Jutustelua

 Heippa!

Mä sain tossa yhtenä päivänä sähköpostia ihanan tuntuiselta ihmiseltä, jonka kanssa nyt alotettiin sitten "kirjeenvaihtoa" sähköposti muodossa. Hän kehui mua aidoksi ihmiseksi ja vahvaksi. Mulle tuli tosi hyvä mieli noista hänen teksteistään. Aluksi kun huomasin että on tullut sähköposti, olin että "voi että taas näitä negatiivisiä"... Mutta ei, se ei ollut lainkaan negatiivinen viesti. Vastasin hänelle sitten heti iloisesti kiittäen viestistä. Hän toi mun päivään paljon piristystä ja positiivisä ajatuksia, mä tajusin että edes joku lukee ja kokee mun tarinat positiiviseksi, musta on lähiviikkoina tuntunut että kukaan ei lue mun tarinoita, ja tulee vaan sitä negatiivistä palautetta, mutta olin väärässä, taas. :) Olen jopa harkinnut vakavasti blogin poistamista, mutta hän sai mut tajuamaan että en saa antaa haukkijille sitä iloa että he saisivat mut lopettamaan sen "harrastuksen" josta tykkään. 

Mä hänelle kerroin että mulla on ollut kirjeenvaihto kavereita useita, ja joistakin heistä tuli mulle tosi läheisiä kavereita, mutta nykyään ei olla kun tyyliin tuttavia. 

Ennen jaettiin esim Sirkun (nimi muutettu) kanssa kaikki poika jutut, kaikki murheet, ihan kaikki asiat toistemme kanssa, vähän mua se harmittaa kun ei olla enään kunnollisissa väleissä, facebookista löysin hänet jokunen vuosi sitten ja kirjotin hänelle, nyt ollaan oltu kavereita, mutta emme enään niin läheisiä kun kirjeenvaihdon kautta oltiin. 

Sitten oli semmonen Riia (nimi muutettu) jonka kanssa oli sama juttu, kaikki jaettiin yhdessä, mutta sitten se lopahti jostain syystä, syytä en tiedä. Jokunen vuosi sitten me oltiin facebook kavereitakin mutta ei enään. :( Mulla on ikävä Riiaa tosi paljon. Se autto mua pahoina päivinä aikoinaan. 

Mulla oli myös semmoinen Kaisa (nimi muutettu). On näitä muutamia muitakin, esimerkiksi ihanainen Riikka, tutustuttiin vissiinkin kuvakkeessa aikoinaan ja siitä sitten pikkuhiljaa... Oltiin kirjeenvaihtoa ja nykyään myös parhaita ystäviä. <3 Mä olen niin onnellinen että olen hänet saanu pitää mun elämässä. :) 

Ja Ulpukka (nimi muutettu), tutustuttiin aikoinaan irc-galleriassa, odotettiin molemmat silloin esikoista, hän sai muutamia kuukaisia aikaisemmin lapsen kuin minä. Mutta välit meni vuosi sitten, ja siitä olen kyllä tyytyväinen että meni! :) Anteeks, jos tunnistat itsesi, en tarkoita pahaa! :( :)

Mä oon niin huono tutustumaan livenä uusiin ihmisiin, ainakun meen johonkin juhliin tai johonkin missä täytyisi olla kovin asiallinen ja puhelias, niin mä se vaan kökötän yksin hiljaa jossain, kun en vaan oo semmonen niin sosiaalinen ihminen. Mä oon kyllä puhelias kun oon tutustunut tarpeeksi ihmisiin. Mutta mä oon todellakin liian ujo ja hiljainen, arkakin vielä. Jotkut tutustuu toisiin ihmisiin niin helposti, mutta mä en uskalla tutustua. :/

Tykkään kirjottaa paljon, mä tykkään kirjotella runoja, mulla netissä satoja runoja, ellei jopa 300 runoa. Joskus mä rakastin runojen kirjottamista, joskus se jopa oli päivittäistä puuhaa, mutta nykyään se on vähän jäänyt takaalalle. Oon kirjottanut runoja mun vanhemmille, ystäville, edesmenneille rakkaille ihmisille ja monille muille, multa on jopa kaverit kysynyt että voinko keksiä sopivan runon johonkin tiettyyn tilaisuuteen. Ja sitten mä olen keksinyt ja kelvannut on myöskin melkeimpä aina mun runoni.

Mä oon tässä lähipäivinä miettinyt vähän mun kaveri/ystävä piiriä. Mulla ei ole montaa ihmistä elämässä joille pystyy kertomaan kaiken, siis yksinkertaisesti kaiken mikä painaa, ja menneisyydestä olen myöskin erään ihanaisen kanssa puhunut paljon, joistain asioista en pysty puhumaan ilman pahaa mieltä, mutta suurin osasta kyllä pystyn puhumaan. Mulla on paras ystävä Riikka, hälle kyllä pystyn puhumaan kaikesta, ihan kaikesta. Mutta joskus sitä kaipaa muitakin juttukavereita, ja niitä juurikaan ei ole. Mä kävin tän masennuksen kanssa juttelemassa reilu vuosi sitten psykiatrin kanssa, mutta mä en jotenkin osanut jutella hänelle tarpeeksi, kerroin kyllä yhdestä menneisyyden haamusta hälle, mutta en jotenkin osanut muista asioista puhua, niimpä mä sitten peruutin sen asiakkuuden, ja tarvittaessa sitten saan mennä hänen luokse jos haluan. Mutta tähän asti olen just ja just pärjännyt ilman hänen apua. Muutaman kerran olen harkinnut vakavasti sitä että otan häneen yhteyttä, mutten sitten olekkaan ottannu.

Perjantaina me käytiin Leevin kanssa leikkimässä Johanna-kummin luona. Isäntä lähti hakemaan meille grilliltä ruokaa, oli hyvää kyllä tosi pitkään aikaan makkaraperunat. Tuli puhetta kameroista, ja siitä kuin nolo kamera mulla on, sitten Johanna esitteli vanhaa kameraansa, ja mä päätin sitten sen ostaa pois. Ja oon niin rakastunut tohon nyt sitten. Entinen kamera oli semmonen pieni litteä perus digikamera, ja nyt sitten on CANONin sx500is. Ja nyt kehtaa ottaa kuvia paikassa kun paikassa, ei tarvitse enään hävetä tota pientä kameraa :P

Tänään me käytiin yhden ystävän luona ja opeteltiin vähän hänen kanssaan blogin tekoa ja käyttöä, hän oli niin ilonen että opetin hänelle tämän käyttöä :)

Mutta nyt alkaa silmät lupsumaan alespäin. Taidan lähteä nukkumaan, kauniita unia teille :) Täytyy vielä vastata sähköpostiin. ^^