Runojani osa 1

Multa pyydettiin postausta missä kirjotan mun runoja, tässä on nytten osa 1 ja heti perään tulee osa 2. :) On sekalaisia runoja, rakkausrunoja lähinnä nää on. Olen tuntenut osassa runoissa paljon surua, paljon vihaa ja myöskin rakkautta. Toivottavasti tykkäätte näistä, kommentoikaa :)

Osa runoista on exälleni, entiselle parhaalle ystävälleni, joka satutti mua ehkä eniten koskaan, ja muille ystävilleni/kavereille, joiden nimiä en viitti mainita erikseen tässä :) Ja nämä on kirjotettu kun vuosia sitten. Tässä taitaa tuoreimpia olla nuo 2011 kirjotetut Leevin isälle.

Istun yksin ulkona,

on vielä vähän pakkasta ja kylmä.

Mietin elämää,

mietin tulevaisuutta,

mietin kaikkea.

Suuret kyyneleet valuvat poskellani,

tunnen kuinka ne jäätyvät poskiin kiinni.

Minusta tuntuu vihdoinkin hyvältä,

tuntuu että joku välittää minusta.

Tuntuu että voisin olla onnellinen,

ihanan ihmisen kanssa.

Olemme niin erilaisia,

etten tiedä mitään mistään,

en tiedä onko meillä yhteistä tulevaisuutta,

en tiedä mitä hän minusta ajattelee,

vai ajatteleekohan mitään.

Minä ajattelen päivittäin häntä,

mietin päivin,

mietin öin.

Ikävöin,

ikävöin päivin,

ikävöin öin.

*************************

Olen suuri puheenaihe kaveri piirissä.

Tunnen kuinka minua vihataan ja inhotaan.

Tunnen kuinka minusta puhutaan pahaa ja paljon.

Tunnen kuinka kukaan ei pidä minusta eikä

tahdo kanssani olla.

Kunnes tajuan,

tämähän oli vain unta.

Ihan kauhean pahaa unta.

Minulla on muutama hyvä ystävä, 

ja aika paljon kavereita.

Ystävät ovat läheisiä ja ihania,

luotettavia ja rehellisiä.

Kaverit puolestaan ovat vain niitä kivoja ja ei niin rehellisiä.

*************************

Muistan kun kunnolla tutustuimme.

Tutustuimme paremmin kun erosimme

rakkaan pikku-veljesi kanssa.

Ajattelin että menetin sinut,

hyvän ystäväni.

Mutta en menettänyt onneksi.

Meistä tuli paljon läheisempiä,

läheisempiä mitä ikinä olimme olleet.

Tulimme hyvin toimeen,

vietimme aikaa paljon yhdessä,

bailasimme todella paljon yhdessä.

Me nauroimme paljon, 

ja me itkimme myöskin yhdessä. 

Riitelimmekin paljon, 

mutta aina me kaikki sovituksi

saatiin, onneksi.

Sinä koit suuren menetyksen,

todella suuren menetyksen.

Siitä pahoillani olen,

sinä surullinen olet,

minä olen myös puolestani surullinen.

Olen sinun ystäväsi, 

olen onnellinen että olet

minun ystäväni.

Toivoisin että kaikki olisi toisin, 

toivon että saisimme kaikki asiat puhuttuu vielä joskus.

Minä kaipaan, 

kaipaan rakasta ystävääni.

Muistelen usein meitä ja valokuvia kattelen meistä. 

Olemme vuoden erossa olleet ja se tuntuu ikuisuudelta.

Minä kaipaan sinua, 

kaipaan todella paljon.

Haluan sinut takaisin luokseni, 

haluan sinut nähdä,

haluan sinun kanssasi jutella. <3

*************************

Kun aloin seurustelemaan pikkuveljesi kanssa

kolme vuotta sitten.

Ajattelin ettet pidä minusta ollenkaan,

ettet hyväksy että seurustelen veljesi kanssa, 

ajattelin ettei minusta ja sinusta

tule ikinä ystäviä,

mutta taisin olla väärässä.

Olemme tällä hetkellä hyviä ystäviä,

tulemme hyvin toimeen keskenämme.

Vietämme paljon aikaa keskenämme,

pidämme hauskaa,

ja nauramme kaikelle yhdessä.

Mutta välillä myös riitelemme,

aina saamme sitten selvitettyä riitamme.

Olen sinusta todella onnellinen,

onnellinen siitä että pidät minusta!!

Kiitos sinulle ystävyydestäsi.

Olet minulle tärkeä ja 

rakas ihminen!

*************************

Yritit minulle ystävää esittää,

minä tyhmä sinua uskoin.

Mutta enään en ystäväsi tahdo olla,

koska tajusin että haluat minusta vain ja 

ainoastaan mieheni,

etkä mitään ystävyyttä.

Aina sanoit kuinka minusta paljon välität

ja kuinka hyvänä ystävänä minua pidät.

Olethan minulle itkenytkin,

samasta asiasta,

kun sinun ystäväsi halua enää en.

Mutta en tahdo sinun vievän

minun miestäni,

jota rakastan.

Joten päätin etten sinun ystäväsi halua olla.

Olet minun mielessäni aina, 

olithan minun erittäin hyvä ystävä.

Ikävä sinua tulee.

*************************

Minä haluasisin sinun ystäväsi olla, 

luulin myös että sinäkin tahdot minun ystävä olla, 

mutta et, 

torjuit minut jälleen. 

Vuoksesi vuodattanut olen monen monta

kyyneltä, 

koska ikävöin sinua, 

ja koska pelkäsin että menetän sinut ainiaaksi.

Mietin aina vaan voit,

ja haluatko ystäväni vielä olla.

Mutta ei sinusta kuulunut mitään.

Tahtoisin takaisin meidän pitkät keskustelumme,

tahtoisin nähdä hymyn kasvoillasi,

nähdä että olet iloinen ja onnellinen.

Kaipaan sinua niin paljon,

ja kaipaan myös ystävyyttämme.

Olemme tunteneet koko ikämme,

enkä sitä halua unohtaa,

olemme aina pystyneet luottaa toisiimme,

aina pystynyt jutella ihan kaikesta.

Annathan minulle anteeksi?

Kaipaan sinua,

rakastan sinua,

rakas lapsuuden ystäväni.

*************************

Rakastuin sinuun heti kun sinut näin,

siitä kiitos ystävälleni.

Hän meitä yritti yhteen saada,

ja myös siinä onnistui.

Olit minulle todella rakas ja tärkeä.

Rakastin sinua tosi paljon,

mutta silti sattin sinua.

Jätin sinut,

vaikka rakastin,

halusin sinut takasin,

annoit anteeksi minulle,

mutta jätin sinut taas,

vaikka sinua rakastin.

Minua vain ahdisti olla sinun kanssasi.

Sinä rakastit minua niin paljon...

Minun takiani joit itsesi todella 

huonoon kuntoon,

huolestuin paljon. 

Annathan minulle anteeksi että satutin sinua?

Mutta minä ihan oikeasti rakastin sinua.

Voimmekohan me olla vielä joskus kavereita?

*************************

Kävin monesti netissä sinun kuvaasi katsomssa,

mutta ikinä en uskaltanut kirjoittaa sinulle mitään,

mutta onneksi sinä sen teit,

kirjotit minulle,

jos et olisi tehnyt sitä,

emme olisi yhdessä.

Netissä toisiimme tutustuimme,

silloin myös toisiimme ihastuimme ja 

myöhemmin sitten toisiimme rakastuimme.

Aloimme seurustella, 

menetin sinulle myös neitsyyteni,

niinkuin sinä minulle omasi,

se ihaninta oli,

sen muistan kuin eilisen päivän.

Ja nyt olemme olleet kolme vuotta yhdessä,

en olisi uskonut että suhteemme kestää näinkin kauan.

Luulin ettet sinä nyt minusta oikeesti välitä, 

että pelleilet vain tunteillani. 

Mutta erehdyin...

Olen iloinen että olen sinut itselleni omaksi saanut,

olen iloinen että sinuun tutustuin.

Jatkossa myös tahdon sinut itelläni pitää.

En halua erota ikinä sinusta kulta.

En kestäisi sitä, 

en jaksaisi elämääni ilman sinua,

sinua minä rakastan, 

ja tahdon rakastaa myös ikuisesti.

*************************

Mitä minä tekisin ilman sinua,

en mitään, 

kuolisin ikävään.

Mitä minä tekisin ilman hellää kosketustasi,

en mitään, 

tuntisin itseni yksinäiseksi.

Mitä minä tekisin ilman sinun hellää suuteluasi,

en mitään, 

kuolisin.

Mitä minä tekisin ilman sinun rakkauttasi,

en mitään,

kuolisin.

*************************

Olen niin onnellinen että sinut löysin ja 

saan olla kanssasi onnellinen.

En ole saanut olla pitkään aikaan onnellinen, 

minua ei ole kukaan rakastanut oikeesti,

mutta sinä rakastat, 

ja toivottavasti myös rakastat vuosien jälkeen,

etkä petä ja jätä minua.

Minä kuolen ilman sinun rakkauttasi,

koska vihdoinkin olen löytänyt sen oikean rakkauden,

jota haluan rakastaa ikuisesti.

*************************

Tyttö rakastaa poikaa.

Poika rakastaa tyttöä.

He onnellisia ovat,

eivät eroa koskaan.

Eivät riitojen,

eivätkä juorujen takia.

He kihloihin menevät,

ehkä myös naimisiin.

He perheen perustavat.

He haluavat toisiaan rakastaa 

lopun elämän.

He haluavat elää onnellisina 

elämän loppuun asti,

kunnes kuolema heidät erottaa.

*************************

Olet osa minun elämääni,

jos minulla ei olisi sinua, 

en tietäisi miten jaksaisin elää.

En kestäisi jos joskus erottaisiin.

Haluan olla kanssasi ikuisuuden,

kunnes kuolema meidät erottaa.

Sinun rinnallasi tunnen oloni todella hyväksi,

odotan sinun hellää kosketusta ja sinun

pehmeiden huulien kosketusta.

*************************

Rakastan sinua,

rakastatko sinä minua?

Ikävöin sinua,

ikävöitkö sinä minua?

Ajattelen sinua usein,

ajatteletko sinä usein minua?

Itken sinun takiasi iltaisin,

itketkö sinä koskaan minun takiani?

Minä tiedän ettet sinä minua rakasta,

tiedän myös ettet minua ikävöi,

etkä ajattele minua,

etkä myöskään kyyneleitä vuokseni vuodata...

Minä tiedän kaiken tuon..

*************************

Me on ystävii oltu jo vuodesta 1998 lähtien.

Meillä riitoi on satoja ollut,

ollaan pojista tapeltu,

ollaan kinattu milloin mistäkin,

ollaan umpi riidoissa oltu,

välit katkolla usein meillä oli,

meidän vanhempamme tuntevat toisensa.

Yhdessä on koettu ne ilot ja myös ne surutkin,

on koettu minun poikani syntymä yhdessä,

se on asia jota unohtaa mä ikinä en voi. 

Yhdessä monet bailut on bailattu ja monet siiderit nautittu.

Meillä paljon yhteisiä muistoja on,

ikinä kukaan meitä erottaa ei voi.

Aina me on toistemme luokse takaisin löydetty,

riidoista ja muusta huolimatta.

Mulle tärkee sä edelleen oletkin,

vaikkei siltä ehkä vaikuta,

mutta tärkeä ja rakas olet.

*************************

Yhdeksän kuukautta äiti minua sisällään jaksoi kantaa.

Odotitte isän kanssa kilttiä ja suloista tyttölasta,

mutta en täyttänyt toivomuksianne.

Olen joutunut poliisien kanssa tekemisiin,

ja minua pelottaa,

pelottaa mitä minulle tapahtuu.

Tiedän että olette vihaisia minulle,

mutta teillä on siihen syy.

Antakaa minulle anteeksi, 

anteeks myös se että olen huutanut 

teille aina jos en saa tahtoani läpi,

jotenkin vain suistuin siltä kultaiselta keskitieltä sivuun.

En minä tätä itsekkään halunut.

Kaunis musta kuulemma sitten oli tullut,

olin jo syntyessäni hyvin kaunis pieni tyttölapsi.

Mutta mikä suisti suloisen tyttölapsenne pahaan?

Mikä tuotti sisääni kipua, 

tuskaa ja pelkoa?

Kun sen vaan minä tietäisin,

sen minä teille kertoisin.

Yhden jutun kuitenkin haluan että tiedätte..

Rakastan teitä.

Olette maailman ihanempia vanhempia,

mitä minulla on!

7.12.2004.. Mutsille ja faijalle <3

*************************

Äiti <3

Äiti.

Minua pelottaa,

auta minua.

Rakastatkohan minua enään?

Kaiken sen kamalan jälkeen, 

mitä olen sinulle sanonut.

Nyt vain mietin että mitä minusta ajattelet.

Äiti,

voitko antaa minulle ikinä anteeksi?

Tahtoisin olla taas se sama pikku-tyttö kuin 21vuotta sitten.

Minä rakastan sinua äiti,

anna minulle anteeksi.

*************************

Pienenä iskä kertoi minulle että rakkaus voi välillä sattua,

mutta minähän en uskonut,

koska rakkaus on ihana asia.

Mutta nyt sinä olet poissa,

kokonaan poissa,

nyt tiedän sen tuskan,

mistä isä minulle kertoi, 

olisi pitänyt uskoa vaan,

ja olla rakastumatta.

Minun sydämessäni tuska on kova,

tuntuu kuin joku repisi sydäntäni.

Toivon että ystäviä silti voisimme olla...

*************************

Sinä sanoit että kaikki ei ollut hyvin,

minä sanoin että oli,

kunnes kysyit minulta miksi oikein olemme yhdessä?

Vastasin sinulle,

että siksi koska rakastamme toisiamme,

mutta sinä sanoit minulle;

"kultaseni, väärin, 

sinä rakastat,

mutta minä en rakasta enään."

Minä näin silmistäsi että kyyneleet valuivat poskeasi pitkin.

Kysyin; Mitenniin et rakasta minua enään?

Vastaat minulle; älä nyt kysy minulta mitään, 

olen sisältäni täysin hajalla, 

kun katson taakseni,

en pysty näkemään mitään enkä 

nyt juuri ole valmis puhumaan näistä asioista kanssasi, 

puhutaan kun olen valmis. 

Sen tiedän että en tahdo kanssasi enään olla, 

minä muutan pois, 

kauas pois,

et näe minua enään koskaan,

minä en näe sinua enään koskaan.

Minulle tulee sinua silti kauhea ikävä.

*************************

Jutustelua

 Heippa!

Mä sain tossa yhtenä päivänä sähköpostia ihanan tuntuiselta ihmiseltä, jonka kanssa nyt alotettiin sitten "kirjeenvaihtoa" sähköposti muodossa. Hän kehui mua aidoksi ihmiseksi ja vahvaksi. Mulle tuli tosi hyvä mieli noista hänen teksteistään. Aluksi kun huomasin että on tullut sähköposti, olin että "voi että taas näitä negatiivisiä"... Mutta ei, se ei ollut lainkaan negatiivinen viesti. Vastasin hänelle sitten heti iloisesti kiittäen viestistä. Hän toi mun päivään paljon piristystä ja positiivisä ajatuksia, mä tajusin että edes joku lukee ja kokee mun tarinat positiiviseksi, musta on lähiviikkoina tuntunut että kukaan ei lue mun tarinoita, ja tulee vaan sitä negatiivistä palautetta, mutta olin väärässä, taas. :) Olen jopa harkinnut vakavasti blogin poistamista, mutta hän sai mut tajuamaan että en saa antaa haukkijille sitä iloa että he saisivat mut lopettamaan sen "harrastuksen" josta tykkään. 

Mä hänelle kerroin että mulla on ollut kirjeenvaihto kavereita useita, ja joistakin heistä tuli mulle tosi läheisiä kavereita, mutta nykyään ei olla kun tyyliin tuttavia. 

Ennen jaettiin esim Sirkun (nimi muutettu) kanssa kaikki poika jutut, kaikki murheet, ihan kaikki asiat toistemme kanssa, vähän mua se harmittaa kun ei olla enään kunnollisissa väleissä, facebookista löysin hänet jokunen vuosi sitten ja kirjotin hänelle, nyt ollaan oltu kavereita, mutta emme enään niin läheisiä kun kirjeenvaihdon kautta oltiin. 

Sitten oli semmonen Riia (nimi muutettu) jonka kanssa oli sama juttu, kaikki jaettiin yhdessä, mutta sitten se lopahti jostain syystä, syytä en tiedä. Jokunen vuosi sitten me oltiin facebook kavereitakin mutta ei enään. :( Mulla on ikävä Riiaa tosi paljon. Se autto mua pahoina päivinä aikoinaan. 

Mulla oli myös semmoinen Kaisa (nimi muutettu). On näitä muutamia muitakin, esimerkiksi ihanainen Riikka, tutustuttiin vissiinkin kuvakkeessa aikoinaan ja siitä sitten pikkuhiljaa... Oltiin kirjeenvaihtoa ja nykyään myös parhaita ystäviä. <3 Mä olen niin onnellinen että olen hänet saanu pitää mun elämässä. :) 

Ja Ulpukka (nimi muutettu), tutustuttiin aikoinaan irc-galleriassa, odotettiin molemmat silloin esikoista, hän sai muutamia kuukaisia aikaisemmin lapsen kuin minä. Mutta välit meni vuosi sitten, ja siitä olen kyllä tyytyväinen että meni! :) Anteeks, jos tunnistat itsesi, en tarkoita pahaa! :( :)

Mä oon niin huono tutustumaan livenä uusiin ihmisiin, ainakun meen johonkin juhliin tai johonkin missä täytyisi olla kovin asiallinen ja puhelias, niin mä se vaan kökötän yksin hiljaa jossain, kun en vaan oo semmonen niin sosiaalinen ihminen. Mä oon kyllä puhelias kun oon tutustunut tarpeeksi ihmisiin. Mutta mä oon todellakin liian ujo ja hiljainen, arkakin vielä. Jotkut tutustuu toisiin ihmisiin niin helposti, mutta mä en uskalla tutustua. :/

Tykkään kirjottaa paljon, mä tykkään kirjotella runoja, mulla netissä satoja runoja, ellei jopa 300 runoa. Joskus mä rakastin runojen kirjottamista, joskus se jopa oli päivittäistä puuhaa, mutta nykyään se on vähän jäänyt takaalalle. Oon kirjottanut runoja mun vanhemmille, ystäville, edesmenneille rakkaille ihmisille ja monille muille, multa on jopa kaverit kysynyt että voinko keksiä sopivan runon johonkin tiettyyn tilaisuuteen. Ja sitten mä olen keksinyt ja kelvannut on myöskin melkeimpä aina mun runoni.

Mä oon tässä lähipäivinä miettinyt vähän mun kaveri/ystävä piiriä. Mulla ei ole montaa ihmistä elämässä joille pystyy kertomaan kaiken, siis yksinkertaisesti kaiken mikä painaa, ja menneisyydestä olen myöskin erään ihanaisen kanssa puhunut paljon, joistain asioista en pysty puhumaan ilman pahaa mieltä, mutta suurin osasta kyllä pystyn puhumaan. Mulla on paras ystävä Riikka, hälle kyllä pystyn puhumaan kaikesta, ihan kaikesta. Mutta joskus sitä kaipaa muitakin juttukavereita, ja niitä juurikaan ei ole. Mä kävin tän masennuksen kanssa juttelemassa reilu vuosi sitten psykiatrin kanssa, mutta mä en jotenkin osanut jutella hänelle tarpeeksi, kerroin kyllä yhdestä menneisyyden haamusta hälle, mutta en jotenkin osanut muista asioista puhua, niimpä mä sitten peruutin sen asiakkuuden, ja tarvittaessa sitten saan mennä hänen luokse jos haluan. Mutta tähän asti olen just ja just pärjännyt ilman hänen apua. Muutaman kerran olen harkinnut vakavasti sitä että otan häneen yhteyttä, mutten sitten olekkaan ottannu.

Perjantaina me käytiin Leevin kanssa leikkimässä Johanna-kummin luona. Isäntä lähti hakemaan meille grilliltä ruokaa, oli hyvää kyllä tosi pitkään aikaan makkaraperunat. Tuli puhetta kameroista, ja siitä kuin nolo kamera mulla on, sitten Johanna esitteli vanhaa kameraansa, ja mä päätin sitten sen ostaa pois. Ja oon niin rakastunut tohon nyt sitten. Entinen kamera oli semmonen pieni litteä perus digikamera, ja nyt sitten on CANONin sx500is. Ja nyt kehtaa ottaa kuvia paikassa kun paikassa, ei tarvitse enään hävetä tota pientä kameraa :P

Tänään me käytiin yhden ystävän luona ja opeteltiin vähän hänen kanssaan blogin tekoa ja käyttöä, hän oli niin ilonen että opetin hänelle tämän käyttöä :)

Mutta nyt alkaa silmät lupsumaan alespäin. Taidan lähteä nukkumaan, kauniita unia teille :) Täytyy vielä vastata sähköpostiin. ^^

Tervehdys!

Taas vierähtänyt tovi siitä kun viimeksi kirjoitin, mutta haitanneekohan tuo nyt niin kamalasti... Haittaako teitä, olisiko ihanaa saada tää munkin blogi taas elävien kirjoihin? 
Täytyis taas vähän koittaa tsempata, mä oon vähän miettinyt kokonaan lopettamista tähän hommaan, mutta emmä kykene, emmä pysty...

Mä sain tossa jokunen aina sitten aika ikävän kommentin joltain ihmiseltä, nimimerkkiä ei tähän viitsi nyt laittaa mutta kommentti on: 
"Ihan ensinnäkin sen haluan kysyä sulta, että miksi ihmeessä haluat jakaa koko lapsesi elämän internettiin ilman lapsen lupaa? Jos olisin Leevi, vajoaisin maan alle häpeästä kun tälläisen näkisin sitten vanhempana. Kannattaisi varmaan vähän miettiä..." 

Mun täytyy nyt tohon kommenttiin vastata että mä en jaa ensinnäkään ihan kaikkea Leevistä tänne. Ja sitten tohon häpeemiseen mitä tulee, niin eiköhän ihan jokainen lapsi jossain vaiheessa häpee vanhempiaan. ;) Ihan turhaan juuri mua syyllistää ja syyttää tosta että levittelen lapsestani asioita sosiaaliseen mediaan, koska niitä muitakin samaa tekeviä ihmisiä on maailmassa satoja, miljoonia jopa. Että näin... Mutta asiasta sitten toiseen...

Viime viikonloppuna me käytiin Leevin kaa kävelyllä, käytiin pulkkamäessä kahdestaan ja sitten Leevi tahtoi käydä rannalla, no me sitten käytiin meidän lähirannassa, ja päätettiin sitten lähteä jäätä pitkin kävelee, ja voi kauhee kun mua pelotti kävellä siellä, ihan järkkyy!! Leevi lohdutteli koko aika että ei tarvitse äiti pelätä, minä pelastan sitten sinut :D hahaa, käveltiin aika pitkä matka, käveltiin meidän ojamon rannasta Liessaaren rantaan. Autot vaan kruisaili siellä järven jäällä, en tajuu miten ne uskaltaa, hrrrr!! :D En tiedä onko yhtään tipahtanut jäihin? Mun serkkuherkkuni J kävi tosa yhtenä päivänä kylässä ja käytiin vähän räpsimässä kuvia musta lumen keskellä, tuli ihan hyviä kuvia, laitan muutaman tähän, noiden muiden sekaan :)

Maanantaina meillä oli Leevin kanssa lääkäri, Leevillä oli keuhkojen kuuntelu ja astma lääkäri, tai no normilääkäri se oli. Leevillä korvat oli ok, keuhkot myöskin ok, ei löytynyt enään sydämen sivuääntä! Nyt ventolinee vaan tarvittaessa, tähän mennessä otettu 2x päivässä. Ja lähete astmalääkärille!! JEIJ, vihdoinki! Eihä täs odotettu kun 4vuotta, että joku ottais meidät tosissaan!! Mitattiin myöskin poika ja mitat olivat 109cm ja 21.2kg! :) Me käytiin sen jälkeen Leevin kanssa perhekeskuksessa perhetyöntekijän juttusilla Leevin asioita hoideltiin siinä... Leeville puheterapeutti käynnit alkaa 1.3 (mun synttärit!!!), kymmenen kertaa otettiin nyt aluksi. Joka tiistaina on aika. Käytiin vähän shoppailemassa Leevin kanssa, kuvia tässä myös..

Tiistaina tuli Leevin kummitättä meille yökyläileen, tuli mun kanssa keskiviikkona töihin mukaan, meillä liikunta keskiviikko, joka viikko niin ei ollut kuin muutama tunti, me sitten soutulaitteilla soudettiin se 5km, viime viikolla mä soudin 10km. :P Ja kyllä jalat kiitti, mutta aika hauskaa se on kyllä, mä aluun kotiiiiiiin semmosen laitteen!! :P Sitten me lähdettiin Vantaan Flamingoon, tättällä oli ripsien ja kulmien laitto siellä, ja mulla perse puutus ja meinasin nukahtaa sinne :D Ensin me käytiin syömässä Raxissa, ja kyllä hyvvää oli taas!!! Siitä sitten haettiin jädet ja lähdettiin hakee Leevii, käytiin vielä Lohjalla H&Mssä ja prismassa. Leevi tokasi siellä henkkamaukalla että häntä hävetti olla siellä alakerrassa, no mä sit kyselin että miksi hävettää, niin siksi kun siellä oli naisten vaatteita ;D

Ensi viikolla Leevi menee Johanna-kummin luokse yökylään, äiti lähtee vähän blogimiitteilemään ihanien kanssa, ja sitten maaliskuun 5pv menee myöskin Johannalle yökylään, äiti juhlii vähän synttäreitään. Mutta mä oon kyl ansainnu lapsivapaat :)
Leevikin täyttää 5v jo toukokuussa, ihan kamalan hurjaa vauhtia nää vuodet kyl menee!!! :)

Mutta hei, kuullaan taas, tsaukkii! :)