Synnytystarina 2011

Mä halusin kirjottaa tämän synnytystarinani teille vielä kerran tänne. :)

Elikkäs siis, mää ilmoitin syksyllä 2010 Hannelle kuukautiseni olevan reilun kuukauden myöhässä, ja Hanne sitten kehotti ostamaan raskaustestin. Hanne sitten osti mulle sen raskaus testin, ja mä tein testin paniikissa... Osasin kyllä jo odottaa positiivistä vastausta, ei tarvinnut odotella hetkeekään kun ne kaksi selkeää viivaa siihen tikkuun sitten tulivat. Mää en tiennyt olisiko mun pitänyt siinä vaiheessa itkee vai nauraa. Hanne istui parvekkeella tupakalla ja puristeli päätään... :)
Soitin äidille kertoakseni että olen raskaana, äiti meni aika hiljaiseksi ja onnitteli ja sanoi että täytyy harkita tarkalleen mitä teen, kukaan ei saa mun päätöksiin vaikuttaa. <3

Ensimmäinen neuvola mulla oli 2.9.2010 ja viikkoja silloin oli 7+3.
Kohdun pohjan korkeus mitattiin ensimmäisen kerran viikolla 20+1, joka oli tasan 18cm,
24+0 viikolla oli 22cm, 26+2 viikolla oli 24cm, 30+0 viikolla oli 26cm, 32+0 viikolla oli 30cm, 
34+1 viikolla oli 31cm, 35+2 viikolla ei katottu, paino arvion sain sairaalassa 2751g. 
36+4 viikolla  oli 33cm, 38+0 viikolla oli 34cm, 39+0 viikolla oli 32cm, 
39+4 viikolla oli 34cm, 40 viikolla oli 35cm, 40+3 viikolla oli 35cm 
ja 41+1 viikolla 34cm.. 41+4 viikolla sairaalassa käynti, taas paino arvio 3681g.

Sydän äänet mä kuulin ensimmäisen kerran viikolla 12+2, ja ne olivat niinkin hurjat kuin +160.
Raskaus sujui hyvin, ei ollut mitään pahoinvointia juurikaan, närästystä oli sitten senkin edestä. Ällötys ruokia ei mulla juurikaan ollut, sipsejä en voinut silloin sietää :P

Kun Laskettu aika tuli, mulla oli neuvola aika samana päivänä, neuvolasta kun kotio lähdin, hain koirani ja menimme lenkille, tosin emme pitkälle päässeet kun keskellä suojatietä vedin nurin, ja se sattui, mutta ei synnytys käynnistynyt... eieieiei... menin paniikkiin ja menin takasin neuvolaan, kuuntelee sydän äänet, jotka oli upeat, ei siis ollut hätää, onneksi.

Sitten tuli se päivä 2.5 kun sairaalaan Maanantai aamuna menin käynnistykseen. Ystäväni Terhi minut sinne vei. Minulle näytettiin huoneeni ja paikkoja vähän. Sain ihanan huone kaverin Jennan, joka synnytti päivää ennen mua, sitten sain myös toisen huone kaverin hän synnytti muistaakseni mun jälkeeni. Käveltiin pitkin käytäviä iltaisin, hengailtiin yms. Oli meillä hauskaakin siellä. :)

pillereitä tunkivat emättimeen mutta mitään ei tapahtunut, ei mitään, ei supistuksiakaan tullut, tai tuli mutta en mä vaan tuntenut niitä! :D
Kunnes lääkäri päätti että torstai aamuna puhkaistaan kalvot sitten. 

Keskiviikko-Torstai välisenä yönä mulla oli aivan tajuttomat kivut, siis uskomattoman kipeet kivut. Kävin kuumassa suihkussa istumassa, ei auttanut, pyysin kipu lääkettä, sain piikin perseeseen, ei auttanut. Lähdin kävelee pitkin käytäviä tuskissani, ei auttanut. Huusin ja itkin yksin huoneessani. En siis nukkunut silmällistäkään sinä yönä. Sain nukuttuu ehkä puoli tuntia, minut tultiin herättämään kello 07.10 torstai aamuna, kun sanottiin että pakkaa tavarat ja laita ne tuohon sinun sänkyysi ja mene sinä saliin odottamaan. No mä tein niin. Olin paniikissa, että ehtiikö ystäväni tulla, mutta ehti onneksi. Äitinikin kuulemma kävi siellä salin ulkopuolella, mutta en sitä nähnyt koska olin aika tokkurainen siellä sängyssä. :D Kalvot puhkaistiin. Hanne kysyi että haluanko ruokaa, en halunnut, mutta hän haki silti mulle ruokaa, en syönyt mitään, join vähän. Mulla oli todella kovia kipuja jo pikku hiljaa, pyysin epiduraalia, en saanut sitä, olisin saanut mutta liikahdin niin ei pystynyt sitä laittaa loppuun saakka, sain sitten spinaali puudutuksen, ja arvatkaa oliko IHANAA kun kaikista paikoista lähti tunto, ai että! Menin kokeilemaan synnytys palloa, se oli aika hauskaa :D
Käyrien mukaan tuli supistuksia, mutta miksi en minä niitä tuntenut? :D haha. No, en vaan tuntenut. Sitten olinkin auki tarpeeksi ja mun alkoi mieli alkaa puskemaan... Sain luvan puskea. Se vasta olikin työlästä, tuntui että henki lähtee. 
Ponnistaminen oli vaikeeta, koska supistukset olivat todella tiukalla, ei tullut niitä kunnolla :o
Camilla opiskelia oli hurja tuki mulla siellä, Hanne myös. Koko aika kuulin Heidi sä jaksat, pakko jaksaa, kohta se on ohi, vielä vähän... :D Ihan viimeisillä minuuteilla mulla alko voimat loppumaan etten enään oisi jaksanut puskee, yksinkertaisesti vaan en oisi enään jaksanut... Mä olin niin väsynyt, etten vaan meinanut jaksaa, sillon multa tuli kauhee itku. Vauva meinasi hartioistaan kiinni jäädä, anestesia lääkäri jo alkoi leikkausta suunnitella, mutta sitten otettiin avuksi imukuppi jolla vauva autettiin ulos. Ja mä olin helpottunut, kuulin ihan pienen parkasun vauvan suusta. En osannut edes itkeä, Hanne itki mun vieressä, halas ja onnitteli mua. <3 

Minusta tuli äiti Kello 16.54 syntyi minun rakas pieni poikani, hurjilla mitoilla 3960g ja 54cm. 

Sanoin että haluan huoneeseeni telkkarin, halusin nähdä salkkarit, ja sain oman telkkarin huoneeseeni. Mulle sanottiin salissa että olin harvinaisen hiljanen synnyttäjä, että harvoin on semmosia. :) Loppuvaiheessa vasta musta lähti ääntä. :D

Ja sitten niitä Diagnooseja...

-Sekundaarinen supistusheikkous.

-Pitkittynyt synnytyksen ponnistusvaihe.

-Supistustoiminnan tai synnytyksen aikainen äidin ahdinkotilanne.

-Yhden elävän lapsen synnytys.

-Muu synnytystä edistävä toimenpide.

-Kiilautuneiden hartioiden aiheuttama synnytyseste.

-Vesikalvon puhkaisu synnytyksessä.

-Imukuppiulosotto.

..."Muu synnytystoimen pide"

-Paha Välilihan leikkaus,episiotomia.

Mää repesin niin pahasti ettei oo tosikaan. Huusin sille lääkärille että koska sää alat niitä tikkei laittaa, haluun pois täältä salista, haluun nukkumaan! Mihin lääkäri totes, että on laittanut mulle jo puolet tikeistä. :D En siis tuntenut tikkei pahemmin.
Sittenku vihdoin pääsin sängystä nousta, meinasin kaatua lattialle saman tien, olin niin heikko just sillä hetkellä. Silmäni sumeni heti täysin. Verensokerit oli alhaalla, alle 50 näytti hemoglobiini. Menetin ihan v*tusti verta ja en ollut syönyt mitään koko päivänä, vähän jugurttia söin aamulla.
Sängyssä minut vietiin salin ulkopuolelle. Pääsin syöttää pojan, ja hän söi tosi hienosti. Mun äiti ja isäni tuli kattoo meitä. Äiti oli tosi onnellinen, otti pojan syliin, niin pystyin syömään leipää. 
Illalla joutusivat tyhjentää mun virtsarakon, kun en pystynyt itse pissaamaan. :( Ja virtsaa tulikin todella paljon, yli 1000ml. 

Illemmalla tuli sitten mun serkkuni Johanna, tuleva kummitäti kattoo poikaa äitinsä kanssa. Mun äitin veljen vaimo ja hänen tyttönsä Jenna tulivat myös kattoo meitä illalla. 
Pitkin viikkoa kävi vieraita. Mun mummi ja tätini tuli käymään, Johanna ja J kävi useammanki kerran, Äiti ja iskä kävi kattoo, Hanne kävi Alisan ja J:n kanssa, Marko ja Emmi kävi. Terhi ja Terhi kävi kattoo. Tuomokin kävi kattoo poikaa samalla kun toi pojalle turvaistuimen. 

Äitienpäivänä 2011 kotiuttivat meijät sitten. :) Mun isovanhemmat hakivat meidät sairaalasta ja vei kotia. Netta oli kotona surullisena, ei tullu ees mua moikkaamaan, meinas hyppää väkisin turvaistuimeen kattoo uutta tulokasta, hyppäskin siihen istuimeen nuolemaan pojua. :D Poju ei reagoinut mitenkään, nukkui vaan. :)

Semmonen rankka mutta onnellinen kokemus!