Mä en tiedä...

...Pitäiskö mun itkeä vaiko nauraa.

Meillä oli Leevin koulukuraattorin, perhetyöntekijän sekä opettajan kanssa palaveri. Myöskin Koulun erityisopettaja kävi näyttäytymässä palaverissa.

Me käytiin palaverissa läpi Leevin koulunkäyntiä ja muuta asioita. Leevi on levoton tunneilla, konttailee pitkin luokkaa, ei keskity, höpöttelee, häiritsee muita tunnilla. Nyt Leevi tulee saamaan jonkun opiskelia harjottelian helmikuussa vierelleen joillain tunneilla, katsotaan onko siitä apua, jos on, harkitaan omaa henkilökohtaista avustajaa. Opettaja oli sitä mieltä että se auttaa huomattavasti kun opettaja istuu tunnilla vieressä, hetikun opettajaa tarvitsee muualla, Leevi lähtee vaeltelemaan, konttaamaan, puhuu hölmöjä, rummuttaa kynillä/sormilla. Leevi alkaa käymään ensi viikosta lähtien jollakin venny tunnilla, en muista mikä systeemi se oli, mutta kuulemma vois olla hyvä Leeville. Myöskin alkaa kuraattorin käynnit 2x viikossa Leevillä, uusi palaveri meillä on helmikuussa.
Leevillä on peilin kanssa "ongelma", Leevi kun näkee jossain peilin, oli se sitten iso tai pieni, kaupassa tai kylässä, ihan missä tahansa, se menee irvistelee, steppaa, ja heiluu kun mikäkin pönttö. Se saattaa kestää jopa tunnin, ylikin kerrallaan. Joo, mäkin tanssin peilin edessä, mutta toi Leevin touhu ei ole  mitään normaalia peilin edessä tanssimista.

Kuraattori kysyi multa että onko Leeviä koskaan tutkittu, ja ihmetteli kun sanoin että ei ole koskaan, neuvolassa sanottiin että se on vain perus uhmaa. Joten, jos nyt sitten saisi tätäKIN asiaa eteenpäin vähän. Meillä on uusi palaveri heti tuossa 7.1.2019 onneksi. Ensin piti olla helmikuussa vasta, mutta mun pyynnöstä aikaistettiin sitä, kirjotin opettajalle sekä perhetyöntekijälle viestin. Kirjotin että alan itse olemaan tosi loppu tohon Leevin ongelmaan. Mun kirjoittama viesti meni näin: Moikka! Me tuossa illalla Leevin kanssa jutusteltiin tämän päivän wilma merkinnöistä ja muistakin merkinnöistä. Leevi alkoi itkemään ja sano ettei voi sille mitään. Ku ei vaan jaksa istuu paikallaan niin kauaa, et miksi kaikki on vihasia hänelle ja jankuttaa koko aika tota samaa asiaa. Kysyin sitten että onko matikan ryhmäsä helpompi olla kun omassa, sanoi että on paljon parempi, koska on niin vähän lapsia. Leevi kertoi myöskin olleensa luokan ulkopuolella ainakin kerran tehneensä tehtäviä, joka sujui kuulemma hyvin? Yritin selittää Leeville ettei kukaan hänelle ole vihainen, vaan ehkä huolissaan. Mutta ei oikein tainnut ymmärtää. Jankutti vai ettei jaksa keskittyä paikallaan eikä pysty keskittyä. Kerroin Leeville myöskin, että vaikka tuntuisi että äiti olisi vihainen joskus tästä asiasta, asia ei niin ole vaan äiti on huolissaan. Poika kysyi, rakastanko häntä vielä... Mun suurin toive Leevin kannalta on että hän pääsisi pienryhmään kokonaan. Olisi helpompaa kaikkien kannalta, etenkin Leevin kannalta. Leevillekkin on varmasti tämä erittäin raskasta. 

Tommosta me pojan kanssa puhuttiin. Itse olen aivan loppu tähän tilanteeseen, tuntuu oikeasti pojan takia niin pahalta. Mä näen pojassani itseni. Tiedän ettei se ole helppoa olla "tuommoinen". Mullahan oli vaihtoehdot sillon kun ite olin ekalla luokalla, vanhemmat saivat päättää jäänkö luokalle vaiko siirrynkö erityisluokalle, ja olen ikuisesti ehkä vanhemmilleni kiitollinen tuosta että päättivät mut laittaa erityisluokalle. Se oli HUOMATTAVASTI helpompaa ja parempaa mulle, vaikka mun kokeet ei mennytkään niinkuin olisin toivonut, mutta peruskoulun läpi pääsin just ja just. Se riitti mulle. Opiskelut eivät mulle ole nyt ajankohtaista enään, koska olen pelkuri. Mutta se ettei mua ja poikaa tunnuta otettava todesta, on raskasta. Poika kärsii tuosta, luokkakaverit kärsii. Mä itken tätä kirjoittaessa, ai kamala mulla on paha ahdistus taas sisälläni kun tätä mietin. 
Multa usein on kysytty, onko Leevillä add:ta, ad-hd:ta ja mitä näitä muita onkaan olemassa, mutta MISTÄ MINÄ tiedän kun ei suostuta tutkimaan? Mutta nyt mä kyllä aijon itse soittaa johonkin mistä saadaan apua, jos ei kuraattorista ja sossuista ole mitään apua. Leevillä on matematiikan pienryhmä, siellä helpompi pojan sanojen mukaan on olla. Sieltä tulee positiivista palautetta, ja nyt pari vk sitten kotiin tuonut kokeen, pisteitä oli 29/30! <3

Mä tahtoisin kuulla teidän kokemuksia kyseisistä vaikeuksista. <3 :)

 Mä kerron teille nytten "stooritimen" mun puhelimen kohtalosta.. :( Mua raivostuttaa, itkettää, harmittaa vieläkin! Tämä tapahtui 15.12 vähän ennen puolta yötä.

Tulin ystävältäni kotio vähän ennen puoltayötä. Meidän pihalla oli nuori kundi, ihan sekasin kuin seinäkello, pyysi multa puhelinta lainaksi, jottai saisi soitettua äidilleen, että heittäisi avaimen hänelle, kyseinen äiti ei siis todellisuudessa asunut meidän talossa, en tiennyt sitä siinä vaiheessa, koska en tajunnut siinä kohti juuri kenen poika kyseessä. Lainasin hänelle puhelintani siinä sitten, koska olenhan nössö. Hän soitti kaksi kertaa, toisella kerralla sai hirveän raivarin, paiskasi mun puhelimen aivan täysillä päin asfalttia. Sitten otti mua olkapäästä ja sanoi "sori" ja lähti menee. Ja nyt se on sitten tuonnäköinen puhelin, eli ihan hajalla koko kapistus.. Mä menin aivan paniikkiin, muutama naapuri parvekkeella oli "todistaja" tähän asialle. Siitä sitten keräsin puhelimeni palaset, mitkä siinä pimeessä näin, sim kortti oli onneksi kiinni puhelimessa, muistikortti ei. Mä paniikissa vein pyörän kellariin, menin naapuriin, tiesin hänen olevan hereillä vielä siihen aikaan, uskalsin mennä ovelle koputtelemaan... Hän oli aika järkyttynyt tapahtuneesta, siinä hänen luona jonkin aikaa juteltiin ja sit pelko perseessä kotiin lähdin. Kaikki mulle jankuttanu tässä nyt et MITÄS annoit puhelimen.. Tää kundi oli kyl siin kunnossa että jos en ois antanut, olisin siinä kunnossa ettei mua tunnistais varmasti enään. Tein seuraavana päivänä rikosilmoituksen kera nimen ja hajonneen puhelimen kuvan. Saapi nähä koska rikospoliisista kuuluu jotain... vai kuuluuko mitään. :(

Mä sain joululahjaksi vanhemmiltani s-ryhmän lahjakortin, ja ostin sit sillä uuden puhelimen. Mulle puhelimen ei tarvii olla se kaikista kallein iphone, mulle riittää että se on ihan hyvä, hyvä kamera, voi soittaa ja saa tiettyjä sovelluksia. Joten mä päädyin ostamaan Huawei honor 7a puhelimen, maksoi 139€, tähän mennessä on ollut ainakin ihan hyvä, sain jopa wilman tähän, edelliseen en saanut.

Mitä teille kuuluu? Miten joulun vietitte, miten aijotte uuden vuoden viettää? Me vietetää Leevin kanssa tänä vuonna uusivuosi mun rakkaiden kummityttöjen kanssa, eli meille tulee yökyläilemään kolme tyttöä. <3 
Leevi sanoi että jos ostan raketteja, hän on tabletin ja korvasuojainten kanssa huoneessaan, ovi kiinni. :( Noh, ei äiti osta raketteja, ostin sädetikkuja! :) <3 Leevi ei kestä kovia ääniä siis, ja uusi vuosi on hänelle kuin painajainen, onneksi se päivä on vain kerran vuodessa. :)