Eskari loppui -koulu alkaa

Niin se vaan meni sitten että Leevi päätti ylpeenä esikoulun ja odottaa tulevaa koulun alkua, joskus ihan innolla ja joskus haikeena. Esikoulun kevät juhla oli tosi kiva, lapset lauloivat useita lauluja sekä lopulta menimme jokainen omiin ryhmiin, todistusten jakoon. Tulihan mulla siinä muutama kyynel myöskin, tottakai. Mulle iso asia, muille ehkä pieni asia. Esikoinen menee jo kouluun, ei sitä ajan kulua vaan osaa jotenkin hahmottaa, ihan hurjaa... Koska, itsehän mä en vanhene, en ikinä. ;)

Ollaan nyt Leevin kanssa kesälomalla, mun kesäloma tottakai menee Leevin  mukaan, koska eskari loppui ja alkoi kesäloma, mullakin alkoi. :) Musta on ihan kiva olla tää kaksi kuukautta kotosalla, mutta jos saisi nukutuksi, olisi vielä kivempi. Toki mulla varmasti pää hajoo ennen elokuuta, koska nytten jo tuntuu niin uuvuttavalle olla kotosalla. Toki ollaan myöskin nähty ystäviä, sekä Leevillä on onneksi tuo tukiperhe, missä käy joka toinen viikonloppu. Se on kyllä ihan huippu juttu, paljon auttanut meidän elämää tuo että saatiin tukiperhe meidän elämään. <3

Tutut ja tuntemattomat, älkää nyt tuomitko mua, mutta mä nyt sit kuitenkin päätin ostaa Leeville oman ensi puhelimen. Olen huomannut että mun on PALJON helpompi saada poika syömään kotiin, tai jos mulla on muuta asiaa pojalle, että mä soitan hänelle, kuin se että huudan parvekkeelta hänelle. Leevi kyllä pettyi aikalailla, koka hänen puhelimeensa ei saa ladattua sitä youtubea tai muitakaan pelejä, mutta Leevi kyllä ymmärsi että tämä on hänen ensi puhelimensa ja seuraavassa puhelimessa on sitten se youtube sekä jotain pelejä. Leevi menee kuitenkin vasta ekalle luokalle, ei mielestäni ole tosissaan järkeä hommata mitään kallista puhelinta ekaluokkalaiselle lapselle, jotkut toki voi olla erimieltä asiasta, mutta se ei mua haittaa. Ei silloinkaan ollut puhelimia kuin itse olen mennyt ekalle luokalle, ei todellakaan. Vanhemmat vaan nauroivat jos otin asian puheeksi edes. :) 

Tuntuu vaan että nykyään pitäisi heti saada se uusi iphone tai uusinta mallia oleva tabletti, koska muuten joudut kiusatuksi. Musta se on ikävää. Vaikka ollaankin 2000- luvulla, niin tuntuu että kyllä on maailma muuttunut siitä miten kaikki oli ku itte ollu lapsi. Nykyään lapset kiusaa ja haukkuu todella rajusti toisia, jos sulla ei ole niitä muoti vaatteita taikka kallista uutta puhelinta, sä olet ihan surkea. Olen mäkin joutunut pihalla jo muutaman kerran puuttumaan siihen että Leeville sanotaan että sulla on ihan p*ska puhelin, tai että sulla on vauvojen pyörä., olen myös kuullut monesti että mullapa onkin tietokone, sulla ei. Siis oikeesti. Ei sillä ole mitään merkitystä maksaako se sun puhelin sen 35€ vaiko 500€, pääasia että sä voit sen kanssa soittaa. Puhelin ei ole pelaamista varten, pelaamista varten on ne ihan muut laitteet olemassa. Leevillä kotona on joululahjaksi saatu playstation 3 jolla saa pelattua pelajä, jolla saa katsottua netflixiä, sekä myöskin tabletti jolla pääsee youtubeen ja pelaamaan, jos tahtoo sitä tehdä. Puhelimen mä nyt ostin ihan vaan soittamista varten, että saa poika mut kiinni tai että mä saan pojan kiinni.

Musta on vaan oikeasti surullista katsoa nykypäivänä miten ne vanhemmat ostavat uusinta muotia olevan puhelimen sille lapselle, joka sitten ehkä varastetaan taikka lapsi vahingossa rikkoo sen, sitten lapsi saa huudot siitä, ja sanotaan että nyt et sitten uutta saa. Sekään ei ole kivaa. Ja mä ostin Leeville siksi perus puhelimen, koska en halua opettaa Leeviä siihen että heti vaan saa sen viidensadan euron maksavan kalliin puhelimen, koska muillakin on. Ei, ei se niin mene. Leevin puhelin maksoi läheisessä Powerissa 35€, ei siis paljoa. Aiihen ostettiin sitten prepaid liittymä sekä Leevin itse valitsema suoja pussukka pitkällä narulla. 

Ja tämä on VAIN mun mielipide, kenenkään ei tarvitse tästä suuttua taikka hermostua. :)

Meillä Leevin kanssa on selvät säännöt puhelimensa käytöstä, Leevi myös tietää että jossain vaiheessa, ei ehkä tänä vuonna vielä tai sitten joulupukki tuo hänelle toisen puhelimen. Olen antanut hänelle nytten myös avaimen että mun ei tarvitse mennä 10minuutin välein avaamaan ovea kun tulee sisällä käymään, saa vain nähdä kuinka kauan avain on tallella. Olen myös antanut hänen tulla kotipihalle yksin jos ollaan esim oltu puistossa, puistoon matkaa alle kilometri. Eilenkin hän tuli pyörällä etukäteen kotiin, soitti omalla pihalla että olen pihalla. Ja mä tulin tottakai perästä. Ihan tämmösiä pieniä asioita. Poika tahtoisi että alettaisiin harjotella sitä että hän hakisi esim kaupasta maidon yksin, tai jotain muuta. Mutta se jääköön vielä ajatuksen tasolle ainakin. :) 

Leevihän siis ei osaa vielä lukea, tunnistaa kyllä puhelimestaan Äiti sanan, jotta pystyy mulle soittamaan sillä. 

Mitä mieltä olette näistä mun mietteistä?

Hyvää juhannusta kaikille! :)

Syntymäpäivät

Heippa!

Mä nyt heti alkuun haluan kirjoittaa yhdestä asiasta. Leevi kävi tutustumassa koulu luokalle eskarin kanssa, ja saivat jotain tehtäviä mukaansa, ja ihan innoissaan niitä oli tukiperheeseen mukaan ottamassa ja tekemässä, oli mielissään kun ainakin kolme kaveria tulossa samalle luokalle. Mun tuli niin hyvä mieli kun kuulin asiasta, oikeesti tosi ihana uutinen!!!

Mutta nyt asiasta toiseen... Eli Leevin 7-vuotis syntymäpäivä juhliin, joita vietettiin siis 11-12.5. Leevi odotti hänen kahta eskari kaveria jo heti aamusta alkaen parvekkeella, kysyen että koska he tulevat... Mutta eivät tulleet. Toisen heistä sovittii juuri että pojat näkevät nyt joku päivä tässä! 

Perjantaina meillä oli ensin lastenkemutukset ja lauantaina meillä sitten oli muutama ystävä sekä sukulaisia.

Mä tilasin synttärikuninkaasta scoopy doo härpäkkeitä, mutta sieltä ei löytynyt kuin pöytäliina sitä teemaa, joten vähän tuli sekalaiset synttärit nytten, mutta mun kaveri teki sitten lauantaille täytekakun, kakku oli ihan täydellinen, taas! <3

Tarjoiltavaksi mä tein perjantaina mokkapaloja, sitten Leevin kanssa tehtiin lihapulla-nakki-viinirypäle-tomaatti tikkuja, sit oli karkkia ja keksejä, pillimehut oli juomina lapsille. Eipä sen kummempia... Lauantaina tein tonnikalapiirakkaa, mokkapaloja, sitten myös niitä tikkuja tehtiin, sekä keksejä oli ja karkkia. Ja tietysti se täytekakku. Leevi tahtoi puhaltaa seitsemän kynttilää, jotka hän puhalsi enonsa kanssa. :) 

Onneksi ostin ilmapallo pumpun, koska tuli noita ilmapalloja paljon puhallettua, ja sitten ajattelin tehdä itse Leevi 7v tekstin keittiön seinälle. Tein ihan itse ja säästin... :)

Leevi oli niiiiin intoa täynnä koko päivän, aamulla tuli kyllä itku kun eskari kamut ei tulleet paikalle, mutta kun mummi ja eno saapuivat ensimmäisenä paikalle, oli into piukeena poika oottamassa jo muitakin vieraita... <3

Me saatiin myöskin hämeenlinnasta vieraita yökyläilemään. Ihan parasta!!!! <3 Siitä postauksia tulee myöhemmin, kun ehdin ja jaksan kirjottaa! :)

Haluutteko jokaisesta päivästä erikseen postaukset, jolloin tulee myöskin saman päivän kuvat? VAI joka päivän samaan postaukseen, jolloin tulee ihan tosi paljon kuvia samaan?

Leevi sai todella kivoja lahjoja taas, ihan törkeesti karkkia ja nyt ne on jo syöty kaikki. Sunnuntaina vielä kävi mun veli (Leevin kummisetä) ja hänen avokkinsa.

Tädin pieni rakas <3

Apua, pojastani tulee koululainen!

Minä muistan sen kun eilisen kun sain tietää että odotan lasta, muistan sen kun synnytin, muistan sen kun juhlittiin 1v, 2v, 3v, 4v, 5v ja 6v synttäreitä, ja nytten pieni poikani täyttää jo herranen aika 7vuotta. Minä en vaan kestä että ne lapset kasvaa niin nopeesti isoiksi lapsiksi. Oikeesti... Minä hain sille koulupaikkaakin jo. Ja iski paniikki oikeesti. Leevi on luonteeltaan semmonen herkkä, ujo, aika vilkas. Minä vaan pelkään ylikaiken että Leeviä aletaan kiusaamaan, tai että Leevistä tulee se kiusaaja, mutta mitäpä niitä etukäteen murehtia, eniten minua huolestuttaa se että pärjääkö Leevi koulussa niinkuin muut lapset, minä en pärjännyt, en pärjäisi vieläkään. En voi sanoa etteikö Leevi pärjää, vain koska itse en ole pärjännyt. 

Pelkään, jos Leeviä aletaan kiusaamaan ja ei tule sitä kertomaan minulle, ja Leevi alkaa koulun käyntiä välttelemään, alkaa lintsaamaan tai muuta semmoista, se olisi aivan kamalaa. Olen yksin, ilman toista osapuolta näiden asioiden kanssa, mietin yksin näitä asioita. En voi sille asialle mitään, että pelkään mun rakkaan puolesta. Nykyaikana lapset on toisilleen niin julmia, niin pienenä se kiusaaminen alkaa jo, verrattuna omaa nuoruuttani, sillon me leikittiin barbeilla tai autoilla, hiekkalaatikolla tehtiin hiekkakakkuja. Ei meillä mitään kännyköitä, pelikonsoleita tai tabletteja ollut siihen aikaan.

Tää tuli vaan niin vasten minun kasvoja oikeesti kun tuli Lohjan kaupungilta kouluun hyväksymis kirje pojan nimellä kotiin, siinä tajusin että ihan oikeesti, minun pieni 6vuotias (kohta 7vuotias) lähtee jo syksyllä kouluun, itken nyt jo tätä asiaa, miten sitten kun koulu oikeesti alkaa ja minä käyn aamulla saattamassa poikani kouluun, paljon sillon itken? Entä kun menemme tutustumaan luokkaan ja opettajaan?

Ehkä eniten pelkään myös sitä että kukaan ei ymmärrä Leevin erillaisuutta, Leevi on erillainen kun muut lapset, vaikka ei olekkaan mustaavalkoisella diagnosoitu mitään. Leevi osaa kyllä antaa takaisin jos hän kokee sen tarpeelliseksi, vaikka todellakaan niin ei saisi tehdä. Olen yrittänyt opettaa että lyöminen ja toisten satuttaminen ei ole koskaan oikein, mutta koska tuokin töni, tai koska tuokin löi niin minäkin... Leevi on nii herkkä kaikelle tommoselle, että jos joku käskee hänen tehdä jotain, varsinkin jos on kyseessä joku erittäin tärkeä kaveri Leeville, niin Leevi menee ja tekee... Hyvänä esimerkkeinä tähän voin ottaa että joku/jotku oli päiväkodissa Leeviä yllyttänyt pissaamaan lattialle, Leevi päätti pissata vessan seinille, Leevi myöskin leikannut päiväkodissa jonkun pojan hiuksia, piirrellyt naamaan, ja vain koska häntä pyydettiin tekemään niin. :( Se ei ollut enään hauskaa minusta. 

Minä tietysti aijon olla Leevin tukena ja turvana, en aijo lannistaa häntä näillä mun ajatuksilla ja mietteillä. <3

Mimmosia ajatuksia teillä oli kun lapset aloitti ensimmäisen luokan?

Eilen naapurin kanssa juttelin näistä omista koulu jutuista ja koulu vaikeuksista, kun ei enään juurikaan nappaa tuo koulunkäynti, kaikkine vaikeuksineen. Hän puhui myös että kun oli lukenut mun kirjoittaman tekstin mun vaikeuksista, hänestä tuntui kun olisi lukenut itsestään, se kuulosti tosi hauskalta, muutenkin oli tosi kiva kuulla palautetta suoraan kasvotusten. <3 Kiitos, tunnistat kyllä itsesi tästä jos luet tämänkin. :)

Mä olen Leeviä nyt noin alle vuoden verran päästänyt tohon meidän pihaan ilman mua, kavereittensa kanssa, vielä ainakin on mennyt hyin, kielenkäyttöä ja käytöstapoja lukuunottamatta. Aika paljon huutelee mua parvekkeelle ja lupia kyselee, saako tehdä sitä ja tota, mikä tietysti on hyvä asia. Meidän tientoisella puolella on leikkipuisto, johon myös saanut silloin tällöin mennä, mutta vain luvan kanssa ja jonkun kaverin kanssa. 

Meidän pihassa on paljon lapsia, on vauvaa, on eskari ikäistä, on koululaista, isompaa ja pienempää koululaista. Leevi useimmiten on jäänyt kyllä yksin ja harmittelee kun ei hänen kanssaan leikitä, hän on ärsyttävä eikä hänestä tykätä. Mutta on myös niitä lapsia tässä talossa jotka leikkivät mielellään myös Leevin kanssa, sen olen huomannut että ne tietyt lapset varsinkin eivät osaa leikkiä muutakuin sen yhden kaverin kanssa, Leevi osaa leikkiä monen kanssa samaan aikaan, usein sitä kattonutkin, että vitsikun leikit menee taas mukavasti. Naapurin ihana tyttö, samanikäinen kuin Leevi, kun me tähän muutimme kolme vaiko peräti neljä vuotta sitten, olivat kuin paita ja perse, kyllä he vieläkin leikkivät paljon yhdessä, mutta vähemmän kuin ennen, joskus myöskin tullut ryppy "rakkauteen" niin sanotusti, ja riitelevät, mutta kukapa ei koskaan kavereittensä kanssa riitele? Kyllä he nytkin ovat toisensa kutsumassa omille syntymäpäivilleen. :) Kahdestaan heillä usein sujuu leikit moitteettomasti, mutta jos tulee kolmas osapuoli, osaatte vain arvata miten käy? Useimmiten Leevi siinä kakkoseksi jää, myöskin se kolmas on jäänyt ulkopuoliseksi, riippuen ihan mimmoset leikit kyseessä on. On pussailtu, halailtu, on hoploppi käyntiä, tivoli käyntiä, on uudet vuodet vietetty yhdessä, halloweenit, ja vaikka ja mitä...

Olen miettinyt paljon omaa nuoruutta ja ala-aste aikoja, olenkin saanut muistelmiini muutamia asioita mitä aijon ottaa käyttöön myös oman lapseni kanssa. Koulusta suorinta tietä kotiin, ensin läksyt, sitten kaverit. Jos tulee hyvä numero kokeesta, siitä saa kolikon/kolikoita, mitä parempi numero, sitä enemmän kolikoita. Nämä kaksi ovat ittelleni hyvin tuttuja asioita omasta lapsuudesta. 

En myöskään aijo ensimmäiseen puoleen vuoteen ainakaan päästää Leeviä kulkemaan yhtään kavereittensa kanssa mihinkään kauas, omalla pihalla tai puistossa saa kyllä olla. 

Ja ei, en aijo kahlita Leeviä mitenkäänlailla, vaan rajat ne on rakkautta sanotaan. Minun mielestä Leevi ei olisi edes valmis vielä kouluun todellakaan, mutta näin ovat eskarissa mieltä että kouluun vaan... Se on minun henkilökohtainen mielipide lapsen huoltajana.

Onko teillä perheessänne mitään tapoja, tai muuta mitä sinulla / miehelläsi omassa lapsuudessaan on ollut, mitä?

Kyllä minä oikeesti odotan sitä että kesälomalla päästään ostamaan hänelle ihka ensimmäinen koulureppu, penaali, kyniä ja kumeja. Ai kuinka jännää puuhaa :)

Minä olen saanut paljon kuulla siitä, kun minä en ajatellut hommaavani Leeville vielä puhelinta, Leevi ei ensinnäkään tarvitse puhelinta yhtään mihinkään vielä, eikä varsinkaan koulussa tarvitse. Liian kalliita leluja mielestäni ovat vielä noin pienille lapsille. Olen kuullut paljon että "kyllä meidän pertti tarvitsee puhelimen, kyllä meidän pertti halusi puhelimen, hommattiin koska ei haluttu kiusatuksi tulemista..." ynnä muuta, minä en koe itse että siinä voisi tulla kiusaamista, vain koska sulla ei ole puhelinta, kaikilla vain ei ole puhelinta. Leevi kovasti tahtoisi puhelimen, koska suurimmalla osalla kavereillakin on puhelimet. Mielestäni vain Leevi ei vielä tarvitse. Leevillä on tabletti, jos haluaa katsoa piirrettyjä tai pelata. Mä jokatapauksessa olen kotona kun Leevi koulusta kotio tulee, niin ei puhelinta tarvita. Olen miettinyt ja tarkkaan harkinnut, jospa se joulupukki toisi puhelimen, mutta se jääköön nähtäväksi... Ei minullakaan ollut puhelinta todellakaan kun ekalle luokalle menin, eikä ollut kyllä kakkosella tai kolmosellakaan. 

Onko teidän eskarilaisilla/ekaluokkalaisilla puhelimia? Jos ei, miksi ei?

Me on kovin yritetty harjotella pyöräilyä Leevin kanssa, se sujuu kyllä tosi hyvin ja hienosti, mutta Leevi ei uskalla, kyse ei siis ole etteikö osaa, vaan ettei halua eikä uskalla. "ei se ikinä opikkaan, jos ei harjottele..." Niimpä. Mutta olen luvannut Leeville uuden pyörän kun haluaa ajaa. Muttaku ei, en mä uskalla, emmä halua... Viime kesänäkin meni niin hienosti sen pari kertaa kun pyörällä pihalla meni. Mutta sitten tumps, ja kaatui... Siihen jäi pyörä. Viimeinen pisara taisi olla kun apurenkaat lähti, toki siitäkin löytyy video kun menee hiernosti ilman apurenkaita. Mutten minä rupea pakottamaan, kyllä sitten pyytää itse kun tahtoo taas. Menee potkulaudalla onneksi :)

2015 ostettiin Leeville pinkkipyörä, koska itse niin tahtoi, siitäkin sai kuulla "emmä ois ainakaan ostanut tyttöjen pyörää pojalle, vaikka olisi tahtonut..." Mutta minä annoin Leevin päättää itse.

Sitten myytiin se pois naapurin pikkutytölle. Ostettiin Leevin Johanna kummilta sininen pyörä jonka kanssa viime vuonna meni...