Ajattelua

Mitäs kuuluu teille rakkaat lukijat? Mulle kuuluu... no varmaan ihan hyvää. Mä alotin mun mielialalääkkeet uudelleen, ehkäpä noin alle vuosi sitten, koska tuntui että mieli on ihan maassa ja surkea olo alko taas olla. Ja ennenkuin kukaan ehtii kommentoimaan, niin tottakai juttelin lääkärin kanssa ensin tästä alotuksesta. :) Nyt mieli on taas huomattavasti parempi ja ilosempi, alotin ne myöskin sen takia että ne auttaa ahdistukseen myöskin ne mun lääkkeet, ei ole ahdistanut nytten hetken taas kun olen syönyt lääkkeitä. On itseasiassa ollut ihan hyvä olo nytten kun taas alotin lääkityksen. Ne sivuoireet vaan ei olleet niinkään mukavia mitä niistä tuli kun alotin lääkityksen. Käsien tärinä, päänsäryt, väsymys, ei kivaa, musta tuntu että olisin voinut nukkua 24/7. Onneksi ne kestää sen viikon tai kaksi yleensä mulla ainakin. Mulla siis lääkkeenä on venlafaxini ja syön sitä 150mg annostuksena. Ja joo, oon kuullut paljon negatiivistä kyseisestä lääkkeestä, mutta mulle se on sopinut hyvin, paremmin kuin hyvin. Vaikkakin siitä tulee ihan hirveet vierotusoireet jos unohtaa ottaa kyseisen lääkkeen, eli kannattaa kyl muistaa ottaa lääke joka päivä, tai muuten ei ole hauskaa yhtään.

Mulla jatkuu ammatinvalinta psykologilla käynnit normaalisti vielä koska oon aika sekasin mun päästäni tällä hetkellä, en oikein tiedä mitään tän hetkisistä asioista mitä tapahtuu, muutakuin että kuntouttava työtoiminta jatkuu. Mulla oli ennen kesää palaveri työkkärissä jossa oli mun kuntouttavan työn ohjaaja, työvoimatoimiston sosiaali ohjaaja sekä ammatinvalinta psykologi. Me juteltiin lähinnä mun tulevaisuudesta, suunnitelmista ja Leevistä. Me sovittii nyt että opiskelut saa jäädä, koska mä en koe että se on tarpeellista mun elämän tilanteessa sekä mun kaikkine vaikeuksineen mitä tuli ilmi neuropsykologin vastaanoton tuloksista. Se pisti mun pään ihan sekasin, kuin "tyhmä" sitä oikeesti ihminen voikaan oikeesti olla. 

Mulla on alkanut olee semmonen tunne sisälläni. Mulla on semmonen tunne että tahtoisin vaan muuttaa paikka kuntaa ja olla yksin pojan kanssa. Ei ketään muita ympärilläni, ei ystäviä, ei sukulaisia, ei kavereita, ei ketään muita kuin minä ja poikani. Mulla on ihan hirvee hinku oikeesti alottaa kaikki alusta, muuttaa paikka kuntaa. Se tunne mun sisällä on jo kauan kyllä ollut, mutta se vaan muistuu mieleen päivittäin kun tuntuu että päätä lyödään seinään.
Haluaisin muuttaa hämeenlinnaan tai sitten rovaniemelle. Mutta emmä voi, emmä voi jättää mun muutamaa rakasta hyvää ystävää tänne, enkä myöskään rakkaita kummityttöjä, mun perhettä tai niitä muutamia sukulaisia, joiden kanssa on tekemisissä. Vaikkakin suurimman osan sukulaisista en oo tekemisissä heidän kanssaan, mutta ne muutama rakas serkku, isovanhemmat. 

Mulla on Lohjalla Suski tyttöineen, emmä niitä kyllä tänne tahdo jättää, se olis mulle se viimeisin piste. Ei, emmää siihen pystyisi ikinä koskaan. Mutta Riikka asuu hämeenlinnassa ja ikävä on jotain aivan jäätävää. Mä tahtoisin mun parhaan ystävän tänne lähelle, haluaisin kummipojan tänne lähelle myöskin. 
Mä en tiedä tunteeko Riikka tätä samaa mitä mä tunnen, mutta mä ainakin tunnen niin hirveetä ikävää ja parasta ystävääni. Jos pystyis vaan matkustaa sinne heidän luokse useemmin, tekisin niin...

Leevin ystävät ovat täällä Lohjalla, Leevillä alkoi koulu lähikoulussa... En tiedä, jotenkin vaan alkanut taas ahdistamaan kaikki täällä. Oon vaan niin väsynyt, kun en oo saanut öisin nukuttua, vaikkakin muutama viikko sitten kyllä nukuin tosi hyvin, menin nukkuu jo ennen klo 21.00 ja läpi yön heräsin, kertaakaan heräämättä. Mikä on oikeesti jo "vau" suoritus... Ja just viime viikonloppuna nukkusin kyllä mielestäni aivan liikaa... Mä lauantaina lähetin naapurin lapset mummolaan klo 11 aikaan aamusta, sit menin kotio takasin nukkumaan, nukkusin kuuteen asti, olin pari tuntia hereillä ja menin nukkumaan, nukkusin aamu 12 saakka yhtä menoo, pari kertaa pissalla käyntiä lukuun ottamatta. :) Mutta ehkä oli vaan vähän liikaa univelkaa tai jotain, mutta kyllä se siitä sitten taas... 

Sitten jos tahtoisin olla typerä ja itsekäs äiti ja ystävä, lähtisin Leevin kanssa pois täältä muusta välittämättä, kyllähän niitä kouluja on muuallakin paikkakunnilla, kyllähän niitä kavereita saa muualtakin ja jopa ehkä niitä ystäviä. Mutta mä en tahdo, mä en tahdo sitä Leeville. Leevi on niin herkkä ja arka. Meillä tukiperhekkin on täällä Lohjalla. :) Mä en taas kestäisi sitä että mun toiset kummilapset jäisi tänne, en kestäisi sitä että Suski jäisi tänne ilman mua. <3

Kesälomalla tuli valvottuu, koska ei ollut aamulla kiirettä mihinkään, ei mitään tekemistä niin tuli sitten valvottua pitkään ja hartaasti tehden timanttityötä. Nyt mulla on keittiön pöydällä levällään uusi timanttityö, mutta se on vähän jäänyt koska tosissaan oon yrittänyt mennä ajoissa sänkyyn ja ajoissa alkaa nukkuu, koska sit jos alkaa tekee sitä, niin siinä hurahtaa tunti jos toinenkin ihan helposti...

En tiedä mitä tää tunne ja olot on taas, mitä käyn läpi, onkohan se syysväsymys tai jotain... Aamuisin on niin ihanan viileetä ja hiljaista kun töihin on lähtenyt puoli ysin pintaa. Työkaverit kauhistelee että miten mä tarkenen toppi päällä vieläkin liikkua, mutta helposti pystyn, hikoon kun porsas, jos kehtaisin, niin pakkasellakin menisin topin kanssa. :P