Löpinää :)

Heippa kaikki! :) 

Kuten olette huomanneet että blogini ulkoasu muuttui taas rajusti. :) Sain ihanan bannerin, kiitos Ihana Lindiz :) <3 puss.
Mua kiellettiin edellistä banneria käyttää, ja mua nauratti se suuresti, Lindan kanssa naurettiin että eikö se banneri ollut MUN, ei sen joka sen teki? :D No jokatapauksessa, nyt on uusi banneri ja edellinen on koneellani kyllä tallennettu, se tulee käyttöön vielä joskus. :) 

Ulkoasun muokkasin myöskin, ja eilen illalla tein tuonne sivuun --> FACEBOOK ja INSTAGRAM pallerot, eli kun painat siitä FACEBOOK niin pääset blogin fb sivuille. Kannattaa myös painaa TYKKÄÄ :) Ja sitten toi INSTAGRAM ,  niin pääset mun insta sivulle, mulla ei ole blogille mitään henkilökohtaista insta tiliä, koska koen sen ihan turhana, ja mulla on ihan omalla nimelläni se! Eli tykkäyksiä kehiin. :) Mutta toisiin asioihin...

Mitä kuuluu? Miten meni viikonloppu? 

Meille kuuluu ihan hyvää. Mulla oli psykiatrin kanssa taas keskustelu aika ja taas muutama kyynel tuli tirautettua. Me juteltiin tästä blogista ja runoista, kun kerroin aikasemmin että tykkään kirjottaa paljon, ja hän sanoi että hyvä asia on se. Myöskin puhuttiin mieliala lääkkeiden aloituksesta ja unilääkkeistä. Hän ei suositellut mulle kunnollisia unilääkkeitä, koska olen pienen lapsen kanssa kahdestaan, eri asia oisi jos olisi mies tai joku muu mun kanssa täällä sitten. Mutta kysyin sitten että mimmosia mielialalääkkeitä niitä on olemassa, niin niitä on paljon erilaisia... Ja yksi oli esimerkiksi semmoinen että auttaa myös siihen unettomuuteen, muttei vaikuta mitenkään siihen että en heräisi sitten yöllä jos Leevi sattuisi heräämään. Mä myös otin puheeksi sen, koska mua pilkataan sen takia että en ole töissä ja että hyvä vetää nyt joku masennus kortti kehiin... Niin hän kattoi mua suu auki ja kysyi että oikeestikko joku on noin sanonut. Kerroin että juu on sanonut. Ei kukaan masennusta omasta päästään keksi, ei kukaan turhaan lääkkeitä määrää. Me puhuttiin kuntouttavasta työtoiminnasta, kolme kertaa viikossa, olisi sopiva näin aluksi. Mutta tää toteutuu vasta joskus myöhemmin sitten. :) 

Olen kuulemma erittäin vahva, kun jaksan ton kaiken negatiivisen, mitä mulle sanotaan jatkuvasti, tai mitä musta puhutaan netissä ynnämuuta. Kaikki ei meinaan kuulemma jaksais semmosta, ei varmaan jaksaiskaan... Mut emmä jaksa välittää. :) 

Tein tuossa joku aika sitten postauksen, kysy 3vuotiaalta, ja sain tosi vähän kysymyksiä, pettymys oli suuri. En tajua sitä, että miten suuri bloggaaja tai julkkis täytyy olla, tai miten suosittu bloggaaja täytyy olla että saa satoja kommentteja. En nyt kuitenkaan ihan satoja kommentteja odota, mutta kun lukee joidenkin blogeja, niin huomaa aina sen että 20-50 kommenttiakin välillä jossain postauksessa on. Mä olen yrittänyt blogeihin kommentoida, olen "mainostanut" blogiani bloggaus ryhmissä, ja muutamassa mamma ryhmässä fb:ssä, mutta en silti saa niitä kysymyksiä taikka vastauksia jos kysyn jotain täällä! Pettymys. En tiedä onko ihmiset "laiskoja" kommentoimaan vai eikö blogiani lueta ollenkaan? Kommentteja tulee kyllä, mutta erittäin vähän! Ja mitä tohon mun arvontaankin nyt tulee, niin oon saanut alle 20 osallistujaa, mä ootin paljon enemmän... :( Ja sitä oon sentään mainostanut aika paljon... Ei ihmisii näköjään kiinnosta! :(

Nyt meen tekee iltapalaa mini-miehelle :)

Kommentoikaa mielipiteitänne! :)