Kavereiden ja ystävien ero.

Kaipaako kukaan koskaan teistä lapsellisista lukijoista aikaa ennen lapsia? Mä myönnän, mä kaipaan sitä aikaa. Kaikki oli silloin hyvin ja ei tarvinnut stressata mistään tai mitään. Kattelin tossa vanhoja kuvia menneisyydestä tänään ja sillosista ystävistä. Näytin tosi iloselta ja onnelliselta niissä kuvissa, sillon oli kaikki hyvin, ei huolen häivää. Ei siinä että Leeviä mä jotenkin katuisin, todellakaan en kadu päivääkään, Leevi on mun elämässä tärkeintä tällä hetkellä. Mutta kaipa sitä ihminen saa kaivata menneisyyttään joskus? :) 

Mä tiedän tai ainakin uskon että monilla meistä on niitä kavereita ja myös niitä ystäviä, joillakin jopa se paras ystävä. Mä haluan tänään koittaa puhua vähän ystävyydestä ja kaveruudesta. Mitä eroa niillä on vai onko mitään? Itselläni on tällä hetkellä varmaan tasan kolme hyvää ystävää, Riikka, Reea ja Suskero. Jennillekkin mä kyllä voin puhua, ilman että tuomitsee mua, nykyään taas ollaan väleissä, onneksi. <3 Jenni on mun lapsuuden ystävä, ollaan siis tunnettu tosi tosi monta vuotta toisemme, oli vuosia jolloin emme tekemisissä olleet, mutta sitten löydettiin toisemme jälleen. Musta tuntu että hän kuuntelee ihan tosissaan mun murheita ja on mun tukena. :) Mulla oli myös Miksu, mutta sen menetin sen mustasukkasen vaimon takia. Mä vaan en nykyään hyväksy sitä että ystävät saa lähtee lätkimään jos akka ei hyväksy, se ei ole oikein, todellakaan! Mulla on ikävä, kauhee ikävä meidän ystävyyttä, sitä mitä se oli, me juteltiin joka päivä, netissä ja puhelimessa. <3 Nykyään mä voin myös puhua Päiville asioista, ja ainakun me nähdään niin me jutellaankin kaikesta, ja aina ihan hirveet naurut meillä tulee lopulta kun jutellaan. :) <3

Enään mun ei tarvitse miettiä uskallanko nyt sanoo tota tai tätä Reealle. Hänestä on tullu mulle tosi läheinen, Leevikin puhuu tosi paljon Reeasta. <3 Oon ilonen että oon saanut Reean mun elämään ja myöskin Leevin elämään, vaikka me kinataankin aina sillon tällön tyhmistä asioista. :D Tuntuu kyl hieman oudolta olla näin hyvissä väleissä pikkubroidin tyttöystävän kanssa. :) <3 Riikka sitten taas. Riikka on ihana rakkauspakkaus <3 Asutaan toisistamme kaukana, mutta mun mielestä se on vaan ehkä hyväkin koska, on paljon kivempaa sitten nähä pitkän tauon jälkeen toisiaan. Ja on kivempaa matkustaa aina toisen luokse, meidän poitsutkin aina oottaa että pääsee näkemää ja leikkimään. Riikalle mun ei oo koskaan tarvinnut miettiä että uskallanko puhua vai en, uskallan tottakai. Tiedän että se ei puhu kelleen eteenpäin meidän juttuja. Parisen päivää sitten meillä oli Riikan kanssa kunnon veritaistelu, mä pelkäsin koko päivän ja itkin koko päivän, mä luulin että nyt meidän ystävyys on roskiin heitetty, oikeesti mä niin kuvittelin että menetin mun parhaan ystävän, mutta onneksi saimme asiat puhuttua selväksi, kunnes eilen mä pelkäsin samaa asiaa, mutta kaikki on ehkä nyt taas hyvin, toivon mukaan!!! Tai no, emmä enään tiedä mistään mitään...
Mulla vaan on niin paska olla tällä hetkellä, mut eipä sille mahda mitään, henkisesti.

Miten eroaa ystävyys ja kaveruus toisistaan? Mun mielestä ystäville kerrotaan kaikki asiat, niitä arkojakin asioita, kun sitten taas kavereille ei pystytä kertomaan ihan kaikkia asioita. Ystävät pitäisi olla luotettavia, rehellisia ja semmosia jotka pitävät susta ihan semmosena kun sä olet, eikä arvostele sua millään tavalla. :) Mä olen yleensä liian arvosteleva, kuten on huomattu... Lopulta menetän kaiken mulle tärkeen.
 Mä en luota helposti ihmisiin, on niin paljon huonoja kokemuksia tämmösistä, että luottaa liian helposti ihmisiin ja sitten joutuu pettymään suuresti :( Mä osaan nykyään olla varovainen ihmisten suhteen, mä tiedän heti sen että keihin voin tosissani luottaa ja keihin en voi luottaa. Mun mielestä ei saa olla liian sinisilmäinen ihminen ja luottaa ihan jokaiseen vastaantuliaan, koska koskaan ei voi tietää mimmonen selkääpuukottaja se oikeesti on, itte oon oppinut näiden vuosien varrella tämmösen asian. Mulla oli aikoinaan paras ystävä, tai siksi mä häntä kuvittelin. Mulle esitti ihanaa ja hyvää ystävää, jopa sitä parasta ystävää, mutta selän takana puhui sitten muuta, sain kuulla niiltä todellisilta ystäviltä että hän pitää mua pilkkanaan ja on vain siksi mun kanssa koska ei hänellä muitakaan ole. Mä en voinu mitään muutakun pettyä ihan silmittömän paljon. Sen jälkeen en ole ollut tekemisissä ihmisen kanssa, kerran mä kuulumisia kyselin kun oli lapsen saanut, mutta se siitä. Ihminen, joka loukkaa niin pahasti, ei oo ystävän arvoinen, todellakaan. Sen jälkeen olen pyrkinyt siihen että en luottaisi ihmisiin niin helpolla, muistuen mieleen kaikki menneisyydestä. 

Onko teillä paljon kavereita? Entä ystäviä, parasta ystävää? Millä tavalla teidän mielestänne ystävyys ja kaveruus eroaa toisistaan?