Kuulumisia

Viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut aika paljon muutoksia. Muistaakseni mä joskus oon tännekkin kertonut että mulla alkoi syksyllä 2010 selibaatti ja yksin oleskelu, eli ei seksiä, ei parisuhteita, ei yhdenillan juttuja ei mitään. Mun selibaatti kesti kesään 2020 saakka kunnes mä tapasin deittisovelluksen kautta miehen, miehen jonka kanssa en koskaan olisi kuvitellut että tulisi sen kummempaa. Me nähtiin ensimmäisen kerran viime vuoden heinäkuussa kun hän tuli meille yöksi, ja mä ihastuin täysin häneen. Hän on ymmärtäväinen, kiltti ja ihana. Hän ei tuomitse mua mun menneisyyden typeryyksistä, hän tietää musta kaiken, olen hänelle kertonut menneisyydestäni, existäni ja kaikesta muustakin. Hän on luotettava ja rehellinen, häneen mä voin luottaa todella paljon. Hän vastaa rehellisesti aina jos kysyn häneltä jotain hänen existään, toki kaikki ollaan jo puhuttu mutta vastaa kyllä aina eikä salaa tai kiertele mitään. 

Mä pelkäsin meidän ekaa kertaa niin paljon, koska olinhan ollut kymmenen vuotta ilman seksiä, toki se oli omasta vapaasta tahdosta olla ilman. Mulla ei ole koskaan ollut mitään tarvetta saada seksiä, hyvin pärjäsin ilmankin, enkä siihen viime vuoteen mennessä ollut harrastanut sitä kuin kahden eri miehen kanssa. Meillä eka kerta meni hyvin, tosin verta tuli aika paljon, mutta ei se mitään. Mä hommasin kesällä hänen takiaan e-pilleritkin, ensimmäinen ehkäisy mikä koskaan ennen on ollut, ellei kondomia lasketa. 

Nyt on ihana parisuhde ja kaikki on täydellistä. Mä olen onnellinen <3 Hän asuu Tampereella, joten meillä on etäsuhde ja näemme tällä hetkellä vain kerran kuussa, mutta kaikki aikanaan. Tähän olen jo tottunut, toki ikävä puolin ja toisin tietenkin on mutta me pärjäämme kyllä, ja pitkä odotus aina palkitaa. Elokuussa emme nähneet ollenkaan, koska hänellä oli erittäin kiireistä töissä ja paljon töitä, olihan se tuskallista mutta hyvin pärjäsimme. :) Meillä alkoi suhde menemään todella vakavaksi vasta marraskuussa, ja päätimmekin meidän vuosi päivän eilen, joka on marraskuussa. <3 

Hän on tällä hetkellä 28vuotta, tässä kuussa 29vuotta, ja mä maaliskuussa 34vuotta, ikäero ei meitä kumpaakaan haittaa. Itse en edes tahtoisi itseäni vanhempaa miestä kumppanikseni, koska en vain pidä ajatuksesta. Mulla on hyvä olla hänen lähellä, hän antaa mulle juuri sitä huomiota mitä olen tarvinnut ja haluan, läheisyyttä ja hellyyttä. Hän tulee toimeen erittäin hyvin poikani kanssa mikä merkitse mulle erittäin erittäin paljon, sillä Leevi kuitenkin on nyt ja aina se ykkös nuori mies mun elämässä <3 He pelaavat Leevin kanssa pleikkaria ja tekevät usein läksyjä yhdessä. Toki Leevi on hieman mustasukkainen hänestä, olemmehan olleet lähes kymmenen vuotta kahdestaan Leevin kanssa ja yhtäkkiä äidin (sekä pojan) elämään tulee mies. Onhan tää asia mullekkin ihan outoa ja kaikki on jotenkin uutta taas, kymmenen vuotta yksinään. :P

Tajusin tuossa joulukuussa että mähän olen rakastunut, en tienny uskallanko kertoa hänelle asiasta vielä, olisiko liian aikaista olla rakastunut, mutta tässä tammikuussa kerroin hänelle ja hän otti sen hyvin, erittäin hyvin. Kertoi että hänellä vahvemmat tunteet tulee aina vähän myöhässä. Ostimme toisillemme joululahjat ja hän muisti myös Leeviä jouluna, ostamme myös toisillemme synttärilahjat. <3 Sain häneltä joulukuussa hyasintin myöskin <3 Olen alkanut tekemään hänelle torkkupeittoa, isoäidinneliöistä tietenkin, hän valitsi itse värit peittoon <3

Leevillekkin kuuluu hyvää, koulu menee ihan ok hyvin, ei erittäin hyvin eikä erittäin huonosti. Leevi oli aluksi äidin uudesta poikaystävästä mustasukkainen, tietenkin, mutta se nyt on ihan normaalia, ollaahan me oltu Leevin kanssa kymmenen vuotta kahdestaan, ilman muita ihmisiä. :)

Oletteko te koskaan löytäneet rakkautta netin kautta? :) Mä olen löytänyt ensirakkauteni myös netistä vuonna 2005 muistaakseni.