Mä olin ihan kauhuissani kun ystäväni kanssa päätettiin ostaa mulle raskaus testi vuonna 2010 syksyllä, sillä en ajatellut juuri sillon että musta tulisi äiti, en tajunut oikein itsekkään että mitä tapahtui kun siihen tikkuun samantien tuli ne kaksi viivaa, olin shokissa. Ystäväni oli parvekkeella tupakalla, huomasi mun ilmeestä kun tulin vessasta että testi oli juuri se mitä ajateltiin, sillä mun kuukautiset olivat olleet parisen kuukautta poissa sillon.
Mun synnytys oli kaikkea muutakun helppo synnytys, mutta niihän sitä sanotaan että ensi synnytys on aina melkeimpä vaikea. Mutta mä päätin silloin etten enään ikinäkoskaan tule tänne synnytys saliin, ja olen edelleenkin viiden vuoden jälkeen samaa mieltä, en halua mennä, jäi niin kamalat "arvet" siitä. :( Ja joo, tiedän ettei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan. :)
Nyt mulla on pieni rakas poika. Poikani syntyi toukokuun viides päivä, vuonna 2011. Laskettu aikahan mulla oli 18.4.2011. Pieni poikani sai nimensä Leevi Tapani Oskari heinäkuussa 2011. Poika sai maailman parhaimmat kummit sekä sukulaiset elämäänsä. Meidän elämässä tällä hetkellä on ihmiset, joiden haluan elämäämme osallistua, lukuunottamatta muutamaa ihmistä. :(
Leevi oli ihanan helppo vauva, ei itkenyt jos ei ollut oikeeta hätää, ei itkenyt hampaista, ei saanut neuvolan rokotteista mitään. Mä jaksoin olla hyvin poikani kanssa, en juurikaan kaivannut omaa aikaa pahemmin, tottakai oli luksusta jos kauppaan sattui pääsemään yksin, ilman vaunuja. Mä nautin siitä että sain nähdä pienen vauvani tuhisevan ja leikkivän. Nettakin otti uuden tulokkaan todella hyvin vastaan. <3 :)
...Kunnes alkoi se kamala korvatulehdus kierre sekä (taapero)ripuli. Leevi on 2012 vuodesta asti kärsinyt ripulista, ensin saatiin diagnoosiksi Taapero ripuli.
Kävin monet monet monet kerrat lääkärissä pojan kanssa, mutta ihan turhaan... Koskaan ei kukaan tehnyt mitään, kunnes puolen vuoden ripuloinnin jälkeen mä menin taas ja sanoin että nyt ihan oikeesti... Ja saatiin lähete Jorviin. Lähettiin sinne sitten Johannan ja Outin kanssa, siellä meni myöhään yöhön... Ei mitään löytynyt. Todettiin vain atooppinen iho pojalla. Pissa näytteet ja verikokeet oli ok ja korvatulehdus löytyi pojalta...
Ollaan tapeltu tän ripulin kanssa 2012 asti. On koitettu viljat, on keliakia, on kaikki mahollinen mitä vaan voi, on lapamatokin jopa testattu! Mutta ei. Lohjan lastenpolilla ollaan käyty, kakka näytteet viety 5x jo, ollaan allergia testeis kaks kertaa käyty, mut ei vaan syytä löydy. Leevi laihtui aika paljon tän ripulin myötä. 3-v neuvolassa painoi 15kg 900g, mutta tuossa välissä punnitsin Leeviä kotona, ja aina näytti vähemmän.. :( Leevi on onneks aina mennyt käyrien mukaan reilusti plus käyrällä.
Ensimmäinen kerta kun Leeviltä otettiin verta käsivarresta, oli täyttä helvettiä.. Mulla hiki lentää, ku yritän pitää kiinni pojasta, siihen tulee sitten apuhoitajia, oli kaikinkaikkiaan viis hoitajaa + kaksi jotka yrittää ottaa verta. Lopulta saatiin jotenkin otettua ne, tuli monta reikää käteen kun suonet karkasi, lopulta ne päätti ettei rääkätä lasta enempää... Kaksi putkea jäi ottamatta. Ja lastenpolin puolella laitettiin kyllä ne emlat molempiin käsivarsiin, ja ei auttaneet ollenkaan. :(
Kun tuli viisi vuotta täyteen, ripuli lähes kokonaan loppunut, jäljelle jäi paprika allergia, kaikessa muodossa :(
Meillä oli Lohjan sairaalassa 24.5.2013 aika korvien putkitukseen.
Lopulta tuli meitin vuoro, ja mä sain kauheen itku kohtauksen ku ne "rääkkäs" Leeviä siellä. :( Ei siis oikeesti rääkännyt, mutta musta tuntui siltä. Leevin nostin sängylle makaamaan lämpimälle lämpö patjan päälle. Leevi huusi ja rimpuili tosi paljon, kun sille se maski laitettiin, mua alko niin kauheesti itkettää :( Sitte ne sano Leeville ku se nukahti että "Hyvää yötä sitten Leevi" :( Musta se tuntui kamalalta, jotenki ihan lopulliselta :( :D
No, menin odotus huoneeseen odottelee ja pidättelee kyyneleitäni.. Ei menny kauaa kun mulle tultiin sanoo että Leevin äiti saa tulla nytten.. Menin sinne istumaan ja oottelee et se heräis. Kysyin lääkäriltä että misä on rätti ja hiiri, niin peiton alla ne oli, Leevi heräsi ja säikähti kauheesti kun lääkäri kurkkasi peiton alle. :( Leevi huomasi heti että ei ollut sukat jalassa, niin se alko itkemään kun ei ollut sukat jalassa. :D :D Mä otin mun rakkaani heti syliini. <3 Oli tosi ihanaa saada se pikku potilas syliin sieltä! Sain ison halin Leeviltä heti! <3
Leevi oli tosi veltto jonkun aikaa. Sitten Leevi alko hokee "tettä tettä", eli vettä halusi, ei kelvannut vesi vaan mehu keitto kelpasi sitten. Kello läheni kello yhtätoista, saatiin välipalaa. Lautanen jossa oli keitettyy kanamunaa, kurkkua, tomaattia, salaattia, kinkkua ja juustoa. Pari leipää ja banaani, jugurttiakin oli. Leevi söi juustoa, kinkkua, kurkkua, toisen leivän ja jugurtin! :)
Samalla lääkäri toi Leeville 9milliä panadolia, koska Leevi alko korviaan huutamaan! :( Laitto kädet korville ja alko itkee, huusi "auuuuuu" Voi mun pientä. :( Leevi alko heti leikkimään sitten, ihanku ei koskaan olisi ollutkaan nukutuksessa :D hahaa.
Juttelin hoitajan kanssa, sanoivat että kaikki meni hyvin ja Leevin korvat oli tosi pahassa kunnossa, että omituista että ei oo aikasemmin lähetetty putkitukseen.
Vasemmalla parasenteesissä saaliiksi melko runsas liimakorvaerite, imutyhjennys, applikoidaan metallinen tympanostomiaputki.
Kotiutus samana päivänä, Amoxin, Panadol, korvien vesisuojaus, putkikontrolli pkl:lla noin kuukauden kuluttua...
Toinen putkitus meillä oli 5.9.2014, mua jännitti ihan hirveesti, koska nyt leikattiin kitarisatkin pois.
Täti tuli hakemaan meidät, jätettiin rattaat siihen pukuhuoneitten eteen. Leevi meni hoitajan kanssa edeltä jo reippaana :) Mentiin hoitajan huoneeseen juttelemaan kaikki asiat selviks, ja Leevi punnittiin, ja vaaka näytti hurjaa lukua, 17.5kg. ;) Mun isopieni mies. :D
Leevi tuli heräämöön, ihan kauheen raivon puuskan kera. Se oli heränyt liian aikaisin, liian vähän aikaa oli unessa, onneks oltiin saatu operaatio tehtyy kuitenkin. Se rimpuili, se yritti nousta, se huusi, se itki, se raivosi...
Mä itkin ja koitin rauhotella sitä siinä, ja kun se huomasi että olin vieressä, se sanoi "äiti, älä jätä minua" <3 Mun sydäntä viilsi... :( Tuntu pahalta taas kuulla nuo sanat sen suusta. :( Sain luvan ottaa Leevin syliini, sille annettiin tosi vahvaa kipulääkettä, se ei rauhottunut... Annettiin toisen kerran, ni se rauhottu mun syliin vähäks aikaa <3 Leevi nukku mun sylissä reilun tunnin, jolloin heräsi kuin uusi poika. <3
Vähän se kiukutteli ja valitti korviansa ja kurkkuansa... Mut halusi mehua ja leikkimään.
Leikkihuoneeseen päästyä alko pieni itku, kun huone olikin tyhjä ja kaverit oli lähteneet kotionsa :D
Lasten poliklinikalla meidät hyvin tunnetaan, ja kun sinne soitan niin heti tietävät että Leevin äiti siellä soittelee. Kerran oltiin sairaalan päivystyksessä, ja sinne tuli lasten polin hoitaja käymään, jäi juttelee ja kyselee kuulumisia, mikä musta on todella ihanaa!!! <3 Sillä lohjan labrassa ne vanhimmat työntekijät tunnistaa myös mut, kun pelkäsin lapsena piikkejä hullunlailla. ;) Nykyään en pelkää piikkejä, olen synnyttänyt ja ottanut kuusi tatuointia, 16.12 ois taas tatuointi aika ;) Siitä lisää kuvan kera myöhemmin!!
Sitten kun nämä oli saatu päätökseen, ei juurikaan tulehduksia tullut enään, muutamaa kertaa lukuunottamatta. Leevi sai sillon todella tujua antibiottia, ei kuulemma ihan jokaselle määrätä, 3:n päivän kuuri oli. Leevillä vaan niin arat korvat oli ja on edelleenkin. Liian kova meteli aiheuttaa Leeville paniikin korvien takia, ilotulitusraketit myöskin aiheuttaa sen. :/ Kamalaa. Viime vuoden uutena vuotena ukki oli antanut Leeville kuulosuojaimet, että pystyi poikakin nauttia uuden vuoden raketeista, joka vietettiin salossa Tättän luona. <3 :)
Reilu puoli vuotta sitten Leevillä vihdoin ja viimein todettiin astma. Mä olin monta vuotta puhunut lääkäreille tosta, mä tunnistanut Leevin hengen ahdistus oireet joka kerta, kun poika itkee mulle "äiti, en saa henkeä". Olemme monta kertaa olleet sairaalassa hengittelemässä avavaa lääkettä. Babyhaler Leeville kirjotettiin jo 1v ikäisenä, edelleen se on käytössä ja nyt säännöllisesti käytössä aamuisin ja iltaisin kortisoni lääke, sekä kohtaus lääke tarvittaessa. :)
Joku aika sitten tiistaina oli palaveri leevin päiväkodissa. Leevi ei erota mikä on oikein ja mikä väärin, muistin kanssa on hieman ongelmia, keskittymis ongelmia. Leevi ei tajua mitä sille puhutaan. Leevillä pitää olla kuvia mistä se näkee että mitä tehdä yms, niiden avulla se ymmärtää enemmän.
Leevin asia menee johonkin palaveriin, joka oli 2.12, kuullaan että tarvitseeko kunnon tukihenkilöä. Eteenpäin vaan mennään, päiväkerralla ja kärsivällisyyttä, eikä Leevii saa syyllistää siitä ettei hän ymmärrä
koska leevi ei tajua mikä lelu tulee mihinkin laatikkoon, ku huone on joskus ku kaatopaikka! Nyt Leevi sai taas uuden isooon parvisängyn sinne, niin sänky on välttynyt leluilta, pehmoleluja lukuunottamatta siis tietenkin.
Että haasteita haasteita kyllä on meillä ollut. Olen masentunut ja hieman yksinäinen, täysin pojan vietävissä. Mä oon Leevissä niin kiinni, sekä Leevi mussa. Leevi nyt ollut aika useinkin kummitätillänsä yökylässä, kiitos siitä.
Rankkaa tää on ollut, todella todella rankkaa. Meillä on psykologi käynyt juttusilla, nyt käyn psykiatrin luona. Olen kohta kaksi vuotta ollut kuntouttavassa työtoiminnassa, ja tykkään olla siellä!
Mutta oikeesti musta alkaa tuntuu että mun pää ei kestä kauaa, jos en pääse tuulettamaan päätäni. Ja nytkun käyn taas psykiatrin juttusilla, auttaa paljon jutella ihmiselle johon voi 1000% luottaa. Monelta mä kuullut oon, että ovat musta ylpeitä että oon jaksanut yksin kaiken tän kakan. Mä oon sanonut aina, että Leeviä en ikimaailmassa häpeä, enkä sitä että päätin Leevin kasvattaa yksin tähän maailmaan, mutta sitä mä kadun eniten, että mä menetin ystävän, hyvän ystävän, Leevin isän. Mä kaipaan joka ikinen kerta kun pääsen juhlimaan, niin sitä isää mun kanssa juhlimaan, koska melkein aina yhdessä juhlittii ja rellestettiin. Kaikki ne kerrat, ihan parasta seuraa <3
Ja nyt kun on Leevillä tullut ikävuosia lisää, niin alkaa se isä kiinnostamaan kunnolla, mä itkin yhtenä päivänä hysteerisesti kun en kelvanut Leeville, vaan hän tahtoi isän. Rakas ei ymmärrä vielä ihan kunnolla, että ei isä oo täällä, vaan ihan jossain muualla. Leevi on usein nyt toivonut saavansa kokonaisen perheen, oman isän, äitin ja Leevin. Mä en voi sitä isää hänelle antaa, enkä isäksi muuttua. Mutta ehkä vielä hän ymmärtää että me ollaan perhe, me kaksi ja Netta. Äiti rakastaa häntä enemmän kuin ketään ikinä.
Perhetyöntekijän kanssa mietitään tätä isi asiaa, ja otetaan puheeksi joskus kunnolla Leevin kanssa tämä :)
