Mutta masennus.
Mulla siis todettiin masennus. Tai no ei ole vielä kunnolla todettu, mutta terveyden hoitaja on sitä mieltä että masennus on kyseessä. Olen yksinäinen, olen surullinen, ainaiset turhat lastensuojelu ilmoitukset, unettomuus, ja saan itku kohtauksia millon mistäkin asiasta, blogi/netti kiusaaminen ynnä muu. :( Mulla on vasta ensimmäinen psykiatrin juttu aika tulossa huomenna, ja sit katsotaan jatkoa tälle asialle. Multa tää psykiatri kysyi puhelimessa kun mulle soitti ennen joulua, että "onko sinulla jotain lääkitystä aloitettu tuohon masennukseen?" Ei ole aloitettu vielä, ei ole, tämä on ihan uusi asia mulle! Mutta toivottavasti tää juttu tuokio auttaisi vähän mua jatkamaan tästä eteenpäin. :) Huomenna siis olen viisaampi tän asian kanssa. :)
Mulla ei ole kokemusta masennuksesta ollenkaan, muutakun että kavereilla joillakin on masennus ollu ja muutamalla sukulaisella. Mutta mulla se ei ole ainakaan vielä siinä pisteessä että tarviin "laitoshoitoa". Onneksi.
Otin netistä muutamia kohtia tähän masennukseen liittyen, masennukseen liittyviä oireita ovat yleensä:
- Unihäiriöt, nukahtamisvaikeudet, öiset heräilyt (mulla nämä), liika nukkuminen.
- Tarmottomuus, vaikeus ryhtyä tekemään asioita, yleinen väsymys
- Liikkeiden ja mielen hidastuminen tai vastaavasti kiihtyneisyys
- Mielihyvän ja ilon kokemisen puute: koti, harrastukset, opiskelu, työ
- Voimakkaat syyllisyyden tunteet, arvottomuuden tunne ja itsetunnon lasku
- Vetäytyminen ihmissuhteista ja negatiivisten ajatukset muista ihmisistä
- Kipuoireet, kuten selkä-, lihas- , nivel- ja vatsakivut sekä päänsäryt
- Painon ja ruokahalun huomattavat muutokset
- Muutokset seksuaalisessa käyttäytymisessä
- Toivottomuus ja kuolemaan liittyvät ajatukset (ajatus kärsimyksen loppumisesta).
Kertokaa kokemuksia masennuksesta, miten pääsitte ylitte, sairastatteko vielä? Ym. :) Miten se todettiin?
9 kommenttia:
http://taisteluaelamankanssa.blogspot.fi
Mä olen kirjoittanut blogia omasta masennuksesta jne. Mulle Saa tulla juttelee, jos haluaa (laita vaikka kommentilla s-postiosoite)!
Voimia ja jaksamista! ❤
♡ toivottavasti saat apua. Aurinko tulee paistamaan vielä sinne risukasaanki
Elsu, kiitos. Mä luinkin pari juttua tosta sun blogista, mutta aloin heti itkee, ni en voinut enään. Luen myöhemmin illalla lisää! :)
Lindiz, Kiitos. Saan apua! Helpotti vähän kun sai purkaa pahaa oloa tänään <3
Tiiät et mulla on! Jutellaan! :*
Mä oon tehnyt nettitestejä minkä mukaan olisin jo voimakkaasti masentunut, ja neuvolassakin joka kerta siitä jankattu ja annettu lappusia että ota tonne yhteys. En kuitenkaan ottanut, muuta kun kävin neuvolapsykologille juttelemassa muutaman kerran (ja tuntuu että sekin oli turhaa), joten itsellänikään ei diagnosoitu masennusta mutta tiesin sen olevan, varmasti edelleenkin on, mutta sain onnekseni vuodenvaihteessa muutoksenhalun kärpäsen pureman, jos noin voi sanoa, ja nyt yritän itse enemmän. Toivottavasti pian saan elämän ilosta kiinni, enkä masentele enää. Mulla oli/on melkein kaikki noi luettelemasi oireet,univelkee on varmaan 9 vuoden ajalta, nyttenkin kun saisin jo yleensä nukkua kokonaisia öitä, niin en osaa, ja en vain meinaa nukahtaa mitenkään, ja aikaisemmin itkin päivittäin, joskus ilman syytä, joskus jaksamattomuutta, usein sitä kun mietin elämääni ja tajusin yksinäisyyteni, nyt onneks jo harvemmin. Luulen että mulla olo on johtunut nimenomaan yksinäisyydestä, niin yritän nyt vain paljon enemmän saada seuraa. Illat on tylsää viettää yksin kun lapset on saanut nukkumaan, joten sillon soitan kaverille -sekin piristää. Itse en halunnut lääkäreihin, koska se psykologikin sanoi että sen mielestä mä tarviisin lääkitystä, ja itse oon tosi paljon niitä vastaan. Sitä ennen pitää yrittää kaikki muut keinot. Luulen että mun tapauksessa poikaystävän saaminen auttais mut kokonaan pois tästä kuopasta. Ei ihmistä oo tarkotettu olemaan aina vaan yksin koko ajan. Puhuminenkin voi auttaa, ehkä..? Mullekin voit tulla juttelee vaikka facessa, jos joskus haluat.
No sinähän suurinpirtein tiiät mun historian. :D
Tosiaan, masennus todettiin Kiiran syntymän jälkeen. Mun epäillys on se että olen sairastanut masennusta jo vuosia. Nyt sairautta on takana jo 3,5v ja parantumisen merkkejä on.
Pahimman kauden aikana on tehnyt mieli monta kertaa tappaa ittensä ja sitä kerran kokeilinkin. Mutta aina on ollut joku juttu jolla on saanut pidettyä itsensä elämässä kiinni.
Laitoshoitoakin on takana. Enkä häpeä sitäkään. Ilman sitä, en tässä kirjoittaisi sulle tätä viestiä.
Puhuminen saattaa auttaa ja kannattaakin kokeilla, jos sulla on joku jolle puhua. Sitten vaikka psykologi/sairaanhoitaja/kaveri/sukulainen, kuka vaan.
Tärkeää on se että saat hoitoa sille, itsesi ja Leevin takia. Siitä lähtee askel parantumista kohti, se on pitkä matka, mutta se on käytävä läpi, jotta jaksat elää ja olla, entistä vahvempana ihmisenä elämäsi loppuun asti.
Kokemuksesta sanon, puhu, syö lääkkeitä ja mene laitoshoitoon, jos on todellinen tarve. Kukaan ei vie Leeviä mihinkään, vaikka sairaalassa joutuisitkin olemaan. Leevin kanssa voi olla vaikka sun vanhemmat, sukulaiset, ystävät, kunhan saat sillä aikaa ittes kuntoon.
Enkä sano että sun on pakko hakeutua sairaalaan, se on vain yksi vaihtoehto tässä maailmassa. :)
Paljon muitakin parantumisen keinoja kyllä on, kysyt vaan ammattihenkilökunnalta lisää.
Tulipa romaani :D
Joo tiiänkin sun taustat Jenni. Mulla ei oo vielä ainakaan semmosta tilannetta että tarvitsisin mielestäni laitoshoitoa. Enkä mäkään väheksy ihmisiä ketkä niissä on, jotkut on vaan semmosis kunnos että sitä tarvii. :)
Mä sain puhuttuu (kuten blogin fb sivuillakin kirjotin tänään) ni sen psykiatrin kanssa. Ja se viha mikä musta lensi ku puhuin ja kerroin menneisyyden haamuista ynnä muista ja se kyynelten määrä mikä tuli, ni säikähdin oikee itteäni! :( Mutta sitä se kai on...
Se psykiatri mulle sano että lääkitys alotetaan seuraavan kerran jälkeen. Mulla on 15.1 uusi aika sen luokse ja sitten saan lähetteen lääkärin luokse joka kirjottaa reseptin. :)
Kiitos sun viestistä <3 <3
Hyvä jos oli apua ja totta kai kerron omia kokemuksia, jos niistä on vaan apua muille :)
Sitä löytää itsestään uusia puolia kun käy juttelee jollekin ulkopuoliselle kokemuksistaan ja tunteistaan, huomannut sen itsekin :D
No,joo todellakin löyty uusia puolia :D
Lähetä kommentti