Kuulin äitiltäsi että taivaaseen mennyt olit,
olin juuri töissä,
kun kuulin lähdöstäsi,
Sain lähteä kotiin,
en pystynyt olla ajattelematta sinua,
tuli aivan kauhean paha mieli kuullessani että pois olit lähtenyt.
olithan ollut sentään luokallani kolmisen vuotta.
Ja sitten pois lähdit luotamme,
hautajaisissasi olin,
ja sielläkin itkin,
kun vein kukkasia arkullesi.
Aina päivän valossa kun sinua katsomaan haudalle tulen,
tuoreen ja nätin kukkasen haudallesi laitoin,
ja kynttilän hienon sytytin,
Kauhee itkunpuuska tuli siinä sytyttäessäni
kynttilää haudallesi.
Yläasteella kun samalla luokalla olimme,
ei oltu mitään sydänystäviä,
mutta kavereita,
vaikkei sekään oikealta kaveruudelta tuntunut.
Kerroit sairaudestasi kaverilleni ja minulle,
lupasit ilmottaa meille kun saat kuulla että kuoletko,
mutta ei kuultu mitään,
ilmotin kaverilleni sun pois menostasi,
hän alkoi itkemään puhelimeen.
Opettajallesikin se oli kauhea shokki,
kun kuuli sinun olevan kuolleen,
hänkin varmaan haudallasi käy usein.
Muista silti että me rakastamme silti
sinua valtavasti vaikka et olekkaan
enään täällä luonamme..
*********************
Minä kaipaan.
Kaipaan poikaa joka oli luokallani pari vuotta sitten.
Häntä kaipaa myös moni muukin.
Hän oli iloinen ja hyvä ihminen,
ja jopa kaverini.
Vaikka ei sille tuntunut.
Mutta sitten hän vaan lähti pois luotamme.
En tiedä miksi häntä kaipaan,
varmaankin siksi koska hän oli kaverini.
Ja nyt hänet tänne maailmaan haluisin takaisin.
Jossa häntä kaivataan kovasti.
Omistettu Ville Laitiselle. Kuoli: 12.03.2004.
***********************
Vaari.
Pienen kynttilän sinulle sytytän,
sinun muistollesi.
Sinua on jäänyt niin moni kaipaamaan,
myös mummi ja minä.
Kun kuulin äidiltäni että taivaaseen olin mennyt,
itkuhan siinä heti silmiin tuli.
Sinua rakastamme ikuisesti.
Minulla on todella kova ikävä sinua.
Kumpa olisit vielä elämässäni.
************************
Vaari<3
Koulusta tulin.
Pihallanne poliisin ja ambulanssin näin,
tulin kysymään mitä oli tapahtunut.
Äitini tuli itkien halamaan minua ja
sanoi että olit sydänkohtauksen saanut.
Aloin itkemään,
itkin muutaman päivän.
En olisi uskonut että näin nopeasti luotamme pois lähdet.
Kun arkkuun sinut laitettiin ja siunattiin,
silloin itkin ja ikävöin sinua.
Sinun lapset ja lapsenlapsetkin sinua kaipaavat.
Miks sun piti lähtee?
Mutta nyt sinulla on hyvä olla taivaassa.
Vaarilleni joka kuoli 19.3.2003 <3
**************************
Miten yksi ihminen
voikin näin paljon satuttaa,
ihminen,
jota luulin ystäväksi..
Ajattelen menneisyyttämme päivittäin,
mietin että mitä tein väärin?
Anteeksi kuitenkaan en sinulle anna,
en pystyisi sinuun täysillä enään luottamaan.
Mutta,
yritän unohtaa sinut ja menneisyytemme,
ja jatkaa eteenpäin.
**************************
Olit minulle todella rakas ystävä,
mutta panimme välimme poikki.
Ikävöin sinua päivittäin,
ja toivoisin sinut saavani takaisin
elämääni.
Mutta niin ei vain tapahdu,
valehtelit minulle,
teit minulle jotain semmoista,
jota en anteeksi pysty antamaan.
**************************
Sinä,
et ole enään minun ystäväni,
sinä,
et merkitse minulle enään ikinä mitään.
Sinä,
olet minulle kuin ilmaa vaan,
et ikinä enään mitään muuta.
Sinä olet minulle vain se vieras ihminen
muiden ihmisten joukossa.
Haluan jatkaa elämääni ilman sinua,
olen tästä lähtien kuin en ikinä olisi sinua
tuntenutkaan.
Sinä niin väitit minulle,
että ihanaa olla taas ystäviä,
vaikka totuus oli että nauroit minulle,
minun selkäni takana.
Sinä esitit minulle ystävää,
onneksi sen tajusin pian,
etten tyhmänä ollut kanssasi kauempaa.
Minusta tuntui todella pahalta,
kun kuulin että säälistä kanssani olit,
itkin monet päivät sen takia,
mutta kukaan ei siitä asiasta tiedä kuin minä,
en ole kehdannut kertoa asiasta muille,
koska sinusta ei oikein kukaan pidä.
Sinä väitit että jokainen tarvitsee ystäviä,
se kyllä on totta,
mutta kukaan ei tarvitse sinun kaltaisia ystäviä.
Mutta onneksi minulla on
todellisia ystäviä,
mutta sinä et niihin enään kuulu.
**************************
Haluan sinut unohtaa,
mutta en vain pysty siihen.
Sinut on kaiverrettu minun sydämeeni,
sinut on naulattu minun ajatuksiini.
Sinä merkitset minulle todella paljon,
mutta minä en mitään sinulle,
muutakuin ystävänä.
Olemmehan monet vuodet ystäviä olleet.
Minä yritän haudata minun tunteeni,
mutta se ei vain onnistu.
Haluaisin niin kovasti unohtaa sinut,
mutta en vain pysty siihen,
ajatuskin jo siitä,
tekee kipeää.
Miksi en voi vain unohtaa sinua?
**************************
Rakas pieni poikani <3
Rakas pieni poikani <3
Yhdeksän pitkää kuukautta sinua
sisälläni kantanut olen,
kunnes pitkä ihana odotus aika
palkitaan ihanalla poika vauvalla,
sinä olet äidin suuri rakkaus.
Sinua rakastan,
ja sinun isääsi kaipaan,
sinun puolestasi harmittaa,
kun isääsi et nähdä saa.
Sinä olet varmasti isäsi näköinen.
Toivottavasti isäsi muuttaisi mielen
ja tahtoisi elämäämme tulla,
muuten sinusta huolen yksinäni pidän,
monta yhteistä vuotta sinun kanssasi vietän.
Minä sinun ensi askeleesi näen,
minä sinun ensi naurusi kuulen ja
sinun ensi sanasi.
**************************
Sinä mahassani kiusaat minua päivisin,
haluaisit jo ilmeisesti tulla
tähän suureen maailmaan,
odota rakas vielä vähän,
niin sitten saat tulla maailmaan.
Kohta nähdä saan sinut,
oman pienen vauvani,
en voi uskoa vieläkään
että juuri minusta tulee
maailman onnellisin äiti.
Sinua odottelen jo maailmaan,
pinnasänky odottaa jo sinua,
minun rakas koirani on
paikkaasi vartioinut.
Sinusta ja koirastani tulee
minulle kaksi maailman rakkainta asiaa.
Onneksi kauan enään mene ei,
kunnes sinut syliini saan.
Teen kaikkeni että minusta
tulee sinulle hyvä ja ihana äiti.
**************************
Sinä päivänä kun pienen pieni poikamme syntyi,
meidän yhteinen poika,
odotin että olisit meitä tullut katsomaan sairaalaan,
muttet tullut,
oli ehkä parempaa tekemistä?
Minä petyin,
poikasi pettyi.
Minä todella luulin ja toivoin sinun tulevan.
Nyt olen päättänys sinut unohtaa,
ja elämääni pienen poikamme kanssa kahdestaan jatkaa.
Mutta muista kusipää,
sinun on tulevaisuudessa ihan turha
tulla oikeuksiasi vaatimaan poikaasi,
sinä itse päätöksesi teit ja halusit meidät unohtaa.
En ymmärrä kuka,
kuka on niin kylmä ja julma,
kuka voi unohtaa oman poikansa,
en tunne yhtään ketään toista noin julmaa ihmistä kuin sinä!
Rakastan sinua aina poikamme takia,
olet osa minua,
poikamme on osa meitä molempia aina,
vai pitäisikö minun sanoa että minä rakastin sinua?
En tiedä sitä enään itsekkään.
Minulla pyörii mielessäni ajatus ja pelko vain siitä,
että joskus ehkä tahdotkin oikeudet poikaasi,
en niitä sinulle halua,
enkä anna!
Onneksi minulla on ihmisiä,
ihmisiä jotka rakastaa,
jotka välittää,
ja jotka tukevat minua kun sitä eniten tarvitsen.
En tarvitse miestä,
joka hylkää perheensä,
vaan siksi että on niin helvetin itsekäs.
Mitä vastaan joskus pojalle kun hän alkaa isästään kyselemään,
mitä sanon jos poikasi tahtoo tavata isin joku päivä?
Kerronko hänelle,
että ei isiä kiinosta eikä isi halua kuulla meistä mitään,
isi ei meitä rakasta.
Miten lohdutan lasta joka itkee iltaisin
kun kaikilla muilla on isi paitsi hänellä?
Minä yritän sinut unohtaa,
mutta en pysty siihen,
en vain pysty.
Ajattelen sinua aina kun katson poikaamme,
itken usein itseni uneen kun en saa nukuttua.
Minä olen onnellinen että sain synnyttää pojan,
aivan ihanan pienen pojan.
Jota saan rakastaa,
ja helliä.
Saan opettaa hänet kävelemään,
ja polkemaan pyörällä,
saan opettaa hänelle aivan kaiken,
ilman että kukaan minulle sanoo "ei noin, ei näin".
Häntä rakastetaan,
hänellä on aivan ihanat kummit,
isovanhemmat,
isoisovanhemmat ja muut sen elämässä olevat ihmiset,
hänellä on kaikkia muita tärkeitä ihmisiä,
paitsi ei isiä.
Kirjoitettu 06.05.2011
**************************
Ville.
En sinun valintaasi pysty hyväksyä,
sinä yksinään minut jätit,
minä lapsemme yksin kasvatan,
minä häntä yksin rakastan,
ilman sinua,
olisin tahtonut sinulta tukea,
mutta ei,
en sinulta sitä saanut.
Minun paras ystävä jätti,
jäin ilman tukea,
kuten myös sinä jätit.
Olen todella yksinäinen ja pettynyt,
minulla on kamala ikävä sinua,
rakastan sinua ikuisesti.
Haluisin yhdessä lapsemme kasvattaa,
mutta sinä teit päätöksen,
ja jätit meidät yksin.
*************************
Haluaisin sinut takas luokseni,
tahtoisin että olisimme perhe.
Sinä,
minä ja meidän pieni taaperomme yhdessä,
mutta sinä et halua meidän kanssamme olla,
et halua kantaa vastuutasi omasta lapsestasi,
et halua nähdä minua enään ikinä.
Minä tahtoisin nähdä sinut vielä kerran,
mutta se on mahdotonta,
ja parempikin näin etten sinua enään näe.
Ikävä kasvaa muuten suuremmaksi,
mitä se nyt jo on,
ja rakkaus kasvaa myös suuremmaksi.
Sinun on turha yrittää tulla elämäämme
myöhemmin kun lapsi kasvaa ja alkaa tajuamaan asioita,
sinun päätös on se minkä olet päättänyt ja tehnyt,
olet hylännyt meidät.
Oli meilläkin joskus jotain hyvääkin,
todella pitkä ystävyys ainakin jos ei muuta. <3
*************************
Minä tiedän että sinä mietit minua vielä,
tiedän että ajattelet minua,
päivisin ja viikottain.
Tiedän sen että rakastat minua,
minä rakastan sinua.
Yritin sinut unohtaa,
mutta en pysty siihen,
en vaikka kuinka yrittäisin.
Ajatuskin satuttaa minua.
Onhan minulla sinun poikasi,
sinun pieni viaton poika.
Poikasi kohta jo 3-vuotta täyttää,
eikä hänellä tietoakaan kuka hänen isä on.
Hän ansaitsee totuuden tietää,
mutta en tiedä miten asian hänelle kertoisin,
koska tiedän että asia satuttaa,
satuttaa kertoa että isää ei kiinnosta oma poika.
Minun mielessäni liikkuu usein ajatus sinusta ja mitä
ajattelet pienestä viattomasta pojastasi,
vai ajatteletkohan poikaasi koskaan?
Ajatteletkohan ikinä että mitä meille kuuluu?
Minusta tuntuu että et edes muista oman poikasi olemassa oloasi.
*************************
Sinä olit joskus minulle ystävä,
vain todella hyvä ystävä,
mutta nykyään olet minulle myös paljon enemmän.
Sinä olet poikani isä,
isä,
jota poika tuskin ikinä tulee näkemään muutakuin
valokuvista.
Olimme aikoinaan todella läheisiä ystäviä.
Me bailasimme,
me juttelimme,
me halailimme...
Mutta kunnes asiat johti siihen että
aloin odottamaan pientä poikaa,
meidän yhteistä poikaa,
jonka sinä hylkäsit.
Minä olen kohta kolme vuotta hänet kasvattanut yksin.
Etkö sinä ymmärrä,
etkö todellakaan ymmärrä miten rankkoja
nämä vuodet ovat minulle olleet.
Et sinä ymmärrä,
koska sinä meidät hylkäsit,
hylkäsit oman lapsesi.
*************************
Jätit minut,
hylkäsit minut...
Sinä särjit sydämeni,
veit sydämeni mukanasi sinne kauas pois.
Tahtoisin sinut nähdä vielä kerran,
että pystyisin nämä tunteeni käsittelemään ja
jatkamaan elämääni,
tajuten että sinä jatkat elämääsi ilman minua.
*************************
Iltaisin lähden ulos kävelemään,
yleensä löydän itseni metsästä kävelemästä,
keskeltä synkkää metsää.
Tuntuu että se tie on todella pitkä ja synkkä.
Siellä on pimeää,
ei valoja,
ei ketään missään,
ihana hiljaisuus.
Metsässä yleensä mietin sinua ja minua,
meidän yhteisiä hyviä hetkiä yhdessä,
niitä hetkiä en milloinkaan unohda.
Sinä tiedät sen,
että sinua rakastan ainiaan.
*************************
Minua harmittaa,
harmittaa kaikki mitä sinusta
puhuttiin selkäsi takana.
Minua itkettää,
itkettää se kun menetin ystävän,
kaikista tärkeimmän ystäväni.
Minua pelottaa,
pelottaa jos en sinua enään elämääni
koskaan saa.
*************************
Jos minä sinut menettäisin joskus,
sitä minä en enään kestäisi.
Sydämeni särkyisi palasiksi,
en saisi enään sitä enään kokoon,
koska minun kokonainen sydämeni sinulla on.
*************************
Kun sinä olet minun vierelläni,
silloin minun on hyvä olla.
Sinua voin suojella kaikelta pahalta.
Toivon päivittäin,
että ajan voisin pysäyttää,
että kanssasi saan ikuisesti olla.
*************************
Aina kun katson taakseni,
aina vaan näen sinut,
sinut joka hiljalleen pois katoaa,
sydämessäni tunnen vaan kaipuun kasvavan.
Tunnen kuitenkin syvällä sisälläni sen,
että sinut nähdä saan vielä joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti