Hyvää pääsiäistä ja vähän muuta!

Heippa ja Moikka! 

Ja ihan ensten mä haluan toivottaa kaikille mun ihanille lukijoilleni ihanaa ja munarikasta pääsiäistä, vaikka se onkin jo melkeen menny, enään huominen ja sit on taas se ihana arki. Vitsi mua sit nyppii nää vapaa "lomapäivät". Virallisestihan mulla ei maanantai päivä oo mikään lomapäivä vaan vapaapäivä, mutta nytkun on näitä pyhäpäiviä niin se on kaikilla melkeempä lomapäivä. Mulla vaan aika käy pitkäks ja alkaa pitkästyttää kun joutuu vaan olee kotona kaiket päivät. :( Ja kyl mä sit joskus niistä lomistakin osaan nauttia, mut nyt en vielä. :D Ku jotkut ihmetteleekin että miks mä niin kauheesti vihaan lomia. :D

Meillä on nyt yhden kerran taas käynyt perhetyöntekijä mun pyynnöstä, koska mulla on voimat ihan loppu, mä en vaan jaksa kaikkea yksin. Eilen viimeksi mä itkin mun pahaa oloa, yöllä kun en saanut nukuttua, ja alkuillasta myöskin vähän. Mä yritin olla liian vahva ilman apuja, mutta mä en pärjännyt. Ja meidän uus työntekijä tuntu ihan tosi mukavalta. Ekalla kerralla me saatiin paljon puhuttua asioista, menneisyyden haamuista ja muista, ja mä vaan itkin ja puhuin. Mutta se tajus mua onneks niin paljon, että mulla voimat oikeesti loppu. Välillä tekis vaan mieli lopettaa ja luovutta... Mutta mulla on Leevi, niin mä en koskaan tekis mitään. Koska Leevi on mun koko elämä <3 Ja Leevin takia mä jaksan olla ilonen. Jotkut mulle on sanonu että ei musta huomaa että olisin masentunut, mutta ei se näi päällepäin, mä osaan sen peittää tosi hyvi, koska mä en halua että mua aletaan nimittelemään. :( Vaikka ei masennus ookkaan semmonen että siitä pitäs alkaa nimittelemään. Mutta joskus ihmiset osaa vaan olla idiootteja. Mulla ei oo semmonen erittäin erittäin paha masennus kun muutamalla mulle tärkeellä ihmisellä on, vaan mulla on huomattavasti lievempi. Puoltoista vuotta sitten oli yks tosi rankka juttu, mitä kadun nyt jo älyttömästi, mutta en siitä kerro sen enempää... Koska en halua, enkä koe että se kuuluu tänne blogiin. :)

Mä oon jotenki tosi huono nykyään puhumaan kellekkään, mä pidän suurimman osan pahan olon mun sisällä. Koska musta tuntuu että ei kellään oo mulle oikein aikaa, että kuuntelee mua. :( En tiedä olenko väärässä vai oikeassa, mutta siltä musta vaan tuntuu. Tuntuu todella pahalta, oikeesti. :( 

Mä laittelin sähköpostia yhteen firmaan yhteistyön merkeissä, ja tähän vastattiin positiivisesti. :) Sain tekstiviestin viime viikolla että mulla olisi matkahuollossa paketti, ja kerroin Leeville siitä, ja Leevi oli täpinöissään ja sanoi että hänt jännittää. :D No me sitten lähdettiin kävelee ja hakemaan pakettia postista. :) Tähän asiaan mä tuun vielä palaamaan parin viikon päästä, ja silloin tulee pystyyn myöskin arvonta!!! :) Olkaahan kuulolla :)

Nyt mää meen tekemään iltapalaa :)