minun vierelläni,
silloin minun on hyvä olla.
Sinua voin suojella kaikelta pahalta.
Toivon päivittäin,
että ajan voisin pysäyttää,
että kanssasi saan ikuisesti olla.

*************************

Aina kun katson taakseni,
aina vaan näen sinut,
sinut joka hiljalleen pois katoaa,
sydämessäni tunnen vaan kaipuun kasvavan.
Tunnen kuitenkin syvällä sisälläni sen,
että sinut nähdä saan vielä joskus.