Raskaus muistoja + muuta

Tahtoisin tulla teille vähän muistelemaan mun omaa raskaus aikaa. Mulla on niin kamala ikävä vauva mahaa, niinku oikeesti vauva mahaa ei läski mahaa. Nyt niin moni saamassa vauvan tai on saanut juuri vauvan. Joskus ajattelin että en varmaan tuu koskaan saamaan perhettä, mutta mä sain Leevin, Leevi on parasta ja tärkeintä mitä mulla on. Mun raskaus aika oli tosi helppo, mä ootin kamalia pahoinvointeja ja kaikkia muita vaivoja, mutta onneksi en niitä kuitenkaan saanut, mulla oli vain muutaman kerran närästystä, ja sitäpaitsi ennen raskautta en edes tiennyt mitä närästys oli, kyselin aina iskältä että mitä se tarkottaa, koska en oikeasti tiennyt, mutta kun olin raskaana niin ei voinut olla tietämättä että mitä se oli. Aivan jäätävää polttelua, HYI!

Leevin vauva aika oli tosi helppoa, Leevi ei turhista kitissyt ja suurimmaksi osaksi vain söi, nukku, kakkasi. Mut sitähän ne vauvat vaan tekee yleensä. 

Eipä tuossa nyt paljoo ollu muistelmia. :D

RV 15+5

RV 31+2

RV 39+4

Rehellisesti, tunnen edelleen oikeasti niitä haamupotkuja ja tuntuu kuin joku möngertäisi mahassa, se on aika lutusta, kunnes iskee todellisuus ja haamut loppuu. :D Itse haaveilin joskus tyttö ja poika lapsesta, se oli mun haave jo ihan pikkulikasta lähtien, muttakun olin kokenut aivan kammottavan synnytyksen, päätin silloin synnärillä etten tänne enään tuu koskaan, ja sitä mieltä mä oon edelleenkin, vaikka ihan järjetön vauvakuume onkin jatkuvasti päällä. Leevi hokee että vauvat ovat typeriä ja ei halua siskoa tai veljeä. :D Nyt kuitenkin kun sukuun on tullut pienen ajan sisällä kaksi tyttövauvaa niin Leevi tahtoisi että seuraavaksi jollekkin tulisi poika, koska tyttö vauvat ovat taas typeriä. :D 

(en tiedä miksi tää fontti ei nyt toimi......)

Oon veljen tyttären kanssa leikkinyt parikertaa ja ollu kamalan tunne myrskyn alla koska tätinä olo mulle ekaa kertaa merkitsee niin paljon, ettei kukaan voi sitä käsittää, oon niiiiiin monta vuotta sitä odottanut että musta tulisi täti, heinäkuussa musta vihdoin tuli onnellinen täti <3 Vauvaa hoitaessa sitä oikeesti tajuaa että kuinka pieni ja viaton se oma pallero oikeesti on joskus ollu. Nyt se oma pallero jo kuusi vuotta, nää vuodet menee niin nopeesti eteenpäin aina, ei sitä huomaa muuten mutta lapsissa sen huomaa hyvin. Mä rakastan lapsia niin paljon ettei oo tosikaan, lapset on aina ollu se mun juttu. Tykkään leikkiä ja olla heidän kanssaan, tykkään katsoa kun heillä on hauskaa ja nauttivat elämästään. 

Mulla on kolme ihan super rakasta ja ihanaa kummilasta. Tony asuu hämeenlinnassa äitinsä Riikan kanssa, Tony täyttää marraskuussa 9vuotta. <3 Ensimmäinen kummilapseni <3 Riikan kanssa ollaan tunnettu vuodesta 2011 asti, alusta asti toistemme tukena oltu ja turvana. :) <3 Riikka on mun paras ystävä, oot ihana. :* 
Leevi ja Tony tulee tosi hyvin toimeen keskenään ainakun näkevät, hyviä ystäviä! Mulla tulee myös tosi surkea fiilis ainakun tiemme taas eroavat ja menee kauan kunnes näemme taas.. Mutta onneksi on whatsappi ja puhelut keksitty. :) Viimeksi heinäkuussa näimme tänä vuonna, oli ihan huippu hauska reissu. Ehkä näemme taas marraskuussa Tonyn synttäreillä, riippuen... :)

Toinen kummilapseni on Nuppu (nimi muutettu), Nuppu täyttää myös marraskuussa 4vuotta, äitinsä kanssa muuttivat salosta tänne lohjalle. Olen siitä äärettömän onnellinen, pyritään näkee aina viikottain, joskus ei ehdi viikottain näkemään. Nuppu ja Leevi on kuin parhaat ystävät olleet jo alusta asti. Aina ikävöimässä toisiaan tosi kovasti, joskus jopa itkut molemmilta pääsee kun ikävöivät niin kovin. Ryhmä hau on se heidän juttu ja Jake <3 

Ja kolmas kummilapseni ihana rakas Janniseni. <3 Jannin äidin kanssa ollaan oltu hyviä ystäviä vuodesta 2009 syksy, kun erosin hänen veljestään. :( :) Mutta sain hyvän ystävän, mulla ja S on pitkä yhteinen historia, paljon on yhdessä koettu, niin on paljon riidelty, bailatu ja itketty yhdessä. Tammikuussa kun S pyysi mua kummiksi lapselleen, en tiennyt itkenkö vai en itkin kuitenkin, olin äärettömän onnellinen ja iloinen, koska en voinut kuvitella että just mua pyytäisivät kummiksi. Olin oikeasti haljeta onnesta. Sain whatsappiin niin kauniin kummiksi pyyntö viestin <3 Janni on kerran meillä ollut yökylässä, ja lisää yökyläilyitä ootellessa! :) Janni täyttää joulukuussa vasta yhden vuoden, ihana mini vielä <3 Leevi ei oikein Jannista välitä, koska se on tyttö! :( Rakastan kaikkia mun kummilapsia yhtä paljon, merkitsevät mulle yhtä paljon jokainen, niin Tony, Nuppu kuin Jannikin, rakastan myös heidän äitejään, ovat mulle todella rakkaista ystäviä!!! <3 Haaveilen että saisin vielä joskus olla jollekkin kummitäti! ;) <3

<3 Heidi

Pitkästä aikaa

Moikka vaan :)

On mennyt taas päiviä kun on blogi ollut hiljainen, kuukausi jopa. Musta jotenkin tuntuu että tää on tullut tiensä päähän, mutten tahtois vielä luovuttaa, luonnoksissa muutamia postauksia mitä tahtois ulos, muttakun ei saa aikaiseksi kirjoittaa niitä loppuun asti. Tässä on juhlittu veljen häitä ja heidän vauvan ristiäisiä, taloyhtiön naisteniltaa myöskin juhlittu, on eskari myös alkanut. 
Oon ollut tässä nyt tosi väsynyt, oli kuukauden kesäloma ja alko elokuussa taas työt, oon ollut ihan poikki, en oo tietokonettakaan avannut varmaan pariin viikkoon, mikä on harvinaista multa, koska tietokone addikti. On ollut outoa tottua tähän uuteen rytmiin kun eskari alko, nyt täytyy joka päivä viedä Leevi sinne, päiväkodissa meillä oli vapaata maanantaisin sekä perjantaisin. Oon mennyt nukkuukki nyt töiden alettua jo ennen ysii monena päivänä, joskus ennen kymmentä ja aamulla silti tekisi mieli nukkua vaan, mutta silti on herätty töihin ja eskariin. :) Koska eskari on pakollista niin se tuottaa "voimia" herätä aamulla, koska on pakko.

Eskari on alkanut ihan hyvin rullaamaan, yhden päivän mä olin Leevin mukana eskarissa, tuntu hölmöltä olla siellä muiden kanssa kun olin ainut vanhempi siellä, mutta Leeville se oli tärkeetä sekä myös mulle oli todella tärkeetä olla ja nähdä se. Itkuhan siellä heti ovella tuli kun yritin sanoa että äiti lähtee nyt kotio, ja äiti tulee hakemaan sitten myöhemmin, mutta ei Leevi mua mihinkään päästänyt sieltä. Leevihän on oikeasti tosi ujo ja herkkä, kuten minäkin olen. Leevin on erittäin vaikea sopeutua uusiin aikuisiin, luottaa heihin. 
Leevi on muutamia kavereita saanut eskarista, ja muutama meidän talon lapsi on samassa eskarissa Leevin kanssa mutta eriryhmissä ovat kaikki, ehkä ihan hyvä vaan että ovat eriryhmissä, koska se riehuminen. :D
Leevistä on tullut eskarin alkaessa ihan kamala siis suoraan sanottuma. Se saa raivokohtauksia, tavarat lentää, se potkii, lyö, ja ei mitään hentosia lyöntejä, se sattuu oikeesti, nyrkit heiluu, räkii. Ulkona jos saa sen kohtauksen niin pihan tuolit se kaataa kumoon, ulkovaatteet lentää päältä, kengät lentää, siis ihan tajutonta menoa. Sitten sisällä kun se rauhottuu ja jutellaan asiasta, koska hänelle tuli pahamieli, siis yhtäkkiä saattaa tulla pahamieli, jos vaikkei oo ketään kaveria tai muuta. :o Samantien kun eskari alko, tukiperheessä myöskin sanoivat ettei he meinaneet tuntea enää koko poikaa, kun poika oli tosi levoton yms ollut. :( Mut sitä seuraava kerta menikin sitten taas tosi hyvin.

Onko kellään kokemuksia tämmösestä? Kommentoikaa.

Leevi menee iltaisin 19-20 nukkuu, melkein aina klo 19 jo sängyssä ja puol kasi nukkuu, joskus se kukkuu vielä klo 21 aikaan, silti se rääkyy aamuisin että anna mun nukkua, mua väsyttää vielä! :D Vastaan aina takaisin että niin muakin väsyttää, mutta pakko on nyt mennä eskariin. Usein jopa se syö eskarissa aamupalan, koska mulla alkaa 7.30 työt ja aamupala alkaa eskarissa 8.00 :)

Mun eskarilainen <3

Leevi piirtänyt mehiläisiä, hänen ryhmän nimi on mehiläiset.

Mä perustin tossa joku aika sitten whatsappiin mammat lohjalla ryhmän, meitä on siinä nyt vissiin 12 äitiä, asutaan kaikki eripuolilla lohjaa, jotkut lähempää toisia kuin toiset, vähän eri ikäisiä ollaan, ollaan kaksi kertaa tavattu, ei kaikkien kanssa mutta melkein kaikkien kanssa, osan tunnen ihan muutenkin siitä ryhmästä, osa on tuntemattomia äitejä, vaikkakin eivät enään tuntemattomia olekkaan. Me jutellaan päivittäin, mulla on pakko pidettävä ryhmä mykistettynä koska viestii pukkaa, joskus enemmän, joskus vähemmän. Meillä on tosi hyvä ja tiivis jengi siinä, että ei enempää ees oteta ryhmään enään, koska ei jaksa jatkuvasti sitten tutustuu niihin uusiin ja esittäytyä ja kertoo samat jutut, parempi vaan olla nykyisellä porukalla vain. :) Pikkujoulut lasten kanssa olisi tarkotus järjestää jonkun luona tämän vuoden sisällä, hoploppi treffit ois tarkotus järjestää myös. 

Syksykin tekee kovasti tuloaan ja saapi kohta alkaa ottaa paksumpaa vaatetta päälle, ulkovaatteet saapi jo eskariin laittaa mukaan. Jotenkin ootan että tulee syksy kunnolla, syksyn värit, pimeys, kylmyys ja kaikki <3 Kynttilöitä täytyy alkaa hamstraamaan taas että saapi laitettua iltaisin palamaan pimeinä iltoina. Kyl sitä joskus tiedätteks te kaipaa että ois iltaisin joku kaveri mun kanssa viettämässä iltaa, mutten mä tosissaan parisuhdetta kaipaa, en todellakaa. Oon paljon onnellisempi yksin, ollut jo kuusi vuotta yksin. Oon ollut ilman seksiäkin kuusi vuotta, kyllä, ilman seksiä. Siihenkin on tottunut näiden vuosien aikana, jotkut sen ymmärtää ja yrittää väkisin saada mulle seksi seuraa, mutta siitä vaan tulen huonolle tuulelle :D Rehellisesti sanottuna, mä en kaipaa ees sitä seksiä. En jotenkin ymmärrä miksi se joillekkin ihmisille on niin tärkeetä saada, vaikka sitten ihan baarista joltai randomilta, kunhan sitä saa. Noh, ei se kuulu mulle, oon vaan aina ihmetellyt asiaa. :)

Kirjottelen tähän samaan tekstiin nyt vähän randomia koko tekstin, koska niitä näitä ajattelin tähän rapsutella. Mutta mitä mieltä te ootte tuntemattomien ihmisten haukkumisesta, siis niinku yleisesti ottaen jos joku tuntematon ihminen kirjottaa sulle esimerkiksi facebookissa "ole sinä ruma läski h*ora hiljaa." Mun mielestä toi on niin kauhea kunnianloukkaus tuo h*ora sanan käyttö, olen tasan kerran kyseisen ihmisen nähnyt, parisen vuotta sitten, ei tunneta yhtään, tiedetetään vain toisemme. Loukkaannuin verisesti tosta lauseesta, ei anteeks oo pyydetty. Hän kirjotteli siis kuvaan ja haukkui siinä, koska osasin myöskin avata ison suuni. :)

Tosissaan tossa jokunen aika juhlittiin mun pikkuveljen ja hänen puolisonsa häitä sekä heidän ihanan tyttärensä ristiäisiä, tilaisuus oli tosi nätti, hääpari oli tosi söpö, sama pappi heillä kun joka kastoi Leevin aikoinaan. :) Prinsessa sai kaksi kaunista nimeä. Voin kysästä vanhemmilta jos saan kirjoittaa erillisen postauksen koko jutusta, en lupaa mitään. 
Naisten iltakin oli ja meni, kännissä mutta hauskaa oli taas. :) Meitä olikin aikamoinen kööri siellä alkuillasta, mutta iltaa ja yötä kohden kaikki hupeni, enään oltiin Sannan ja Nitan kanssa siellä, mutta kutsuttiin seuraksi vielä Heidi, talon entinen asukas ja kuuluu myös lohjan mamma ryhmään! <3 Hauskaa oli, pissit pöksyissä naurettiin, siis pitkästä aikaa sai oikeesti nauraa vedet ja pissat pöksyissä :D <3

Kirjottelen seuraavaksi ainakin meidän tivoli reissusta :) 

<3 Heidi