Heipparallaa

Mistä te haluisitte että kirjottaisin? Oisko kysymyksien aika taas?

Olen käynyt nytten muutaman kerran ammatinvalinta psykologilla, ja hän laittoi lähetteen neuropsykologille, joka nyt sitten joulukuussa on. Saas nähdä mitä se tuo sitten tullessaan... Vähän jännittää! :/ 

Olen nytten askarellut itse kummipojalle, kummitytölle, ja ystävälleni synttärikortit, koska en raaski ostaa, ne on kalliita. :( Olen tulostanut jonkun värityskuvan netistä, värittänyt sen ja liimannut hahmon väripaperille, kirjoittanut siihen tekstin ja tadaa, tein itse ja säästin! :) Joulukortit myöskin aijon tehdä sillä perustein, tulostin netistä muutamia jouluisia kuvia, väritin ne ja liimasin korttipohjiin. :) Rahaa kyllä meni enemmän näihin kortteihin kun valmiisiin kaupan kortteihin, mutta tykkään tehdä kaikkea tämmöstä. :) 

Askartelimme myöskin mun isälle (ukille) sekä (iso)vaarille kortit, toki eskarissa myöskin Leevi teki ukille kortin. :) 

Meille tässä yhtenä päivänä taas Lohjalle satoi lunta taivaan täydeltä, mutta samana päivänä jo illalla olivat sulaneet pois, todella raivostuttavaa. Olisi niin mahtavaa jos päästäisiin pulkkamäkeä laskemaan, tahtoisin lähteä pitkälle kävelylle pojan kanssa valokuvaten kaikkea. Ääh, ehkä se tulee vielä.. Jospa saataisiin jouluksi lunta? Leevi täällä laskee päiviä jo jouluaattoon.

Viime viikon perjantai iltapäivällä me lähettiin keskustaan mun veljen, hänen vaimon ja heidän tyttärensä kanssa, oli Lohjalla joulukadun avajaiset, joulupukki ja ilotulituksia. Oltiin myöskin kynttiläkulkueessa, oli jännää Leeville. Paljon ihmisiä, paloautoja ym. Nähtiin siellä sitten myöskin mummi ja mun toinen veli, jonka kanssa sitten oltiinkin loppuaika. Leevillä oli ilotulitteiden äänien kanssa taas ongelma, onneksi otti suojaimet mukaan, ei korvat oikein kestä kovaa meteliä. :/ Leevi oli onnellinen kun sai antaa joulupukille halin, mutta suuri pettymys oli ettei saanut namia pukilta. 

Kuvat ovat kännykuvia, eli surkeita vissiinkin...

Maanantaina vein Leevin eskariin, mulla oli vapaa päivä, laitoin musat korville, ja nautin yksin olosta. Oli ihana kävellä yksin, ei tarvinnut pitää ketään kädestä kiinni, ei tarvinnut komentaa ketään, sain vain olla. Kävin rannassa kävelee, melkein kaupungissa asti, tiistaina jalat kiitti mua. :( Istuin laiturilla jonkun aikaa ja kuuntelin musiikkia. Ajattelin kaikkea lähipäivien asioita mitä on ollut ja tullut, huomasin että silmäni alkoivat kostumaan suurista kyyneleistä. En tajua miksi musta tulee tämmönen itkupelle kun mietin ja ajattelen asioita yksin, ihan yksin. :( Muutama viikko sitten kun Leevi lähti taas tukiperheeseen, mulla oli ihan kamala olo, ihan kamala ahdistus päällä, itkin ja olin ahdistunut koko viikonlopun. Itkin Reealle sitä avauduin, tuntu kuin että halkeaisin siihen paikkaan. Onneksi Reea kysyi oikealla hetkellä että mitä kuuluu, vastasin ja sitten juteltiin, onneksi Reea sai mut rauhottumaan <3

Meillä alkoi töissä avoimet ovet, joulumyyjäiset siis, oli koko viikon, olin kassalla työkaverin kanssa, paljon jalkojen päällä, voi huhhuh. Mutta kyllä meillä Heidin kanssa naurua ja juttua riitti, hah! Ja vähän myös Sallan kanssa. ;D 

Nyt ois joulukuun ensimmäinen päivän ilta. Leevi lähti tukiperheeseen tänään ja meitsi vaan nauttii, vaikka kauhee ikävä poikaa onkin. Mutta olen alkanut myös nyt nauttimaan näistä yksin olevista viikonlopuista. :) Söin tuossa äsken ja nyt istun tietokoneella. Kohta ajattelin mennä väkertämään tontun hommia, paketoimaan muutaman lahjan siis ja sitten voisin myöskin tehdä muutaman joulukortin, sitten olisi kortit tehtynä taas tälle vuodelle. :) Sit postimerkit ja postiin ne. 

Haluaisin mainostaa tässä että meillä kaksplussalaisilla pamahti tänään käyntiin 

"Kohti joulua on Kaksplussan blogiverkoston tyttöjen oma joulukalenteri, jonka matkassa pääset jouluiseen tunnelmaan. Bloggaajat ovat mukana joulun odotuksessa ja julkaisevat joulu aiheisia postauksia vaihtelevilla aiheilla jokaisena päivänä aina jouluaattoon asti. Laita tonttulakki päähän, ota kuppi kuumaa glögiä ja inspiroidu siitä miten valmistella joulua yhdessä lapsen kanssa tai löydä ideoita omaperäisiin itsetehtyihin lahjoihin. Testaa jouluherkkuja maistuvilla resepteillä ja pongaa vinkit onnistuneisiin joulukorttikuviin. "

On tulossa mielenkiintoinen 24päivää. Itse kirjoitan myöskin päivä 16, joten olkaahan kuulolla. :)

Tivoli 2017

Tämäkin postaus ollu luonnoksissa syssystä asti, joten eiköhän olisi aika julkaista tämä. ;)

Oltiin siis syyskuussa kummityttöni Nupun, hänen äitinsä sekä Leevin kanssa tivoli sariolassa. Leevi sai tivolirahat ukilta, eli mun isältä. Meillä oli huippu iltapäivä. Leevi oli tukiperheessä vklopun ja sunnuntaina tuli kotio, lähdimme kohti tivolia. :) Kävimme hessburgerissa myös syömässä. 

Leevi söi hattaraa, molemmat lapset kalasti ja veti narua, kävivät yhdessä ja yksin laitteissa. :) Ihan huippua!!! :)

Olemme lapsena aina mun sisarusteni kanssa itse päässeet vain tivoli sariolaan, koskaan emme muihin tivoleihin tai sirkuksiin menneet. Ja tämän aijon pitää myöskin omalla lapsellani, että kerran vuodessa vain menemme tivoliin, sariolan tivoliin. Sehän on jo melkeimpä perinne meillä. :) 

Kävin yhdessä laitteessa Leevin kanssa, kummitusjunassa, se oli oikeesti ihan  K A M A L A. En lukenut mitä seinällä luki, ja tättä nauroi että kyllä hän tiesi että siellä sisällä on oikeita ihmisiä kutittelemassa ja säikyttelemässä. Mä melkein p*skoin housuuni, säikähdin niin kovin että Leevi melkein tipahti kyydistä. Ihan kamala kokemus. Seuraavalla kerralla luen kaiken mitä seinillä lukee ;)

Ensi vuonna taas ehdottomasti pakkopakko päästä, sen näkee sitten että kenen kanssa menemme.

Vapaa vai varattu?

Multa usein kysytään että olenko vapaa vai varattu tai että miksi en seurustele, miksi en halua miestä, haluanko lisää lapsia, miksi en halua, aijonko loppuelämäni olla yksin?

Mä siis olen ihan vapaa kuin taivaanlintu, ollut jo syksystä 2010, kun raskaustestin tein, ilmotin tulevasta vauvasta tulevalle isälle, meni muutama viikko, olin vapaa taas kuin taivaanlintu. :( Mut jätettiin tekstiviestillä, mä ehkäpä muistan sen viestin päässäni ulkoota, mutta mä en halua sitä tähän nyt kirjottaa, koska se viesti sattuu muhun vieläkin, koska aikuinen mies jättää tekstarilla. Vai onkohan sittenkään aikuinen, oon tota lausetta miettinyt joskus, ja usein vieläkin mietin, että ei taida olla mies vieläkään kasvanut aikuiseksi. ;) En tiedä, en tunne häntä, enään.

Mulla on ollut muutama vähän vakavempi parisuhde takana, sitten löytyy myös muutama näitä ei niin vakavaa parisuhdetta. Jotenkin nykyään tuntuu siltä että ahdistaa, en halua enään. Olen jo 30vuotias ja olin 24vuotias kun sain Leevin, olen hänen yksinhuoltaja, olen sinkkuna ollut syksystä 2010 asti. Mä en enään välttämättä tahdo parisuhdetta, miestä mun elämään, meidän elämään. En halua. Mä saan siitä kuullakkin useinkin että miksi en halua, miksi ei.. Mutta ei sille sinänsä ole mitään pätevää syytä että miksikäs ei, mutta mä vaan en halua. 

Olen muutamasti tavannut pari miestä, ihastunut ja lopulta mun sydän on särkynyt, en halua kokea sydän suruja enään. Se on ihan kamalaa </3 Olen tottunut elämään yksin, yrittämään pärjäämään yksin, kasvattaa Leevin yksin. Mä en seurustele, koska en ole kellekkään kelvannut näiden vuosien aikana. Tiedän sanonnan että jokaiselle meistä on varmasti jossain se oma kumppani, joku joka arvostaa, joku joka on rehellinen, joku johon voi luottaa, joku joka ei petä heti sua kun käännät selkäs, joku joka hyväksyy sun poikasi.

Uskon, että jossain maailmassa on mulle tarkoitettu kunnollinen, luotettava mies. Mutta se ei vaan ole mua löytänyt.

Puhumpa taas suoraan, mutta siis mua ei kiinnosta tuo seksi oikeestaan ollenkaan. Jep, olen varmasti ainoa suomalainen nainen joka sanoo näin, mutta ei ole "mun juttuni", voiko noin sanoa? Tiedän, että parisuhteet ei ole sitä seksiä varten, mutta kyllä parisuhteeseen kuuluu se seksi. Tottakai jos olisin parisuhteessa sitä seksiä olisi varmasti, vaikkei se mua kiinnostaisi, mutta osaan kyllä nauttia seksistä, jos on semmonen kumppani joka osaa hommansa. Mua ei yhden illan jutut kiinnosta, mä harrastan seksiä parisuhteessa.

Lapsia mä en enään tahdo. Mulle Leevi riittää hyvin. Siitäkin saanut kuulla että älä älä jätä Leeviä ainoaksi. Mutta kyllä melkeimpä jätän sen yksin ainoaksi. Toki ei koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta melkovarmasti ei enään lapsia mulle. Päätin jo synnytyssalissa 2011 että mä en enään tänne tule, ja se päätös on edelleen pysynyt. 

Vauvakuumehan mulla varmasti on ikuisesti, mä hoidan ystävien ja sukulaisten lapsia mielelläni. Varsinkin veljen tyttöä, ikävä on kauhia taas häntäkin. <3