Menneisyyden miettimistä

Tiedättekö sen tunteen kun sua haukutaan selkäänpuukottajaksi, ja vain sen takia kun olet tykännyt ihmisen muutamasta kuvasta, jota sä vihaat ylikaiken? Mä nimittäin tiedän, olipa kiva herätys tänään. Tästä ei sen enempää... Se jääköön mun tietooni ketä tämä ihminen on. :) Eli kiitos ei kyselyitä ;)

Syy, miksi tykkäsin, että olen ilonen että hän on elämässään mennyt eteenpäin, syy ei todellakaan ole se että olisin kaveri hänen kanssaan, ei v*ttu todellakaan... Joku järki sentään tässä :) Noh, nyt on hänet torjuttu facebookissa, etten tykkäile kuvista enään. :)

Mun entinen paras ystävä teki asioita jota en hyväksy missään nimessä, enkä ikinä tuu enään hänen kanssaan tekemisissä olemaan, en ikinä. Ja jotenkin uskoisin että hänkään ei mua kaipaile. Hän on mennyt elämässään eteenpäin, olen minäkin.
Tää esitti mulle ystävää ties kuinka kauan, koska ei ollut muita ystäviä Lohjalla. 
Mä en ikinä voi sitä unohtaa miten mua haukuttiin tämän henkilön, exäni ja muutaman muun tyypin seurassa. Se loukkasi tosi paljon. Ja kun ajattelenkin asiaa niin sattuu edelleenki, vaikka olen yrittänyt unohtaa asian. Ja antaa vaan olla... Mutta joskus mä vaan mietin näitä asioita, ja kieltämättä pakko myöntää että joskus jopa ihan ikävöin menneisyyttäni, mutta mä en kyllä haluaisi palata elämässäni taaksepäin. Mun elää on tässä ja nyt, mun elämä on Leevi nytten. Mä oon päästänyt mun elämään nyt ne ihmiset, joihin luotan, luotan kaikkiin täysin ketkä elämässäni nyt on. Olen itsekkin muuttunut, en ole enään se sama idiootti joka olin vuosia sitten, en todellakaan. Mulla on elämässäni vain muutama semmonen ihminen joihin luotan ihan 100%, koska en uskalla luottaa kehenkään, pelkään että mut hylätään ja mun kanssani leikitään taas. Menneisyyden haamut on jäänyt mun mieleeni haamuilemaan...

Mä sanoin eräästä muustakin samaa, mutta hän on paljon tärkeempi mulle ja Leeville ja oikeesti on anteeksi multa pyytänyt, ollaan kaikki asiat sovittu ja puhuttu. Itkettykkin yhdessä hieman. Vaikkakin loukkasi mua enemmän kuin koskaan kukaan, mutta ollaan asiat saatu sovittua ja anteeksi pyydetty. <3 

Olen kirjoittanut lukuisia runoja tälle "ystävälle", tässä on yksi... Tämä on vuosia sitten kirjotettu... 

Sinä,

et ole enään minun ystäväni,

sinä,

et merkitse minulle enään ikinä mitään.

Sinä,

olet minulle kuin ilmaa vaan,

et ikinä enään mitään muuta.

Sinä olet minulle vain se vieras ihminen

muiden ihmisten joukossa.

Haluan jatkaa elämääni ilman sinua,

olen tästä lähtien kuin en ikinä olisi sinua

tuntenutkaan.

Sinä niin väitit minulle,

että ihanaa olla taas ystäviä,

vaikka totuus oli että nauroit minulle,

minun selkäni takana.

Sinä esitit minulle ystävää,

onneksi sen tajusin pian, 

etten tyhmänä ollut kanssasi kauempaa.

Minusta tuntui todella pahalta, 

kun kuulin että säälistä kanssani olit,

itkin monet päivät sen takia,

mutta kukaan ei siitä asiasta tiedä kuin minä,

en ole kehdannut kertoa asiasta muille,

koska sinusta ei oikein kukaan pidä.

Sinä väitit että jokainen tarvitsee ystäviä,

se kyllä on totta,

mutta kukaan ei tarvitse sinun kaltaisia ystäviä.

Mutta onneksi minulla on

todellisia ystäviä,

mutta sinä et niihin enään kuulu.

Ja mä en halua tällä tekstilläni ketään loukata, vaan haluisin tän kirjottaa koska tää jäi kalvaamaan mun mieltä ja tuli tosi paha mieli aamuisesta whats app viestistä. :( Tää viestin laittaja on mulle erittäin tärkee ihminen, enkä halua hänelle valehdella, enkä selän takana kaveerata idiootin kanssa. :)