Mä tossa pohdin pitkään että mun on kirjotettava jostain tietystä aiheesta, mutta mä en oo saanut päähäni että mistä mä kirjottaisin.
Mistäs mä oikee kirjottaisin?
My day on ollut mielessä paljonkin, mutta mä en vaan osaa ottaa sitä kameraa heti aamusta, kun silmät auki saan ni käteen :(
Ja itsestäni mä en ainakaan mitään kuvia heti ekana ottais :D
Mistäs sitten? Leevistä kaikki kuvat? :D
Ei semmosta kukaan jaksais lukea kylläkään, tai en tiedä.
Mutta onko kukaan teistä koskaan löytänyt rakkautta taikka ystäviä netistä?
Mä olen löytänyt molempia. Mun kunnollinen ensirakkaus oli netistä, me asuttiin monta vuotta yhdessä, me oltiin kihloissa ja rakastuneita, lopulta rakkaus loppui ja erottiin. Mutta tästä sen enempää mä en halua puhua, koska se asia koskee mua vieläkin. En saanut hyvästellä kun lähti maailmalle, se kalvaa mua edelleenkin.
Tän rakkauden myötä mä tutustuin hänen ihanaan siskoonsa, ihan mahtavaan ihmiseen, eron jälkeen ollaan tultu paljon paremmin toimeen, meistä tuli läheiset ystävät. Oot rakas, tiedäthän sä sen, oot myös todella tärkee Leeville. Meidän ystävyyttä on takana nytten yli kuusi vuotta, lasken ne siitä kun me erottiin. Tää sisko ollu mun tukena erittäin paljon, ja muutenkin ollut mun tuki ja turva erittäin paljon, mä en vaan osaa tarpeeksi kiittää. Meillä on ollut niin paljon hyviä yhteisiä hetkiä ja niin paljon muistoja, mutta näiden vuosien varrelle riittää niitä riitojakin, tietenkin. Kukapa ei koskaan riitelisi? ;) Me on itketty yhdessä, me on ryypätty ja juteltu kaikesta maan ja taivaan väliltä. <3 Ennen lapsia meillä oli tapana aina laittaa toistemme hiuksia, ja vietettiin yhdessä vaiheessa joka päivä aikaa toistemme seurassa, oli niin hauskaa, me ajeltiin, me shoppailtiin, me puhuttiin paskaa, joskus jopa ryypättiin yhdessä ihan liikaakin ;) voi kamala, muistatko suski ne meidän lemmikit mun luona, pikkukärpäset? :D hahaha... Entän rapula pasta? siis hyi v*ttu oikeesti mitä kuraa se oli!!! :P Nyt meillä molemmilla on lapset, nähään harvoin mutta pitäs taas vähän aktivoituu ja nähä useemmin. :) Ja ainakun nähään, niin on aina paljon taas juteltavaa.
Mä olen löytänyt internetin välityksellä myöskin nykyisen parhaan ystäväni Riikkasen. Riikka on mulle kun se oma pieni sisko. Riikalle on helppo puhua ja hän puhuu myöskin asioistaan jonkin verran mulle, mutta joskus kun alottaa niin sitten myöskin puhuu kaikki mitä mieltä painaa. Me ollaan jostain asioista erimieltä, ja mielipiteitä saakin olla! Mä vuodatan aina kaiken paskan Riikalle, anteeks muru siitä. :D <3 Mutta et oo koskaa ainakaan valittanut ettet jaksais kuunnella ;) Sano vaan jos tuntuu joskus siltä. Riikan poitsu Tony on mun rakkain kummipoika, muita kummilapsia mulla ei ookkaan.
Aina ku mua vituttaa niin ajattelen että kumpa Riikka ois täällä. Riikan kanssa me on riideltykkin muutamasti, mutta ne aina anteeks pyydetty ja sovittu, onneksi. :) Yhden kerran meillä oli oikeesti niin kamala riita että mä poistin Riikan mun kavereista facebookista, mutta saatiin lopulta onneksi sovittua asiat, se oli ihan kamalaa sillon! :( Erimielisyyksiä meillä on ja paljon, mutta ei se mitään haittaa. Riikka on mulle niin tärkee ja niin rakas! Koskaan en voisi kuvitella luopuvani Riikasta <3
Meillä on Riikan kanssa ne omat asiat ja jutut joista me jutellaan aina. Miehet ja muut murheet, myöskin on paljon muita asioita joista me jutellaan. Oon ostanu Riikalta paljo Tonylle pieniä vaatteita Leeville. <3 Ihan huippua kun meillä lapset niin "isolla" ikä erolla et voi ostaa sitten toisen pienet vaatteet. :) Nyt lauantaina me taas nähdään Riikan kanssa, kun me mennään yhden kaverin kanssa Hämeenlinnassa käymään, hän menee omille kavereille niin me Leevin kanssa sitten kahvitellaa Riikan ja Tonyn kanssa <3 Ihan mahtavaa! On niin järkyttävä ikäväkin taas rakkaita <3 puss!
Mä olen netissä tutustunut moneen muuhunkin ihmiseen, mutta en näin rakkaaseen ihmiseen kuin Riikka. Erääseen ihmiseen tutustuin irc-galleriassa kun oltiin yhdessä raskaana ja samana vuonna saatiin esikoisemme, mutta välit viime vuonna sitten meni, koska en enään kestänyt häntä. Netissä voi siis tutustua kyllä oikeesti ihmisiin joista sitten tulee rakkaita ja tärkeitä. Omalla kohdallani olen huomannut sen että, mun on jotenkin helpompi ensin netin kautta tutustua ihmisiin, kuin esim jossain lähikuppilassa tai lähikaupan kassalla. Jotenki kun mä oon luonteeltani niin ujo, arka ja herkkä niin on se netin välitys paljon helpompi. :)
Mä olen myös löytänyt muutamia miehiä netin kautta, mutta vain kaksi (tällä hetkellä ainakin ;)) mä olen nähnyt. Mä ihastuin siihen ekaan, ihastuin ihan totaallisesti. Me käytiin syömässä kun nähtiin ihan ekan kerran, Leevi oli mun mukana. Hänelle oli ihan hyvä että otan lapsen mukaan, koska se kuului pakettiin mukaan: jos haluat mut, haluat myös poikani :) Niin se vaan menee. Mulle se on niin tärkeetä että Leevi tulee alusta asti toimeen "äidin uuden kaverin" kanssa, jos Leevi ei hyväksy ollenkaan tai ei tule toimeen niin sit unohdan tyypin, mulle kuitenkin on se Leevi aina ykkös sijalla. Jonkun mielestä kuulostaa typerältä, oon siitäkin meinaan saanut kuulla :) Mutta mun kohdalla se vaan menee niin, että Leevi menee kyllä sen parisuhteenkin edelle, mulla lapsi on koko elämä <3
Mutta nyt me ollaan vaan kavereita, ei sen kummempaa enään. Sain mä hänelt kaks kimppua tulppaaneita viime vuonna, hihhihii :P
Leevi näki kerran hänet, ja kiintyi ihan täysin. Teki piirroksia hänelle päiväkodissa ja myöskin kehui päiväkodissa koko aika häntä :D Ja mua hävetti ku kysyttiin että "ai sulla on uusi mies ystävä..." :P Joo ei mulla kyl valitettavasti oo uutta eikä vanhaakaan mies ystävää ;)
Jos näen ihmisen, niin ihan julkisilla paikoilla näen. Että ei tarvii tulla nyt kenenkään sanomaan mulle asiasta. Kun näin tän yhden miehen, tutustuttiin ensin kuukausia, puhuttiin puhelimessa ynnämuuta, me lähdettiin Leevin kanssa hänen kanssa syömään. :)
Kukaan ei voi kuvitella kuinka paljon mä olen kyyneleitäni vuodattanut tämän takia, ei kukaan sitä tajua. Riikka ja Reea sen ymmärtää, koska tää mies on mulle edelleen todella tärkeä. Salaa toivon että saan hänet ittelleni. <3 Mä oon ollut vahvana, en ole näyttänyt mun surullisuutta kellekkään, mä halusin olla vahva, mä edelleen salaa vähän toivon...
Olin kuullut Reean suusta monestikkin "älä jaksa enään, anna sen *****n olla, ei se oo sun arvoinen, älä anna sen satuttaa enään..." Muttakun se ei oo niin helppoa. Me ollaan nähty muutamaan kertaan, toisella kertaa nähtiin ilman tuota jälkikasvua, juhlittiin mun synttäreitä ja sain hänelta ison tulppaani kimpun. Sillon olin onnellinen, todella onnellinen, mutta en mä voi sanoa enään että olisin kyseisestä ihmisestä onnellinen! Kavereit me ollaan ja pysytään :)
Miten te ootte tutustuttanu lapset teidän uusiin "kavereihin"?
Ja siitä toisesta ei juurikaan ole mitään sanottavaa, nähtiin ja se siitä sitten... :)
 |
| Treffi look! |
Mä olen löytänyt myös paljon kavereita netistä, joidenkin kanssa en oo tekemisissä enään ja joidenkin kanssa olen, olen myös saanut muutamia hyviä ystäviä netin kautta, jopa sen ihanan parhaan ystävän.
Mitä mieltä te ootte, voiko internetistä oikeesti löydää sen tosirakkauden taikka sitten tosi ystävän?
Mä sain kuulla siitä että mä olen hullu kun tutustun netin kautta ihmisiin, että sairaita ihmisiä on maailma täynnä, mutta mä en ihan helpolla ketään ole nähnyt, enkä uskaltaiskaan nähdä missään ihan kahdestaan.
Mun mielestä on vaan todella typerää yleistää sitä että ihmiset on sairaita ja ääliöitä, koska niin ei ole, todellakaan. Jotkut on kyllä, mutta ei läheskään kaikki ole, tai sitten mulla hyvä tuuri käynyt vain :) Mä kuitenkaan en niin helpolla ketään suostu näkemään. Usein multa jo kysytään päivän tai parin jutustelun jälkeen että "lähdetkö kahville" tai "lähdetkö ajelulle..." Mä en lähde kahville enkä mä varsinkaan lähde ajelemaan kenenkään tuntemattoman ihmisen kanssa, todellakaan.
Mitäs ajatuksia tämä postaus aiheuttaa sussa? Ootteko löytäneet netistä ketään tärkeetä ihmistä? Miten ja missä ootte tutustuneet, ootteko vielä tekemisissä? :)
Seuraavaksi ajattelin vähän kirjottaa yksinhuoltajuudesta... :)
Palataan taas, pus.
