Ensimmäinen koulukuvaus

Leevillä oli ensimmäisen luokan koulukuvaus tuossa reilu pari kuukautta sitten. Tilasin joka vuodelta magneetin, siis päiväkoti sekä eskari vuosilta, ja nyt tän ekan luokan... Mä tosin en oikeen ollut tyytyväinen näihin ekan luokan kuviin.  Oli ponihäntä päässä kun kouluun meni, ihan pojan omasta pyynnöstä, ei äidin pyynnöstä! :( 

Laitan loppuun vielä joka vuodelta kuvan, kyllä se vaan muuttunut vuosi vuodelta jonkin verran. 

Oletteko te olleet aina tyytyväisiä lapsenne koulu/päiväkoti/eskari/kerho kuviin?

Taloyhtiön juhlat

Meillä oli syyskuussa meidä taloyhtiön 50vuotis juhlat. Olin odottanut niitä tosi paljon, koska pääsin nauttimaan iltaa hyvien naapureitten kanssa. Meidän talo on aika "kuuluisa" kaupungilla. Ja kyllä mä totta puhuakseni voin sanoa että jos olisin tiennyt tämän talon entuudestaan ja talon maineesta, en olisi tähän muuttanut. Mutta täältä on ehkä jo ne "pahimmat" muuttaneet pois nytten, ja yksi rakas naapuri johon Leevin kanssa täysin kiinnyttiin, muutti pois vastapäisestä asunnosta. Se oli tosi kova pala meille molemmille, monet itkut itkettiin Leevin kanssa yhdessä sekä erikseenkin. Mutta tässä talossa on itketty, naurettu, raivottu, huudettu, vihattu, tapeltu, halattu ja vaikka mitä, silti me kaikki vaan toimeen on tultu, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. En ole ikinä asunut yhtä aktiivisessa taloyhtiössä kuin tämä meidän on ollut. Jotkut tässä talossa asuneet jo hurjan 50vuotta, jotkut taas huomattavasti vähemmän. Me ollaan tänä vuonna asuttu viisi vuotta tässä talossa. Tuntuu ihan hurjalta. Vielä vuosi sitten mä halusin eroon tästä talosta ja näistä ihmisistä, mutta emmä tiedä haluanko enään...

Musta tuntuu että ollaan kuin yhtä suurta perhettä kaikki. <3 

Meidän talon facebook ryhmässä kirjotellaan kaikkea. Pyydetään apua, kyytiä, lainaksi kaikkea. Ja aina vaan niitä apua tarjoovia löytyy tästä talosta. Meidän talossa on tapeltu myöskin niin että on poliisit jouduttu soittamaan, poliisi auto on kyllä aika tuttu näky tässä taloyhtiössä. On täällä myöskin ambulansseja käynyt jonkin verran. 

Mulla meinaa oikein itku tätä kirjottaessa, mä kirjotin tämän töissä puhelimeen luonnoksiin jotta pääsen kirjottamaan tän tietokoneella tähän blogiin.

Meillä tosissaan oli ne juhlat, Leevi lähti silloin perjantaina tukiperheeseen ja tuli sunnuntaina. Mulla lauantaina soi kello 11 aikaan, menin suihkuun ja meikkasin. Lähdin ulos kattelemaan josko olisi tekemistä, ja olihan siellä.. Meillä oli ihanat auringon kukat pöydissä. 

Toisaalta olin iloinen että Leevi ei ollut mukana, mutta toisaalta olisi ollut ihan kiva että olisi ollut alku illan mukana. Leevi vaan olisi ollut se lapsi porukan pelle, anteeksi tämä sana lapsestani mutta tunnen lapseni, joten hyvin tiedän tämän... Sit olisi mennyt muiltakin lapsilta överiksi koko juhla. Musta oli aivan ihana päästä osaksi mukaan järjestäjäksi tämmösiä isoja juhlia ja tiesin siis mitä kaikkea meillä oli sinä päivänä tiedossa. Meillä oli paljon herkkuja, paljon porukkaa, paljon lapsia. Oli karaokea, mikä kuuluikin aika kauas meidän pihasta, oli kasvomaalausta lapsille (ehkä vähän aikuisillekkin...) sekä korupaja myöskin lapsille, tein itsekkin itselleni korun muistoksi sekä naapurin ihanalle Annikalle. Meillä kävi myöskin länsi-uusimaa tekemässä jutun, täyttihän taloyhtiömme 50vuotta ja juhlittiin sitä, tottakai myös meitsin naama päätyi lehteen...

Meillä vieraina oli talon nykyisiä asukkaita sekä myöskin muutama asukas jotka on asuneet yli 20vuotta. :)

Naapurin rouva piti meille puheen, meinasi kyllä itku tulla, oli se aika liikuttava puhe. <3 Tuli kyllä juotua tuota alkoholiakin meleko paljon jälleen, sillä... en muista että olemme menneet ravintolaan. Toisen ravintolan muistan, mutta en toista. Muistin senkin vast aamulla että työkaveri oli tullut moikkaamaan naapuri talosta pihallemme juuri ennen kuin taksi tuli. 

Lapset olivat aivan intoina karaokesta, lauloivat myöskin muutamia kappaleita, mutta mieleenpainuvin oli kyllä Dani, 4vuotias poika joka lauloi ihan huippu ihanasti The gammy bear song. Siis en vaan pääse siitä yli kuin ihana!!!! <3 Kyllä ne muutkin Arttu, Sanni, Luca, Lilli lauloi hyvin! <3 Ja tottakai robinia myös tanssittiin lasten kanssa!!!!! :) Oli niin super ihana nähdä kuinka lapsetkin olivat ihan täysillä mukana näissä juhlissa. Tanssia, kikatusta, naurua riitti koko iltapäivän. <3 <3

Karaokea tuli laulettua, video materiaalia on myöski aika paljon tuosta illasta, mutta ne jääkööt tuonne facen puolelle. ;) Ensimmäinen laulu mitä Annikan kanssa vedettiin, oli aikuinen nainen tottakai! :) Tuli tanssittua niiiiin paljon että kyllä tiesi tanssineen seuraavana päivänä, kyl muuten oikeesti oli jalat kipeenä... Kyllä oli pääkin kipeä, koko päivän oli niin huono ja heikko olo ettei tosikaan... 

Me tarjoiltiin kana-nuudeli wokkia, patonkia ja levitteitä, vaahtokarkkeja oli, sekä myöskin jotain aivan ihania marja juttuja, en tiedä oikeeta nimeä. :D Sekä tottakai vichyy, pepsimaxia ja jaffaa. Ja omat alkoholit oli myöskin jokaisella. Mä ostin mulle ja Annikalle pinkkii skumppaa ja Annika puolestaan salmaria, sekä oli siiderii mulla. :) Tuli alkometriin puhalettua, mutta lukemat jääköön salaisuudeksi. ;)

Valokuvia tuli jonkin verran otettua mutta en nyt viitti tänne laitella ihan jokaista kuvaa mikä tuli napattua, koska ei kaikki naapurit tahdo naamaansa tänne, lähinnä harmittaa ettei tullut lapsista otettuu kuvia enempää.  Pikkulikoista ja muista :(

Onko kenelläkään muulla juhlittu taloyhtiötä tämmöttiin? :)

Näin meillä roudattiin tavaroita! :)

Suomen lippukin oli salossa!

Ajattelua

Mitäs kuuluu teille rakkaat lukijat? Mulle kuuluu... no varmaan ihan hyvää. Mä alotin mun mielialalääkkeet uudelleen, ehkäpä noin alle vuosi sitten, koska tuntui että mieli on ihan maassa ja surkea olo alko taas olla. Ja ennenkuin kukaan ehtii kommentoimaan, niin tottakai juttelin lääkärin kanssa ensin tästä alotuksesta. :) Nyt mieli on taas huomattavasti parempi ja ilosempi, alotin ne myöskin sen takia että ne auttaa ahdistukseen myöskin ne mun lääkkeet, ei ole ahdistanut nytten hetken taas kun olen syönyt lääkkeitä. On itseasiassa ollut ihan hyvä olo nytten kun taas alotin lääkityksen. Ne sivuoireet vaan ei olleet niinkään mukavia mitä niistä tuli kun alotin lääkityksen. Käsien tärinä, päänsäryt, väsymys, ei kivaa, musta tuntu että olisin voinut nukkua 24/7. Onneksi ne kestää sen viikon tai kaksi yleensä mulla ainakin. Mulla siis lääkkeenä on venlafaxini ja syön sitä 150mg annostuksena. Ja joo, oon kuullut paljon negatiivistä kyseisestä lääkkeestä, mutta mulle se on sopinut hyvin, paremmin kuin hyvin. Vaikkakin siitä tulee ihan hirveet vierotusoireet jos unohtaa ottaa kyseisen lääkkeen, eli kannattaa kyl muistaa ottaa lääke joka päivä, tai muuten ei ole hauskaa yhtään.

Mulla jatkuu ammatinvalinta psykologilla käynnit normaalisti vielä koska oon aika sekasin mun päästäni tällä hetkellä, en oikein tiedä mitään tän hetkisistä asioista mitä tapahtuu, muutakuin että kuntouttava työtoiminta jatkuu. Mulla oli ennen kesää palaveri työkkärissä jossa oli mun kuntouttavan työn ohjaaja, työvoimatoimiston sosiaali ohjaaja sekä ammatinvalinta psykologi. Me juteltiin lähinnä mun tulevaisuudesta, suunnitelmista ja Leevistä. Me sovittii nyt että opiskelut saa jäädä, koska mä en koe että se on tarpeellista mun elämän tilanteessa sekä mun kaikkine vaikeuksineen mitä tuli ilmi neuropsykologin vastaanoton tuloksista. Se pisti mun pään ihan sekasin, kuin "tyhmä" sitä oikeesti ihminen voikaan oikeesti olla. 

Mulla on alkanut olee semmonen tunne sisälläni. Mulla on semmonen tunne että tahtoisin vaan muuttaa paikka kuntaa ja olla yksin pojan kanssa. Ei ketään muita ympärilläni, ei ystäviä, ei sukulaisia, ei kavereita, ei ketään muita kuin minä ja poikani. Mulla on ihan hirvee hinku oikeesti alottaa kaikki alusta, muuttaa paikka kuntaa. Se tunne mun sisällä on jo kauan kyllä ollut, mutta se vaan muistuu mieleen päivittäin kun tuntuu että päätä lyödään seinään.
Haluaisin muuttaa hämeenlinnaan tai sitten rovaniemelle. Mutta emmä voi, emmä voi jättää mun muutamaa rakasta hyvää ystävää tänne, enkä myöskään rakkaita kummityttöjä, mun perhettä tai niitä muutamia sukulaisia, joiden kanssa on tekemisissä. Vaikkakin suurimman osan sukulaisista en oo tekemisissä heidän kanssaan, mutta ne muutama rakas serkku, isovanhemmat. 

Mulla on Lohjalla Suski tyttöineen, emmä niitä kyllä tänne tahdo jättää, se olis mulle se viimeisin piste. Ei, emmää siihen pystyisi ikinä koskaan. Mutta Riikka asuu hämeenlinnassa ja ikävä on jotain aivan jäätävää. Mä tahtoisin mun parhaan ystävän tänne lähelle, haluaisin kummipojan tänne lähelle myöskin. 
Mä en tiedä tunteeko Riikka tätä samaa mitä mä tunnen, mutta mä ainakin tunnen niin hirveetä ikävää ja parasta ystävääni. Jos pystyis vaan matkustaa sinne heidän luokse useemmin, tekisin niin...

Leevin ystävät ovat täällä Lohjalla, Leevillä alkoi koulu lähikoulussa... En tiedä, jotenkin vaan alkanut taas ahdistamaan kaikki täällä. Oon vaan niin väsynyt, kun en oo saanut öisin nukuttua, vaikkakin muutama viikko sitten kyllä nukuin tosi hyvin, menin nukkuu jo ennen klo 21.00 ja läpi yön heräsin, kertaakaan heräämättä. Mikä on oikeesti jo "vau" suoritus... Ja just viime viikonloppuna nukkusin kyllä mielestäni aivan liikaa... Mä lauantaina lähetin naapurin lapset mummolaan klo 11 aikaan aamusta, sit menin kotio takasin nukkumaan, nukkusin kuuteen asti, olin pari tuntia hereillä ja menin nukkumaan, nukkusin aamu 12 saakka yhtä menoo, pari kertaa pissalla käyntiä lukuun ottamatta. :) Mutta ehkä oli vaan vähän liikaa univelkaa tai jotain, mutta kyllä se siitä sitten taas... 

Sitten jos tahtoisin olla typerä ja itsekäs äiti ja ystävä, lähtisin Leevin kanssa pois täältä muusta välittämättä, kyllähän niitä kouluja on muuallakin paikkakunnilla, kyllähän niitä kavereita saa muualtakin ja jopa ehkä niitä ystäviä. Mutta mä en tahdo, mä en tahdo sitä Leeville. Leevi on niin herkkä ja arka. Meillä tukiperhekkin on täällä Lohjalla. :) Mä en taas kestäisi sitä että mun toiset kummilapset jäisi tänne, en kestäisi sitä että Suski jäisi tänne ilman mua. <3

Kesälomalla tuli valvottuu, koska ei ollut aamulla kiirettä mihinkään, ei mitään tekemistä niin tuli sitten valvottua pitkään ja hartaasti tehden timanttityötä. Nyt mulla on keittiön pöydällä levällään uusi timanttityö, mutta se on vähän jäänyt koska tosissaan oon yrittänyt mennä ajoissa sänkyyn ja ajoissa alkaa nukkuu, koska sit jos alkaa tekee sitä, niin siinä hurahtaa tunti jos toinenkin ihan helposti...

En tiedä mitä tää tunne ja olot on taas, mitä käyn läpi, onkohan se syysväsymys tai jotain... Aamuisin on niin ihanan viileetä ja hiljaista kun töihin on lähtenyt puoli ysin pintaa. Työkaverit kauhistelee että miten mä tarkenen toppi päällä vieläkin liikkua, mutta helposti pystyn, hikoon kun porsas, jos kehtaisin, niin pakkasellakin menisin topin kanssa. :P