Mitä mä pelkään?

Mä haluan kirjoittaa peloista. Ihmisillä on kaiken maailman pelkoja, jotkut pelkää hämähäkkejä kuollakseen, jotkut ampiaisia, mutta mä pelkään käärmeitä kuollakseni. Mä en pelkää mitään muuta niin paljon kun käärmeitä, oikeesti. Kyllä, mä pelkään käärmeitä. Mulle on yksi lysti vaikka mua vastaan tulisi tiellä rantakäärme tai kyykäärme, mä alan huutaa ihan hysteerisenä ja lähden samantien juoksemaan karkuun niin kovin kun jaloistani pääsen. Se vaan on ihan kamala, hämähäkit on ihan kivoja kavereita, mutta ne käärmeet. Kesäisin mä näen ihan törkeitä painajaisia käärmeistä. Kuristaja käärmeistä ja muista käärmeistä. Se on oikeasti todella pelottavaa kun herää siihen että oot hiestä märkänä, ja tajuut että se olikin vain uni, se että juokset karkuun jäätävän kokoista käärmettä, sitten loppu yön aina valvonkin, koska en uskalla nukkua. SIIS HYI! Koulussa aina kerroin kavereille että ei saa puhua käärmeistä, koska mulle tulee ne ihan heti uniin jos niistä puhutaan, ja niin se onkin. Mua iljettää ja kuvottaa aina jos tiedän että jollakin on käärme lemmikkinä ja samassa asunnossa on lapsia. Ei vaan mee mun päähän että miksi pitää ottaa käärme lemmikiksi, ne kuuluu luontoon. 

Joskus vuosia sitten iskän silloisen työpaikan mökillä ollessamme, oltiin veljeni ja serkkumme kanssa rannalla, meni saunasta pitkät portaat rantaan... Mä tulin rannasta ylös, ohitseni rappusilta meni semmonen kamala ja iljettävä otus, ja voi jumalauta mä pelästyin ja astuin vahingossa sen päälle puoliksi, se lähti metsään ja mä juoksin karkuun kirkuen kuin pikkulikka, enkä sinne rannalle ole sen jälkeen enään astunut jalallanikaan. Veljeni ja serkkuni eivät tulleet rannalta ylös useampaan tuntiin :D 

Mä en suostu edes mustikka mettälle lähteä Leevin kanssa, en uskalla, en halua, pelkään ihan törkeesti. Tossa meidän taka mettässä on käärmeitä, meidän pihalla ollut käärmeitä. Mä siis vaan pelkään ihan kuollakseni käärmeitä, mikään muu elukka ei oo niin kuvottava, oksettava tai ällöttävä otus, ei ei ei ei ei ja vielä kerran EI!!

Kuva googlesta.

Sitten mulla on vielä yksi asia mitä pelkään hirveesti...

Musta tuli äiti 5.5.2011 maailman ihanimmalle pojalle. Siitä päivästä lähtien mä olen pelännyt menettäväni lapseni. Että hän sairastuisi eikä parantuisi enään, tai jotain muuta kamalaa tapahtuisi. Mikään maailmassa ei varmastikkaan ole yhtä kamalaa kuin oman lapsen kuolema, mä en edes pysty käsittämään sitä, koska en ole lastanu menettänyt, mulla on muutama läheinen jotka ovat menettäneet lapsensa, ja heille se on ollut erittäin, erittäin kova paikka. Siitä ei pääse yli eikä ympäri ikinä, eikä sitä ikinä milloinkaan unohda. :(

Pelkään että joku mun muu läheinen sairastuu tai kuolee, mun vanhemmat, mun sisarukset, mun ystävät, kummilapset, isovanhemmat, ihan kuka vaan mun läheinen. Oon menettänyt vaarin, luokkakaverin ja entisen parhaan ystäväni, enkeleitten luokse taivaaseen. Se oli niin tuskaa, en unohda heitä ikinä milloinkaan. Aina iltaisin kun näen taivaalla tähtiä, näen siellä ne kolme kirkkainta ja kauneinta tähteä, siellä ne ovat, vaari, Ville ja Niina. <3 Myös Leevi on alkanut sanomaan että Vaari tähti on taivaalla. <3 

Mä tahtoisin nyt kuulla teiltä, mitä te pelkäätte? Kertokaa mulle! :)